Tagetes, minäkin haluan ehdottomasti nähdä ja kuulla tämän ihanan tarinan jatkon! Etkä sinä rahaa tarvitse; onhan penttiystävät ja siemenkirjeet! Kerro vaan mitä taimia/siemeniä haluat, niin ainakin minä haluan olla mukana luomassa uutta paratiisiasi!
Vielä, kertoisitko suurinpiirtein missä puutarhasi sijaitsee: vyöhyke ja mahd. etelä/itä tms. suomi.
Satakunnassahan tämä. Pitäisi olla 2 vyöhykettä. Kyllä minä saan kasveja esim. äitini pihalta, ongelmana on ollut lähinnä saamattomuus. Olo on ollut vähänniinkuin elämisen Burn Out. Tietotaitoakin vähäsen pitäisi jo löytyä ja nyt alkaa tuntua siltä, että täältä pentistä on saanut jonkunlaista vertaistukea huomaamattaan, kun on lueskellut muidenkin ihmisten juttuja. Kiitos kannustuksesta. Eiköhän tämä ala tästä muotoutua, piha meinaan (minä muotoudun enää leveyssuuntaan ;D).
Oikein hieno kuvasarjahan tuo on. Eikä pelkkä kuvasarja vaan välähdys oikeaa elämää. Meinasi tulla tippa silmäkulmaan kun kuvittelin noiden suloisten koiranpentujen kohtaloa. Mahtavaa, että sait silloin tahtosi läpi 
Kiitos mahtavasta kuvasarjasta ja kertomuksista. Sinulle on kertynyt "rikkautta2 monin tavoin näinä vuosia. Kaikki vaiheet ovat antaneet oman panoksensa.
Uudelleen voi aloittaa vaikka kuinka usein.
Sinä siis kasvat leveyssuuntaan.Vauvako? Vai muutenko vaan?
Pakko lisätä noista kulkukoirista. Mahtoi paikallinen väestö olla ihmeissään kun opetin "vahtikoirat" tulemaan luokseni huutamalla suomeksi.Jengi piti koiria porttiensa ulkopuolella "vahtimassa" eli vapaana. Isoja ja täynnä vaikka mitä. Joskus jälkeenpäin olen ajatellut mitä kaikkea olisi voinut sattua, siellä kun oli vesikauhuakin ja muita ongelmia noilla koirilla. Mutta ei sitä kakarana semmosia mieti ja tosi hyvin ne suomea oppi!
Ei yhtään ihmisvauvaa enää ;DDD!!! Ei niitä oo ollu ku viisi mutta yksin niiden kasvattaminen on rankkaa. Läskiä vaan tulee vyötärölle näin talvisin kun ei oo niin paljoo tota ulkohommaa (peruslaiska luonne) :DD
Mainio kertomus elävästä elämästä ja ihania katsoa kuvia kaukaa:) Oliko koulusi muuten sisäoppilaitos, kun vankilasta puhut?
Minäkin muuten teen jo neljättä puutarhaa itselleni, aikaisemmat ovat jääneet pahasti kesken, kuten on tämäkin, mutta haitanneeko tuo mitään - huomaan osaavani omin silmin katsoa vain niitä valmiimpia paikkoja, vieraille esitellessä taas kyllä juuri päin vastoin;)
Juu, sisäoppilaitos, sellainen kylmä ja kolkko valtava vanha linna. Oikea kristillinen tyttökoulu. Nyttemmin se ei enää toimi kouluna, Clarendon school yhdistyi poikakoulun kanssa ja muuttui Monktom Hall:iksi. Joka vuosi tulee kutsu mennä käymään, mutten halua kun paikka on jossain muualla, en muista missä.
Tagetes, hienoja kuvia, ja elämänmakuisia
Tagetes, jatka tätä viehättävää elämäntarinaasi pentissä. Seuraamme mielenkiinnolla tulevia projektejasi.
