Valtsu pisti meidät ruotuun ;D Nurmen leikkuu odottaa kyllä heti, kun sade hellittää.
Pitää lukea uudelleen sitä kirjaa Luonnonmukainen puutarhanhoito - siinä oli tarkemmin noita kumppanuuskasvien syitä ja seurauksia selitelty ja muistaakseni jotain aika peruskasviakin…eikun joo: tomaatti on hyvä sipulin seuralainen. Siis myös kasvuvaiheessa. Minulla on vähänkö hinteliä ylijäämätomaatteja ja niitä voin helposti tuikkia sipulien sekaan.
No nih! Miekii jo ihmettelin, että ei kai nyt TALVIvalkosipuli kylmää säiky. Sehän sentään suurin piitein lumen keskeltä nousi penkkiin pönöttämään. Mutta kaivovettä sipulin kintuille jahka tämän päiväisen kaatosateen vedet on kitattu.
Nobile
ei se sipuli:-) mutta lähes poikkeuksetta tuoreet naatit - huhtikuun alkupuolella kun ponkeavat maailmaan. pari - kolme senttisinä ottavat nokiinsa kymmenasteisiksi menevistä yöpakkasista. ja ovat sitten kastelusta ja heinäkatteesta huolimatta loppukevään latvoiltaan keltaisen ja ruskean kukertavia.
tai uskonhan minä jos sanotte monella näppiksellä, että olen nähnyt väärin viimeiset kaksikymmentä kevättä:-)
Minen sitten ole mitenkään tosissani tässä asiassa, kunhan sanailin ilokseni. Ensimmäistä talvea ja kesää vasta ihmettelen tuota talvivalkosipulia. Reipas kasvi se tuntuu olevan. Selvästi tullut meille jäädäkseen.
Meillä ei ollut tässä pihassa miinusta nyt toukokuun viileillä, joten ihan plusasteista se on nokkiinsa ottanut, jos viileydestä kellastuminen johtuu (epäilin sitä toki itsekin). Kuivuutta sen sijaan on piisannut, enkä ole tuota valkosipulien kasvimaata vielä juuri sadetellut, kun se on muuten ollut tyhjillään.
Nobile
ei asia lopultakaan ole tärkeä muuta kuin siltä kantilta, ettei aihetta huoleen ole. - tauti ei ole iskenyt eikä kasvukaan ole vaarassa. ihan niin kuin sanoin tuossa jep-jussani.
Meilläkin kellastaa vähän talvivalkkaria. Kävihän tässä yöpakkasia ja kuivuuskin vaivasi. Nämä yhdessä taisivat aikaansaada pienen kellastuksen. Sitä tulee joka kevät… ja meillä sataa aina toukokuussa tosi vähän. Silti sato on muhkea!
Minäkin väittäisin että kuivuushan se niitä päitä pääasiassa kellastaa. Valkkaripellossani on yksi kohta joka on kosteampi kuin muu osa ja siinä kasvusto on tasaisen vihreää. Kuivemmilla osuuksilla kärjet ovat kaikilla keltaiset. Kostea ja kuiva osuus piippasi (orastui) keväällä samaan aikaan eli samaa kylmyyttä ovat kaikki kokeneet.
Muutama poikkeus piippasi jo ennen lumentuloa alkutalvesta, ne talvehtivat vihreinä ja ovat jatkaneet kasvua siinä kuin muutkin, kuivassa osassa keltaisina.
Yhdeksi kellastajaksi arvelen myös kiivaan kasvun aiheuttamaa ravinteiden tilapäispuutosta. Eli kun kynnen kasvuvoima on käytetty ja talven aikana kasvaneen juurakon alueelta ravinteet käytetty niin se on siinä. En tiedä kasvaako juurakko alkukeväälla, oletan että se laajenee vasta kun nopean pituuskasvun aika on ohi. Jos näin on niin lisäravinteita tulee vasta kun juuristo on laajentunut (ja ruohosilpun ja lannoiteveden mukana tarjoamamme ravinnetäydennys saavuttaa olemassaolevan juuriston).
Toki se kylmäkin varmasti jotain vioituksia aiheuttaa. Nyt on ollut niin hurjia yöpakkasia että varmasti talvivalkoisenkin kylmänkestävyys on täydellä koetuksella.
Minkähän väärän impulssin osa talvivalkkareistani on saanut, kun ovat tällaisia haaraisia. Maan alla lienee kokonainen sipuli, vaikka istutin vain kynsiä 
Nämä on istutettu ihan uuteen penkkiin, joten vanhoja sipuleitakaan ei voi olla unohtuneena.
Kynsiksi jakautuminen ei aina tapahdu täysin puhtaasti. Ilmeisesti säät ja kasvukausi vaikuttavat tähän. En ole löytänyt netistä tai kirjoista sen kummemptaa tietoa miten ja millä perusteella jakautuminen tapahtuu. Näihin aikoihin se alkaa tapahtua, ainakin kun jussina nostin ahneena pari valkkaria niin toinen oli lähtenyt jo jakautumaan, toinen ei.
Oletan että kosteus vaikuttaa jakautumiseen. Nostamistani se joka oli alkanut jakautua, oli melko pinnassa kasvava ja alalehtien kärjet kellastuneet. Se joka ei ollut jakautunut oli ns rikkaruoho, edellisvuodesta maahan jäänyt joka oli syvällä ja kokonaan vihreä. Olisiko siis viime kesän kuivuus ja sateet osuneet sopivasti niin että jakautuminen on häiriintynyt?
