Hyvä juttu että sipulitkin passaa! Skillat on kyllä sieviä, krookukset houkuttelisi myös. Hmm hmm, valinnan vaikeutta, mutta sipulithan täytyy laittaa vasta syksymmällä, mieluummin laitan keväällä kukkivia, mutta voihan sitä aina touhussansa lykätä pari syksyn kukkija sekaan keväällä.
Ojanne oli hyvä idea myös, mutta minua pieni parturointi ei haittaa, ompahan kesällä tekemistä
Tuumasin että vuoden ikäiselle tytön tyllerön käsille sellainen näkyvä kiva kuorikate voi olla liian houkuttelevaa, siksi reunanauhaa saisi olla vähän ettei tule liika houkutuksia sutata katteita pitkin nurmikoita
Syreeniaita jäi viime vuonna leikkaamatta ja ajattelin leikata sitä nyt keväällä, jotta se kasvaisi edelleen tuuheana eikä muuttuisi alaosasta harvaksi. Yhdessä oppaassa suositeltiinkin syreenille leikkuuta kevättalvella. Kuinka myöhään keväällä leikkuun voi vielä tehdä? Onko muita vinkkejä?
Yleensä suositellaan leikkuuta ennen lehtien puhkeamista, lähinnä näkyvyyssyistä. Syreenille itselleen on kuitenkin yhdentekevää onko jo lehtinyt vai ei
Yksi nyrkkisääntö leikkausajankohdalle voisi olla, että ennen silmujen puhkeamista, esim. maaliskuu olisi ihan hyvä aika. Syreeniä suositellaan leikattavaksi harventaen, eli kun vanhimpia versoja/runkoja poistaa muutaman, kasvaa uusia versoja juurelta jolloin pensas tuuheutuu.
Poistettavat versot kannattaa sahata vaikka puukkosahalla niin alhaalta kuin mahdollista.
Olen suunnitellut syreeneista näkösuojaa lehtomaiseen pohjoisrinteeseen, joka on melko kostea ja varjoinen. Vähän matkan päässä kasvaa ennestään syreeniä ja se rehottaa viihtyen ilmeisesti ihan hyvin. Olisiko aidanne helppo kasvattaa vanhan syreenin pistokkaista tai siirtämällä levinneistä pensaista osa uuteen paikkaan? Lähteekö syreeni helposti kasvuun siirtämisen jälkeen? Onko se ylipäänsä nopeakasvuinen? Paikka ei tietenkään ole kovin ihanteellinen.
Katselin vanhan syreeniaidan leikkauskeskustelua. Omani oli/on uudistettavassa kunnossa, ja uskon, että kokemukseni saattaa auttaa jotakuta muutakin. Siispä:
Lähtötilanteessa meillä oli nelisen metriä korkea, leikattuna pidetty ja rungoiltaan nuorentamaton unkarinsyreeniaita. Istutusvuosi aidalle oli 1981. Rungot kasvoivat paitsi ylöspäin, nuokkuivat myös sivuille. Leveyttä upeudella oli yhtä paljon kuin korkeuttakin.
Vuonna 2006 aita jäi ensimmäistä kertaa leikkaamatta, mutta kävin kopsuttelemassa keskeltä kaikkein lahoimmat, reiden paksuiset pystyyn kuolleet rungot pois. Työ oli vaativa, ja puolet haaroittuneista latvoista jäi roikkumaan korkeuksiin, vaikka lahot rungot sainkin pätkittyä pois.
Seuraavana kesänä kukinnan jälkeen otimme moottorisahan käyttöön ja työn toivottomuutta helpottamaan sahasimme aidan pihan puolen (etelä) rungot alas. Pohjoispuolen jätimme pystyyn tuulen suojaksi ja estämään ohikulkevien koiranulkoiluttajien katseita pihaamme. Kesä oli siis 2007.
Kesällä 2008 annoimme aidan kasvaa. Vuoden 2007 runkojen kauheuden peitti loppukesästä uusien versojen vehreys ja aita näytti melko yhtenäiseltä - uudet versot olivat noin metrin, puolentoista pituisia, ja vanhat rungot kasvattivat lehtensä vajaan metrin päähän tästä.
Viime kesänä 2009 poistimme vanhasta osasta muutaman rungon, koska olivat niin tuhottoman lahoja. Muuten jatkoimme pensasaidan tuuheutumisen odottelua pihan puolelta. Nyt keväällä 2010 uudet versot ovat parin metrin pituisia ja kun nyt leikkaamme takaosan alas (moottorisaha apuna), saamme kaipaamaamme näkösuojaa saman tien.
Ohjeiden mukainen kolmessa vuodessa harventaen -menetelmä ei olisi meillä ollut mitenkään mahdollinen, koska
a) aita oli niin massiivinen, että harventaminen ei olisi onnistunut ja
b) kokonaan lahonnut aita olisi romahtanut runkoja välistä kiskoessa.
Onneksi aita näyttää elpyvän näinkin! Kokemukseni perusteella en suosittele syreeniaidan muotoonleikkaamista, vaikka aidan kerrotaan kestävän senkin. Harventamalla ja lempeämmällä muotoilulla aidan saa pidettyä kauniimmin ja helpommin hoidettavalla tavalla inhimillisen kokoisena.
Särkän sivustolle oli tullut komea mantsurianlikusterisyreeni, jonka pitäisi pärjätä 5-vyöhykkeellä. Onko kenelläkään kokemuksia? Olisi mukavaa saada puu/pensas, joka kukkii heinä-elokuussa!
