Ja lopuksi sitruunaruohoni! Ostin kaupasta sellaisen pussin jossa oli kolme sitruunaruohoa ja tumppasin multiin. Yksi on kuivettunut kuoliaaksi, yksi ei tiedä pitäiskö alkaa kasvamaan ja yksi on synnyttänyt uutta kasvustoa. Aika kauan siihen meni. Kyllä olen niin iloinen, tästäkin
. Vähässäpä on immeisen ilot.
No johan on jännät krookukset! Mikä lie heitä vaivannee......
Sulla sentäs ON kasvihuone 
Kun istuttelen köynnöksiäni haluan tehdä tuollaisia pieniä köynnöskiipeilyristikoita köynnösvauvalaan.
Hyvä idea herneille.Taitais kaivata meidän auringonkukatkit sellaisia, kun vartta tulee vaan.
Vähän kevätkuvia mein äiteen pihasta.
Joku kannus tämä on, oliskohan ollu siperian kannus?
Kukat yrittävät vallata nurmikkopolun. Suurin osa jalokielosta ja leimusta on eilen kaivettu nurmikkoalueelta pois ja kielot on tulossa mulle. Ihanaa 
.
Siinä kun minulla on vaivainen yksi valkoinen scilla, mein äitil on niitä röykkiöittäin siellä täällä. Hmmm....pitää siis käydä niistäkin pyytelees oman osani.
Ja onhan siellä noita sinisiäkin scilloja ihan tarpeeksi.
Nämä pikkutulppaanit jaksavat kukkia vuodesta toiseen, aina yhtä ihastuttavasti. Oli senverran pilvistä kuvauspäivänä, että katsoivat kuitenkin parhaakseen pysyä kiinni.
Minun mummulasta joskus tuotuja esikoita, tai varmaankin oikeammin sanottuna niiden jälkeläisiä. Haluaisin niin niiden kasvavan minunkin pihallani, mutta jostain syystä esikot eivät menesty tällä tontilla, tai sitten en vain ole löytänyt oikeanlaista kohtaa niille.
Onnenpensaat aloittelevat upeaa keltaista kukintoaan. Joinain vuosina ei ole tullut kukan kukkaa, mutta tänä vuonna molemmat kukkivat tosi upeina. Tässä toinen.
Ja takaisin mun pihaani. Paljoa ei ole tapahtunut, ainakaan sellaista mitä viitsisi kuvata. Nämä narsissit ovat nyt alkaneet avautua. Kuukletin et mitä nimiä näille löytyis, mut olivat senverran hienoja, etten viitti niitä tähän lajikenimeksi laittaa. Jos sit eivät niitä ookkaan. Noo... me sanotaan näitä tyyppejä Nelli Negatiiveiksi.
Ja nämä saksalaisesta liiteristä joskus ostetut narsissit jaksavat myös enteillä kesää joka vuosi.
Lopuksi: lempipihlajani on söpösti hiirenkorvilla, tai oikeastaan jo pikkasen enemmänkin. Kuvassa on vaikea erottaa sen ääriviivoja kunnolla, kun isot männyt taustalla vievät "tilan". Aamuaurinko osuu lehtiin ja kaste alkaa pikkuhiljaa kuivua pois.
Tagetes, kannus kuvassasi on jalokiurunkannus. Minulla kukkii koko talon päätypenkki ja tuoksu on hunajainen ja pörriäisiä riittää.
Kiitos nemesia! Sanoinkin äidilleni joka ei muistanut tarkkaan sen nimeä, et ei se mitään - kyllä joku pentissä sen tunnistaa.
Jahas, taitaa olla verenperintöä äiteeltä taketeesille tämä puutarhahulluus?
En ole siis ainoa joka on saanut äidinmaidossa liikaa hevosenpaksaa=D?
Kaunis on mammasi kevätpiha!
No kiitos vaan, kuujoki, välitän viestin. Joo-o. Purampa tässä ennen nukkumaan menoa, että hullu täytyy meikäläisen olla… Sitä uutta kasvihuonetta oon suunnitellu vuoden päivät.
Ja eilen illalla sit aloitin. Vaikka tuhannen asiaa roikkuu edelleen kesken jo muutenkin. Noo… ekaks kaivoin “ojat”. Ai että on huono kunto. Ojat siis perustuksille. Onneksi on lähes routimaton maaperä. Sitten aloin seulomaan hiekkaa lasten jättikasan liepeiltä. Se kasa on levistynyt ja juolavehnää ja voikukkaa puskee reunaosat. Puol yhteentoista sitä hommaa jaksoin, välillä piti tietty pitää taukoja ja käydä pentis.
Tänään sit vihdoin katoin siirretyt marjapensaat sanomalehdillä ja tyhjensin yhden kompostin lehtien peitoksi. Ei siitä tullut ku 9 kottikärryllistä ja sekin homma jäi puolitiehen, mut ai saakura ku voikin kolottaa jokapaikkaan. Tosin multa oli muhevaa ja mustaa.
Sitten kärräsin “ojankaivuu”-jätökset tyhjään kompostilaariin ja sit taas kiviä eri puolilta pihaa tulevan kasvarin viereen.
Lopun ehtoota, mitä nyt lapsilta ehdin, istuin vatupassin kanssa ja istutin tulevia luonnonkiviä sokkeliksi. Niihin päädyin, koska siihen ei mee rahaa mut kivet eivät päästä kapillarisesti kosteutta ylöspäin. Alunperin olin suunnitellut käyttää lekaharkkoja…mut aina ku luulee et nyt on varaa, hajoo auto tai joku tarvii uudet lenkkarit, äiti nääki farkut hajos jnejne.
Miten voi olla niin rapakunnossa talven jäljiltä, en käsitä! No on sit ainakin kuntoiltu tänään niin et kaikki valtakunnan suositukset täyttyy. Viel ku pääsis huomen ylös sängystä…
toi on hyvä kuva tosta pihlajasta,erotan vaan noi vaaleenvihreet lehdet, taitavaa…
Onneksi ei meillä ole kukaan innostunut ruohonleikkuusta...löysin nurmikolla kasvavan suo-orvokin.
Nämä kerrotut narsissitkin vihdoin kukkivat.