Viime vuonna tuli yllättävän paljon sipuleita joissa osa kynsistä oli “piilossa” jakautunut, erityisesti ne oikein suuret kynnet. Niitä jättiläisiä kun alkoi kuoria, paljastuikin sisäkuoren alta 2-3 kynttä. Päällepäin ei pienempien kynsien olemassaoloa voinut nähdä eikä edes käsin tuntea. Minunkin maassani on siten jonkun verran tuplavarsia, ei yhtä runsasta varsistoa kuin Kaisaliisalla mutta ns virhekasvua kuitenkin.
Minulla on ollut näitä valkkareita reilu kymmenen vuotta, eikä tällaista ole aiemmin tapahtunut. Syksyllä-talvella oli sitä lämmintä niin mahdottoman pitkään, lieneekö se vaikuttanut.
Eipä tuo nyt paljoa haittaa, kun on kunnollisiakin sipuleita.
Maistoin hieman tuota valkkarin ruohoa ja hyvältä maistui. Haittaako sipulin kasvamista, jos nipsin vartta salaatteihini?
eikös se naatti ole kova ja puiseva? alexandran naatit eivät ainakaan houkuta maisteluun. - ainahan se on sipulin koosta pois, jos naattia verottaa, mutta jos vain säästellen ottaa, niin tuskinpa isoa eroa syntyy.
Valkosipuliyrtti - Tulbaghia violacea -ostos, jonka keväällä tein, osoittautui mainioksi. kaikki juurakot kasvavat hyvin. leikata on voinut aina tarpeen vaatiessa. aromi on voimakas.
Minun talvivalkosipulini naatit ovat kasvaneet melkoisiin mittoihin. Rupesin jo epäilemään, että kasvattavat hurjasti vartta, ja sipulia ei sitten syksyn tullen löydy ollenkaan! Mies jo veikkaili niiden olevan syksyllä palmupuun mittaisia…
naattien kasvu pysähtyy ennen palmun mittoihin pääsyä, kun rupeavat kasvattamaan pikkusipulivarttaan. sen täyteen mittaan saamisessa, kippuralle kääntämisessä ja sipulien kasvattamisessa kuluu loppukesä. ensimmäisen varren olin jo näkevinäni omissani.
Mikä on pikkusipulivarsi? 
Kysyy hän epätietoisena.. 
Onko se se, joka kasvaa sieltä varren keskeltä?
Minen millään malttaisi odottaa sipulien tuleentumista, tekisi mieli tempoa jo nyt niitä ylös ja pöytään. Vaan tuskinpa niissä juurikaan syötävää vielä on.
juuri se:-) - jätä ainakin yksi kasvamaan loppuun asti; minusta se varren kehitys on niin vinkeä, että se täytyy nähdä ainakin kerran elämässään. (minä olen seurannut sitä jo parikymmentä kertaa). ota jossain välissä yksi ylös, jos siltä tuntuu. - minulla kun on niitä rikkaruohona kasvavia pitkin pihaa (ruusupenkistä ja perunamaalta on jo korjattu sato) ja neljässä ruukussa yli 50 pikkusipulia varttumassa, olen niitä syönyt tässä alkukesän aikaan. nätti pieni ihan oikeanlainen 5-kyntinen oli esim ruusupenkissä huonossa maassa kasvanutkin, jonka juhannuksena pannulle silppusin.
Pikkusipulivarret (kurjenkaulat) ovat kiinalaisten herkku ja omani olen jo heidän oppiensa mukaisesti käyttänyt ruuaksi (koska tuli valkoisia toukkia ja tarvitsi siksi leikata ne nuorina ennen malationiruiskutusta). Ne tulee muutenkin leikata silloin kun vielä ovat tarpeeksi pehmeitä. Jos näin menettelee, pitenee satokausi.
Itämailla muutenkin :), Venäjällä myydään säilöttynä mietoon etikkaliemeen.
taisi olla tämä juttu - kultapiiskun joka tapauksessa - jonka jälkeen minä aloin hyödyntää varret -> "kultapiisku (116 kpl) keskiviikko, 3. heinäkuuta 2002 - klo 11. 35 (yli 5 vuotta sitten)
Kukkaversot, nam. Minulla on penkillinen 2 vuoden valkosipuleita , jotka olen kasvattanut itusilmuista. Nyt niihin on kasvanut kukkaversot (onkohan oikea sana?), jotka päätin poistaa, jotta sipulista tulisi isompi. Keitin nämä versot suolavedessä, ja kylläpä tuli hyvää, eipä mene yhtään hukkaan. Harmi ettei niitä ole enempää."
hän myös kertoi nähneensä säilöttyinä espanjassa. - minä tein ensin noin, kuin hän neuvoi, mutta myöhemmin kokeilin jussan tapaa: paistettujen perunoiden kanssa pannulle ja sitten olen käyttänyt niitä myös kaikenlaisissa wokkauksissani. liiat syön, muutaman vaan jätän kasvattamaan pikkusipuleita.
Valkosipuleita jää aina maahna ja niitä kasvaa istuttamatta liiankin tiheässä. Käytän tähän aikaan runsaasti salaatteihin ja kaikkiin liharuokiin. Niitä voi käyttää varsineen ja lehtineen. Ovat niin meheviä.Tähän aikaa ovat parhaita . Tärkeää on saada omasta maasta mahdollisimman paljon tuoretta ja aikaisin.Kyllä niitä jää talveksikin.Paljosta jää vaille, jos ei maista tuoretta valkosipulia.