Suosikkini on vanamo, ja valkoinen lumme. Vanamon tuoksu on niin mahtava, ja tummavetinen lampi täynnä lumpeenkukkia… Silloin on kesä kauneimmillaan.
Kyllä se kai on se kevään ensimmäinen leskenlehti. Siihen liittyy niin rakkaita tunnemuistoja. Pienellä kämmenellä pieni lekenlehti litistyneenä ja pienet onnesta säteilevät kasvot… Kehäkukka tuo taas auringon mieleen sateisenakin päivänä. Ja vaahtera-auliot, niihin ihastuin päätä pahkaa viime kesänä.
Mie en ole ikinä nähnyt vanamoa livenä. Yksi kauneimmista kukista kuvissa.
Oih, Kurpitsa, oletko ihan tosissasi ? Eikö ole teillä päin metsissä yleinen ?
En yleensä keväisin liiku metsissä Eiko se alkukesällä kuki? Täytyy yrittää muistaa tänä vuona käydä.
Vanamo kukkii kesä-heinäkuussa. Meillä päin se on luonnossa yleinen,
ja olen siirtänyt myös kukkapenkkiin. Kesällä meinaan siirtää vanamoa lammen rannalle siniyökönlehden kaveriksi.
Yhdistin tässä kaksi samasta asiasta ollutta päällekkäistä ketjua - ajallisesti viestit sopivat hyvin toistensa jatkeeksi joten mitään hämminkiä ei pitäisi syntyä
Eli tässä on nyt yhdessä "Lempikukkani" sekä "Suosikit-inhokit". Nimeän sen uudelleen molempia mukaillen: Suosikki/ei-suosikkikasvini.
Kyllä poeticat kuuluvat suosikkeihin. Keväällä kun vihdoin pääsee mökille ja nämä kukkivat, kyllä on aivan ehdoton fiilis.
Inhokkeja en osaa näin äkkipäätään mainita.
Chrisse, onko noi siis niitä runoilijannarsisseja? Eikös ne ole tuoksuviakin sen lisäksi että ovat kauniita?
Eihän yhtä ehdotonta suosikkia voi nimetä, kun jokaisessa kukassa on jotain ihanaa… Keväällä lemmikit ja näsiä, kesällä pionit, ruusut, tulikukat, syksyn dahliat! Lempikukka voisi olla kukka!
Nuu, kyllä ovat. Liian läheltä tuoksu muuttuu kyllä hajuksi.
Kiitos, Nuu. En tietenkään hogannut, että asiaa liippaava ketju oli jo olemassa. Hyvä, kun yhdistit.
Inhokkeja on vaikeaa löytää, mutta kyllä vuorenkilvistä on valitettavasti vaikeaa tykätä, vaikka meidänkin pihalta niitä löytyy. Pihlaja-angervostakaan en erityisesti pidä (löytyy myös... haluaako joku??) ja - kaikkien fanien kauhuksi - keijunmekko on minusta ihan varsin erikoinen köynnös niin suosituksi. En löydä siitä oikeastaan mitään hohtoa.
Maahumala (maassa) on myös varsin viheliäinen, vaikka ihan soma kukkiessaan onkin. Ja keltaisen talon omistajana en tällä hetkellä suosi oikeastaan mitään keltaisena kukkivaa. Harmi, sillä siinäkin joukossa on monta ihanuutta.
Kas, kuinka näitä inhokkeja olikin niin paljon vaivattomampaa nimetä monta (vai johtuuko inspiraatio otsikonmuutoksesta??).
(Muoks:) Piti ihan tarkistaa, nimesinkö muita suosikkeja iiristen lisäksi. En näköjään. Ihania ovat mm. pionit, heucherat, (väri)liljat. Päivänliljoissakin on monta suosikkia. Tykkään myös rönsytiarellasta, erilaisista heinistä ja kuunliljoistakin (en kylläkään kovasti niiden kukista; ovat jotenkin liian... "yritelmiä"). Monet tulppaanit, varsinkin liljakukkaiset ja ripsureunaiset, ovat kauniita, samoin lumikellot, joko kerrottuina tai ei.
Vaan iiris se on ylitse muiden, ei voi mitään.
Tällä hetkellä suosikkeja ovat kaikki valkoiset kukat. Pidän myös vaaleanpunaisista ja siniseen vivahtavista kukista. Mikään kasvi ei yllä ylitse muiden, mutta pidän tulppaaneista, pioneista, rönsytiarellasta, heinistä, kärhöistä ja nykyään myös kuunliljoista (en kylläkään niiden kukista jostain syystä).
Inhokkeja ovat vuorenkilpi, lupiinit, orvokit (on epäsiistin näköinen pisemmän päälle)ja suikeroalpi(muuttuu rikkaruohoksi viihtyessään).Edellisiä en missään tapauksessa ottaisi pihalleni. Keltaisista kukista hyväksyn ainoastaan maksaruohot ja kultatyräkin, muuten keltainen väri kuuluu inhokki listalle. Äidilläni on aina ollut pihallaan paljon keltaisia kukkia. Olisikohan siis kyllästymistä?