Mahtavaa tagetes, jäin lukemaan juttujasi kuin romaania. Nyt on pakko tietää mitä tapahtuu seuraavalla sivulla. Ei saa jättää kirjaa kesken=)
Kirjoittelin jo lähes onnentoivotuksia vauvanodotuksen johdosta, kunnes pysähdyin miettimään että entäs jos tarkoitit jotain muuta.
Se 2 mun kirjoituksessa oli kirjoitusvirhe.Mutta projektia lisää odotellaan.
Voi Tagetes miten ihana juttu sinusta. Se selittää sun luonteesi pyrähdyksiä palstoilla, hauskoja toteamuksia ja huumoria; Ihmisen kokemusten takana. Toivon sulle kaikkea hyvää. Ja jos tarvitset jotain kasveja /taimia/ siemeniä niin varmasti löytyy kaikenlaista. Toivot vain ääneen…
Mahtava juttu Tagetes, kahteen kertaan olen nyt käynyt lukemassa tuon sinun tarinan:)
Ja taas kotona, lapset peitelty ja mitäs muutakaan ku penttiin. Kiitos kaikille, tuntuu jotenkin hämmentävältä ku saa kehuja. Yleensä olen tottunut nielemään negatiivisuuksia ja antamaan sitämyöden kieronkautta samalla mitalla takaisin. Mutta täällä onkin samanhenkistä porukkaa joten nyt ku mun hullu musta huumori tulee esille, niin löydän täältä oman paikkani. Ja Tähdikki: Sinä kans aloitat oman gallerian sun kukista, jooko. Olen kohta kahlannut kaikkien kuvat läpi, huh mikä urakka!!! Upeaa ja onneksi “luvalla” saa varastaa ideoita.
Tagetes on sinulla rikas elämä takana, ja nyt se tuleva pihamaa. Onpa ihanaa katsoa kuviasi ja lukea elämänrikasta tarinaa. Sama täällä, niinkuin muutkin ovat kirjoittaneet tähän eläytyy mukaan ja eipä ollut minullakaan itku kaukana, silmät kostuivat lukiessani koiristasi. Kaikkea hyvää ja odotetaan mielenkiintoisia jatkokuvia tälle sivustolle. Täällä ollaan, yhtä perhettä kaikki.
Mukavaa keskiviikko illan eli pikkulauantain jatkoa 
.
Hih! Huippu päiväkirja sulla! Ihanat koiruudet ja ihanat kuvat ja muistot. Tulee jotenkin oma äiti mieleen, hänkin kasvatti viisi lasta yksin. Siinä tarvitaan kyllä sisua. Sitä omaa äitiä ei vaan osaa kehua silleen ku pitäis. Äidin homma taitaa olla aika epäkiitollinen. Mutta siis, piti vaan sanomani, että kauniita kuvia ja mukava lukea tämmöistä “rehellisen” oloista päiväkirjaa.
Kiitoksia vaa kauhian pali. Muutakaan en osaa sanoa. Minä olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että lapseni arvostavat minua ja sanovat sen ääneen ja se näkyy teoissa. Tosi meidän perhekulttuurissa se on tavanomaista. Äitini piti huolta omista vanhemmistaan, minä omistani jne. Lisäksi tiivis yhteisö joka tappelee, huutaa mutta leppyy heti, pitää yhtä ja juhlii epäsuomalaisesti eli nauretaan ja lauletaan ja syödään ja jokainen saa olla se mikä on (lähiperhe pitää yhtä), kunhan tietyt käyttäytymissäännöt löytyy. Sen on oppinut myös ehkä-toivottavasti-tuleva vävykin loistavasti, vaikka on “tavallinen”. (oikeasti, onko sellaista kuin tavallinen? Eikö jokainen kuitenkin ole ainutlaatuinen!).
Minäkin palaan tänne lukemaan, aivan ehdottomasti. Alku oli ihana katsaus menneisyyteen! Jos viitsit, voisit laittaa sen kasvuvyöhykkeen (ja paikkakuntasikin?) sinne omaan profiiliisi näkyville (laita kohtaan “maa” koska sille ei ole omaa paikkaa siellä olemassa). Se helpottaa sinun sijoittamista kartalle sitten muutenkin tuolla palstoilla