Itusilmuista pitäisi jo toisena kesänään tulla oikeita talvivalkosipuleita, siis periaatteessa. Eli istutettaessa yksivuotinen itusilmusipuli vastaa yhtä valkkarin kynttä.
Mielenkiintoista taikasopan keittoa tiedossa valkosipulin istuttajilla! Hiiliä, kanankakkaa ja pissit päälle 
Pikkupioni, luulen että tomaattirikkaruohot kasvoivat istutusalustaan tippuneiden tomaattien siemenistä…
Satu-71, jos laitat tuhkaa, et tarvitse kalkkia. Molemmat ovat “kalkitusaineita” eli nostavat maan ph:ta. Tuhkassa on lisäksi ravinteita.
Se tomaatinsiementen joutuminen multaan olisi kyllä ollut aika fakiiri-suoritus tomaatilta, sillä pussissa on vain taimenmentävä reikä ja jos tomaatti tippuu varresta, niin se kyllä pyörii pois kuperalta multasäkiltä. Meillä ei ole kasvihuoneessa ihan järkyttävän tiivistä kasvustoa, eli siksi en oikein usko, että olisi siemenestä alannut. Ja kun se kasvusto oli heti keväällä kauhean iso, valtaisa juuristo. Ei näyttäneet tavallisilta tomaatin aluilta…ei edes aluksi tunnistettu tomaateiksi. vasta kun olivat isompia niin haju ja ulkonäkö piti vain uskoa tomaatiksi.
Talvivalkkarit on kyllä selvinneet meillä mm. niin, että terassin viereen varjoon (jossa on vähän tamppaantunutta maata ennen kuin nurmikko välittömästi alkaa) oli terassilla levänneistä valkkareiden varsista (niitä kummisedän tuliaisia) tippunut itusilmuja terassin viereen. Seuraavana kesänä siinä kasvoi ihan kuin ruohosipulimätäs. Ilmeisesti semmonen itusilmurypäs siis. Ei edes ollut maan peitossa. Oli selvinnyt siinä heikosti parilla rihmalla maahan kiinnittyneenä ilman multaa talven yli. Ovat nyt niitä hillosipulin kokoisia kynsiä.
PikkuPioni, tomaattihan on kyllä monivuotinen että sikäli teoriassa mahdollista, mutta se ei kestä pakkasta joten kuolee talvella ulkona, ellei ole tosi leuto talvi ilman pakkasia.
Lisäisitkö vyöhykkeesi profiiliisi!
Eilen istutin 310 valkosipulin kynttä mustalla muovilla katettuihin penkkeihin. Maahan meni 120 oikeaa talvivalkosipulia, joka saattaa olla Alexandraa tai jotain venäläistä alkuperää, 120 Sabadromea ja 70 Theradoria. Valmiiksi tehdyissä penkeissä olisi vielä tilaa ainakin 200:lle kynnelle, mutta en haluaisi noita kaikkia itsekasvatettuja talvivalkkareita laittaa istukkaiksi, kun pitäisi olla jotain syötävääkin.
Paikallisessa puutarhaliikkeessä olisi vielä myynnissä Sabadromea, mutta en tiedä viitsinkö niitä enempää laittaa.
Genesee, millaista istutusväliä käytit?
Käyttääkö kukaan 15 sentin kynsi- ja riviväliä - tai sitä pienempää?
Mulla on reiät muovissa n. 15 cm välein ja viisi rinnakkain 15 cm etäisyydellä toisistaan. Tämän olen havainnut toimivaksi etäisyydeksi tavallisella sipulilla ja toimi se myös valkosipulillakin.
Tässä on kuva mun viimekesän valkkaripenkistä. Nuo valkosipulit oli esikasvatettu ruukuissa ja istutettu vasta keväällä penkkiin. Edessä olevassa penkissä on hopeasipulia.