Meillä on pihassa syreenejä, ne ovat aikanaan istutettu rajaamaan piha-alue ja aidaksi. Kovin lähelle muita istutuksia en laittaisi itse ja muutenkin olisin tarkkana, ne nimittäin leviävät kovaa tahtia. Kauniita ja hyväntuoksuisia ovat kuitenkin ja antavat hyvän suojan pihalle.
Minulla on ollut kaksi vuotta likusteri ja ihan hyvin se menee täällä vitosella. Naapurissa on yksi iso sellainen ja kaupungissa yksi järkyn iso. Se on melkosen komea täydessä kukassa… huh!
Minulla on ollut kaksi vuotta likusteri ja ihan hyvin se menee täällä vitosella. Naapurissa on yksi iso sellainen ja kaupungissa yksi järkyn iso. Se on melkosen komea täydessä kukassa… huh!
Miten tulisi menetellä, kun kasvimaa pitäisi perustaa vanhan syreenin paikalle? Huolettaa, että parin vuoden päästä kasvimaassa kasvaa syreeniä taas… Vai olenko väärässä: käsitykseni on, että syreenistä on vaikea päästä eroon ja maan alle jäävistä juurista versoo uutta elämää vaikka itse pensaan poistaisikin?
Kyllä se onnistuu,tarvitset kaivajan,lapion, tanakat pitkävartiset oksasakset ja mäyräkoiran ( se tulee kaivajalle ) 
Sitten vaan kaivetaan syreenin ympärille ojaa ja katkotaan saksilla juuret syreenin ympäriltä, siitä se irtoaa pääranka hiljalleen.Sitten sitä pienempää juurta ja juurivesaa on helpompi kaivella, me heittelimme mullat vielä seulan läpi niin siistiä jälkeä tuli.Kyllä sieltä voi joku vesa nousta mutta niiden kanssa kyllä pärjää kunhan jaksaa homman alunperin tehdä huolella.
Onnea kaivamiseen, kyllä kannattaa, minäkin vuosia inhosin kammottavaa vanhaa, isoa rumaa puskaa kun ajattelin ettei siitä pääse kunolla eroon kaivamallakaan, vielä mitä olin onneksi väärässä
Älä vaan sahaa kannoksi sitä puskaa ennen kaivamista, oksat voi katkoa mutta jätä ainakin semmoinen metrin verran vartta , siitä on hyvä vääntää.Kannon kanssa on paljon hankalampi pelata siitä ei saa kiinni otettua.
Oi oi oi, minun viimevuotinen äitienpäivälahjani, ‘‘Moskovan kaunotar’’ alkaa kukkia! Voiko ihanampaa olla? Tämä olisi ylimaallisen täydellinen, jos vielä tuoksuisi niinkuin syreeni vain osaa.
Tämän lajike minulle on edelleen mysteeri. Tumman punavioletit, valtavat pystyt kukkatertut, yksinkertaiset kukat. Oma veikkaukseni on ollut ‘‘Andenken an Ludvig Späth’’, mutta luin jostain, että silla on riippuvat kukinnot ja olen taas ihan hukassa…
… ei ne Ludwikin kukinnot meillä ainakaan riipu tuon enempää… eli voisi hyvin olla…
Krista, ihanko totta? Mahtavaa, kiitos! Nämä eivät todellakaan riipu, vaan päinvastoin tököttävät tärkeän näköisinä pystyssä. Olisin tosi kiitollinen, jos voisin laittaa tälle lajikemääritykselle pisteen. Olen pähkinyt asiaa 97-prosenttisella varmuudella Ludwigiin päin kallellaan kolme vuotta…
Ei “Lutvikki” mikään riippasyreeni ole… ihan on tavis syringa vulgaris -lajike. Eli kukkien asento ei ainakaan sulje sitä pois.
Käy kuukkeloimassa netissä kuvia ja vertaa mielessäsi omaasi. Syringa vulgaris Andenken an Ludwig Späth on tunnettu ja vanha lajike monilla taimistoilla, joten on täysin mahdollista, että sinulla on juuri se. Hankalahan se tietenkin on antaa “varmaa” nimeä tuolla tavoin, mutta ei noita tummia kovin paljon Suomessa ole. Ainahan voit kutsua pensasta “luultavasti Lutvikiksi” 
Meilläkin on aika monta “todennäköisesti se-ja-se”-syreeniä.
Siementaimethan eivät enää ole puhtaita lajikkeita ja vanhasta pensaasta on mahdoton sanoa onko jokin lajike vai mahdollisesti jonkun lajikkeen ammoin syntynyt siementaimilapsi. Nimeä tärkeämpi on aina kasvi itse ja sinulla on tuossa tosi upeakukkainen syreeni!
Tämänkokoinen on sen "Luultavasti Lutvikin" kukkaterttu. Mittatikkuna oma käsi, ja se taas on 13 senttiä tuolta peukalonhangasta keskisormen päähän.
Ja tästä Moskovan kaunottaresta on tullut nähtävyys naapurinrouvien keskuudessa. Tulevat ihan jonossa ihailulle 
Arvatkaa vaan, miten onnellinen itse tästä olen.
Intopii, ei voi paljon kauniinpaa kukkaa enää olla! En yhtään ihmettele jos naapuritkin käy ihailemassa:)