Tänään olen huhkinut aamusta alkaen. Olen kaivanut ylös 11 marjapensasta: 3 mustaa viinimarjaa, 2 valkoista, 2 punaista ja 4 karviaispensasta. Nyt olen aivan katki ja poikki, mutta onnellinen tapaus. Pensaat eivät onneksi olleet juurtuneet kovin syvälle, koska olin istuttanut ne v. -07 tuonne toiseen pihan kulmaan. Se on koulun vanhaa oleskelupihaa ja oikeastaan pelkkää hiekkaa.
Aattelin, et niitten olis parempi olla täällä. Maa on hikevää multaa ja nokkosia piukassa
(...miksen tule sinuiksi tuon rikkaruohon kanssa). 
Tuo terttuselja ei kuulu enää mun tontille (vasemmalla), se on kunnan. Valkoisen tuolin vieressä on kasa, n. 2m x metri, jossa on tunkio. Siis sellainen ei-biologinen tunkio, vaan lasinkappaleista alkaen vaikka mitä. Puran sen aikanaan, kun viitsin (ottaa se niin päähän) ja toimitan kaatikselle.
Tältä se sitten illalla näytti.
Multamaahan pääsi 9 kappaletta. Kaksi eri karviaista joutui jätesäkkisäilytykseen, Mimo-sanin pihaa varten. Ne ovat muutenkin alunperin mimo-sanin mummulasta kotoisin ja jos ei muisti ihan petä, hällä ei oo karviaisia. Violetissa muovipussissa oottaa huomista sanomalehdet katteeksi. Onneksi on säästössä viimevuotista nurmikonleikkuujätettä vielä lehtien peitoksi.
Kaks kertaa meinas, taas kerran, loppuu usko, toivo ja rakkaus pihanlaittoon, ku lapion isku sanoi "klonks". Kaksi poteroa kaivoin kivistä vapaaksi. Ne oli sellasia painavia, punaisia kiviä suurin osa.
Toisaalta, rakastan luonnon kiviä. Niiden käyttömahdollisuudet ovat mitä moninaisemmet ja nyt jäi pikkanen kaiherrus mieleen, et paljonko niitä jäi maahan... Kuva ei viesti kyl niitten painoa ja kokoa. Tuo päällimmäinen ,isoin, oli sellanen jötikkä et hampaat irvessä nostin sen kottikärryihin. Noooh, se on sillain et, ku ei voimat piisaa otetaan Raivo ja Sisu avuks. Pienin kivi on isompi ku tulitikkulaatikko.
No on sulla ollu savottaa kerrakseen
Niin, on se kumma kun saa sellasia energialatauksia aina välillä. Eka kattelee uusia siemeniä ja miettii mihinkä nekin laittais. Ja sit välähtää ja eiku hommiin!
No se on hyvä, et sulla riittää sukua talkoisiin. Niinhän se täällä p-netissä tuppaa olemaan.
Äläpäs muuta virka! =D
Sinä olet kyllä laittanut töpinäksi! Kyllä tuo ahkeruutesi vielä palkitaan, kunhan siemenet oikein hurahtavat komeaan kasvuun.
Et voi ainakaan sanoa, ettei sinulla ole mitään tekemistä.
Mukavia sukulaisia tosiaan sinulle, ja monella muullakin; hampaat irvessä tehdään ja jos ei voimat riitä, otetaan Sisu mukaan. jälkikäteen ihmetellään, mistä moiset voimat tulivat. Mutta hienoa jälkeä olet saanut aikaiseksi ja sinulla ononneksi vielä tuo Into-sukulaisesi talkoissa mukana.
Kiitos. Juu tuo Into on aina siinä alkuvaiheessa kovasti mukana, mut sit pirulainen katoaa johonkin viimeistään puolessa välissä.
Krookukset ovat jo kukkineet, mut muistin sentään ottaa kuvan. Keltaiset kukki eka ja violetit heti perään.
Näitä "shock wave" krookuksia mul on kaks. Joka vuosi niihin tulee aaltoilevat lehdet, mutteivät kuki. Mitä mutaatioita mahtaakaan olla.
Ekat isot narsissit kukassa. Kaikki muut ovat vielä nuppuasteella, mut kohta nekin poksahtaa kukkaan.
Joskus kolme vuotta sitten sain jouluasetelmassa tällaisen tuijan. Keväällä laitoin sen maahan ja siinä se on kököttänyt, ei kasva mut ei kuolekaan.
Kaikista niistä sadoista scilloista ympäri pihaa, löysin yhden valkoisen!
Hallittu kaaos kasvihuoneessa. Jostain kyl pitäis löytää inspis uuden kasvarin rakentamiseen.
Ihana sekasorto…
4-H kerhossa lapset istuttelivat syötäviä kasveja tonnikalapurkkeihin. Nuorimmainen oli kylvänyt herneitä vähän reilummalla kädellä ja ne olivat suorastaan vesiviljelyssä pari viikkoa. Mutta eivät kuolleet, joten yhdessä siirsimme ne tähän ja teimme tuen jossa kiipeillä. Todennäköisesti ne ovat kaupan tavis ruokaherneitä, eli saa nähdä kuinka korkeita niistä tulee ja paljonko on tukea korotettava.
Nyt nämäkin kaksi pelakuuta ovat alkaneet kukkia. Vasemman puoleinen on mummuni pelakuista, sen kantaemo on ollut olemassa jo ikuisuuden. Tuntuu jotenkin haikealta ajatella että tuo sama väri on kukkinut joskus kauan sitten rakkaassa mummulassa... Tuo korkealle kurottava kukka on itse ostettu pari vuotta sitten, astetta tummempi kuin Sundaelta saatu pelakuun kukan väri.
Toinen juurtumassa oleva selleri päätti alkaa kukkimaan vesilasissa. En millään malta taittaa kukkavartta, vaikka uusien lehtien tulo siitä kärsiikin.