Mun penkit on aivan toisennäköisiä kuin Geneseen. Mulla ei ole pulaa tilasta ja riviväli onkin kuudenkymmenen sentin luokkaa. Se siksi kun teen harjut perunanistutuskoneella. ( se mikään kone ole mutten tiedä parempaakaan sanaa, se vehjes kuitenki jota raktorilla vedetään ja joka tekee potuille -ja valkosipuleille- penkkejä). Harjuissa juurilla on hyvin elintilaa, niin istutustiheys voi olla pienempikin kun sivusuunnassa ei ole kaveria.
Viime vuonna tein harjut ykssiipisellä kyntöauralla ja sekin oli hyvä, mutta tähän pottuvehkeeseen liittyy suunnitelma harata penkit koneellisesti ens kesänä. Ja tuli sillä nuoremmat sipulinalut istutettuakin. Saa nähdä vuoden päästä kuinka se onnistui, syvyyssäätö ainakin oli lähinnä arpapeliä.
Tilasta ei ole meilläkään pulaa, kun voisin laittaa vaikka hehtaarin pellon täyteen valkosipulia, mutta mulla ei ole aikaa nyppiä rikkaruohoja kaukana kotoa olevalta kasvimaalta ja siksi kasvatan nykyisin kaikki muovilla katetuissa penkeissä. Viherkatehan olisi tietenkin parasta ja auttaisi pitämään rikkaruohot loitolla, mutta sitä ei ole mistään saatavilla, kun nurmikko ajetaan semmosella silppuavalla leikkurilla. Vanhaa nurmirehua vois tietenkin löytyä joltain lähistön maitotilalliselta. Yks vuosi käytin kasvimaan katteena vanhaa paaliheinää, mut se oli virhe, kun siinä oli niin paljon siemeniä mukana.
Perunanistutuskoneella tehtyjä harjuja voisi kyllä kokeilla valkosipulille, mutta nekin minä kattaisin jollain, joka estäis sen ilkeän vesiheinän kasvun.
Mullakin on valkosipulit väljemmässä. Noin metrin leveässä ja melko syvässä penkissä on kolme riviä, joissa taimien väli noin 20-25 cm. Isokokoisiksi kasvavat.
Ahaa- minun sipulini 5 cm väleillä ovat siis joutuneet leikkimään sillejä… Nyt osaan taas paremmin 
Mutta mitä pitäisi tehdä niille itusilmuille/pienille kynsille tai joillekin muille, jotka ovat nyt sadonkorjuun JÄLKEEN lähteneet kasvamaan? Kuukausi sitten laatikkoni oli tyhjä, ja nyt siellä kasvaa taas valkosipulia… Annanko olla, vai nostanko äkkiä ylös ja istutan muutaman viikon päästä uudelleen?
Onko tämä puolalainen Ornak valkosipuli sitä oikeaa talvivalkosipulia, kun sillä on tuollainen varsi keskellä? http://producenci.nasiona.pl/Czosnek_ozimy_Ornak,2106.html
Niitä on myynnissä Forestumin nettikaupassa.
Tavalliselta näyttää, keväällä istutettavalta.
Puolalaiset webbisivut kuitenkin neuvovat istuttamaan Ornakin syksyllä, eli aion kokeilla sitä, jos saan tilaamani istukkaat. Mistään en kuitenkaan löydä selvää informaatiota onko tämä ns. hardneck, mutta epäilisin niin, koska sen on sanottu tekevän kukkavarren.
Mulle ei oo kyllä ihan vieläkään selvää mistä oikean talvivalkosipulin tunnistaa, jos se ei olekkaan tuo kynsien keskellä oleva kukkavarsi???
Lisäys:
Täällä on parempia kuvia Ornakista:
Noissa näkyy se kukkavarsi selvästi.
Tässä puolalaisen puutarhakaupan myyntiesitteessä Ornak on nimetty winter garlic:ksi, joten oisko se kuitenkin ihan oikeaa talvivalkkaria.