Minulla ei inhokkeja varsinaisesti ole, mutta keltaisia kukkia en varsinaisesti kerää pihalleni. Ei ne mitenkään erityisesti ole pannassa ja niitäkin kyllä meiltä löytyy.
Nauhuksia moni inhoaa, minusta ne on kivoja, mutta ne on keltaisia 
Hienoa, että en ole inhokkilajini kanssa yksin. Minkäänlaisia säälipisteitä tai hurraahuutoja ei heru vuorenkilvelle. Kasvin lehdetkin menee niin karmean näköiseksi kun koiranpentu juoksee penkin poikki (ja mennessään rikkoo lehden), muut kukkaset ei ole juuri moksiskaan. Toinen vähemmän suosittu on elämänlanka, ehkä tapojensa vuoksi syrjitty meillä.
Suosikkilistalle pääsee mm. harjaneilikka, maksaruohot…
Voi kun mielenkiintoinen galluppi! Mulla ei montaa sellaista kasvia rikkaruohojen lisäksi ole mitä en pihaani ottaisi...kuitenkin vastustan parhaani mukaan vuorenkilpeä,keltaisia(torvi?narsisseja ja ällöttävän runsaskukkaisia pinkkejä ruusupuskia.Ja keltaisista kukista en välitä,paitsi korkeista soihtunauhuksista ja kultapalloista ja piiskuista!
Suosikkikasveja taas löytyy senkin edestä:Lemmikit,harjaneilikka,rohtosuopayrtti,päivänkakkara,kellokukat,töyhtöangervo,kuunliljat,valkoiset ja lilat kärhöt,ritarinkannukset,ukonhattu,hopeamaruna,rauniokilkka,orvokit varsinkin ripsureunaiset,kerrotut petuniat,valkoiset ruusut,Liljat,tähkäkimikki,incarvillea,pallodaaliat,valkoinen preeriaeustoma,kerrotut tulppaanit.valkoinen särkynytsydän,muratti,tuoksuherne ja peruna
Vuorenkilpeä on tullut tontilta karsittua, mutta ei se ihan huono ole tietyissä paikoissa...ensimmäisenä keväänä uudessa talossa sattui kyllä silmään vuorenkilven ja keltaisena röyhyävän mahonian yhdistelma sisäänkäynnin luona - jösses kun näytti pahalta!
Komppaan sitä, joka sanoi että suosikkeja ovat kaikki kevään ensimmäiset 
. Lumikellot, krookukset, narsissit, tulppaanit ja scillat - ihan kaikki käy! Ja kaikki värit!
Kirkkaansiniset ei kiitos ja ruusut ovat epäkiinnostavia juhannussellaista lukuunottamatta. Liljat yes, mutta liljakukot no 
.
ennen inhosin jalokiurunkannuksia ja yksiä oranssipunaisia tulppaaneja, kunnus näin miten kauniita ne olivatkin yhdessä.
ennen inhosin kanssa kaikkia korkeita tattareita, en enää niitäkään, sitten kultapiiskua alkukesästä, mutta en syksyllä koskaan. kauhean vaikeaa inhota kasveja, hm hm hm, jos nyt kuitenkin sitten maahumalaa, se nimittäino n todella inhottava leviäjä. Keltaiset narsissit eivät nekään juuri ole olleet suosikkejani omassa pihassa, mutta ah miten kauniita ne ovat muilla.
suosikkikasvejani ovat tällähetkellä varmaan rhodot ja kärsämöt, niitä ainakin tänä keväänä tuntuisin halukkaimmin lisäävän.
Tämän ketjun jälkeen haluaisin perustaa keltaisen puutarhan ihan vain puolustaakseni energistä ja loistavaa keltaista, nyyh, syyttä syrjitty 
.
Melkein kaikki kasvit aiheuttaa lämpimiä ajatuksia, mutta pionit, osa liljoista, tulppaanit, narsissit, esikot ja kaikki tuoksuvat kasvit aiheuttaa kuumetta ja maniaa. Rakastan suuria, lehteviä kasveja ja mitä isompi, sen parempi. Vaikka kyllä pikkuisissasin on suosikkeja (esim. primulat), niin kyllä koolla on väliä...
Inhokkeja ei ole, enemmänkin välttelen silmiini sotkuisen ja tihruisen oloisia oloisia kasveja, esim. pensashanhikit ovat tälläisiä.
Jotkut jalo- ja ryhmäruusut näyttää liian konservatiivisille, mutta sitten nostalgiamallit ja vanhat pensasruusut on taas eri juttu.
Mikäköhän siinä keltaisessa muuten on, että se on kasveissa se eniten ei vastauksia saava väri? Luulisi, että vaikka oranssi olisi vaikeampi väriyhdistelmissä ja intensiiviteettiä siinäkin riittää. Olisiko osasyynä se, että monet rikkakasvit kukkii keltaisin kukin? Ja jos voikukka ja kumppanit olisikin vaikka sinisiä, välttelisikö monet sinistä väriä?