Toinen juttu on tietenkin, että selviääkö se talvesta näin pohjoisessa. Forestumin istukkaat on kasvatettu Virossa.
Kyllä mä tuota talvivalkkarina pitäisin. Hardneck ainakin ja tosiaan kehoitetaan syksyllä istuttamaan. Kynnetkin on kiltisti yhdessä kerroksessa, eikä artisokkamaisesti päällekkäin. Kokkeilemallahan se taas selviää. Ellei niitä virustauteja pelkää.
Ornak tilaukseni oli postilaatikossa kun tulin kotiin. Sipulit oli verkkopusseissa hajotettuna kynsiksi, että olivat mahtuneet kirjepakettiin. Kynnet on samankokoisia kuin mun viimekesänä kasvattamieni venäläistä alkuperää olevien talvivalkkareiden kynnet. Verkkopusseissa on kummassakin neljä kovaa kukkavarren pätkää ja 22 ja 23 kynttä. Eli tää lajike on tehnyt 5-6 kynttä per sipuli.
Virustautien riskihän on tietenkin olemassa, mutta eihän tämmönen aloitteleva valkosipulin kasvattaja pääse alkuun harrastuksesssa, jos ei ensin hanki istukkaita jostain. Riski on kai otettava, jos haluaa kokeilla jotain uutta.
Kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran! Multa olisit kyllä saanut yli 20 v. Suomessa kasvatettuja talvivalkosipulikantoja jo ajat sitten.
Oman kokemuksen mukaan aika harva valkosipuli, jota ‘talvivalkosipulina’ myydään, näkee kevättä. Ne vuodenajat eivät todellakaan kaikkialla ole samat kuin Suomessa.
Mulla on myös yli kymmenen vuotta Pohjois-Pohjanmaalla kasvatettua valkosipulia 120 kynttä istutettuna, joten ei niin haittaa, jos nuo ulkolaiset kokeilut ei menesty.
Toivottavasti noiden ulkolaisten mukana ei sitten ole tullut tauteja, jolloin joutuisin turvautumaan noiden kotimaisten lisäyksessä niihin itusilmuihin, jotka on mulla täällä kaupungissa kylvettyinä isoihin ruukkuihin.
Liian monen erilaisen lajikkeen istutuksessa tulee kyllä sitten se ongelma, että ne on merkattava hyvin ja säilytyksessäkin pidettävä erillään, ettei ne siemeneksi menevät istukkaat mene sekaisin. Meillä on jo nyt seitsemän erilaista perunalajiketta erillään pidettävänä ja nyt meinaa homma karata lapasesta näiden valkosipulien kanssa. Mulla ei kai ole mitään itsehillintää näiden erilaisten lajikkeiden suhteen, onhan sitä jo kerättynä yli 130:n erilaisen tomaatin ja 100:n chilin siemeniäkin. Toivottavasti en koskaan ala harrastamaan vaikkapa kissojen kasvatusta 
.
Huh, onpas sulla paljon noita lajikkeita. Mä näytän sun kirjoituksen miehelleni, niin hän voi huokaista helpotuksesta, etten ole ihan mahdoton hamstraaja... vielä. Tai sit hän saattaa ajatella, että pahin on vielä edessä. 
Ryväsvaarille kasvoi monenkokoista kynnellistä. Yli 100 gramman sipulit jäivät saamatta. Runsaammalla kastelulla sekin olisi varmaan onnistunut. Tyytyväinen saa kuitenkin olla. Tuli paljon nuoresta kasvusta 2 kynnellisiä. Painoa kynsillä 35-39g kappale. Kolmekyntisiä, kynsi noin 20g. Isokokoisia yksikyntisiä tuli, ja meni jo kasvamaan lisää kynsiä. Nyt muistiinpanot vielä tallessa saa verrata ensi syksynä. 10 gramman kynsiä on maassa aika paljon. Vielä tavoite laittaa itusilmuista kasvaneita yli 20 millisiä (joku) sata.