voihan se olla että kannan"taantuminen"johtuu olosuhteista.mutta aina uden kannan kokeileminen o mielenkiintoista.yritän muistaa muistutella!
Se on jännää miten samaan aikaan samaan penkkiin kylvetyt valkosipulit tuleentuvat ihan eri aikaan. Olen niitä jokusen nostellut. Yksi oli niin kypsää kauraa, että kynnet olivat jo alkaneet aueta, pari oli juuri sopivia nostettavaksi ja yksi oli ihan vaiheessa vielä. Loput näyttävät vielä ihan vihreiltä ja keskeneräisiltä. Kummaa.
Onko nämä tavalliset valkosipulit mitä kaupassa myydään niin ihan tavallisia vai onko ne tuota talvivalkosipulia.
Meillä oli myyriä ja viskasin tuonne kukkapenkkiin pari valkosipulin kynttä nyt niissä on vihreet varret mistäs tietää onko ne kypsiä tekeekö ne edes mitään en ole vielä tutkinut ajattelin kysäistä ensiksi?
Jos täältä saisi vastauksia!
Periaatteessa tavllinen valkosipuli on myös ‘talvivalkosipuli’ ja päinvastoin. Valkosipuliguru Åke Truedssonin kirjoitelman ‘Allt on vitlök’ mukaan valkosipulin alkuperäisellä kotiseudulla Aasian keskiosissa ov kylmät talvet ym ja valkosipulin kasvukierto on luonnonoloissa kuin ‘talvivalkosipulilla’. Kotiseuduiltaan on sitten valkosipuli levinnyt eri puolille maailmaa ja siitä on kehittynyt eri oloihin sopeutuneita kantoja. Jos kasvattelee jotain eteläeurooppalaista valkosipulikantaa, niin se ei ehkä kovin hyvin kasva Suomessa, koskapa on se sopeutunut jonnekin Espanjan aurinkoon. Jos kaupan valkosipuli taas tulee jostain sopivasta paikasta, saattaa se kyllä hyvinkin menstyä (mutta todennäköisesti ei). Oma kokemukseni on se, että valkosipulinkasvatus Suomessa edellyttää sellaista kasvupaikkaa, jolla valkosipuli talvehtii, jotta sen voi syksyllä istuttaa. Kevätkasvatusyritykseni ovat päättyneet minisipulisatoon. Kannattaa siis hankkia aleksandraa tai jotain venäläistä kantaa kuten leningradskij ja istuttaa syksyllä.
Talvivalkosipuli on englanniksi “hard neck garlic”, nimi tulee siitä että varsi on kuivuttuaankin paksu eikä sovellu esim letitettäväksi. Se kasvaa paremmin viileissä olosuhteissa ja sitä esim jenkeissä viljelläänkin pääosin pohjoisosissa.
Tämän nimikkeen alla on paljon eri lajikkeita, kuten Alexandra jota meillä eniten viljellään.
Suomessa tästä “paksuniskasta” puhutaan talvivalkosipulina koska sen kasvukierron mukaan kynnet istutetaan syksyllä, kynsi kasvattaa juuret ennen maan routaantumista, talvehtii juurtuneena ja aloittaa kasvun välittömästi lumen sulettua.
“Tavallinen” valkosipuli on soft neck, se soveltuu paremmin lämpimiin olosuhteisiin. Soft Neckien alla on paljon lajikkeita myös. Näiden viljelykierron mukaan istutus tapahtuu vasta keväällä, juurtuminen ja kasvu tapahtuu samalla kasvukaudella. Kaupoissa myytävä tuontisipuli on pääasiassa näitä ohutkauloja jotka on tuotetu Välimeren maissa. Ne eivät välttämättä talvehdi meillä. Suomessa on omaa ns kevätvalkosipulikantaa joka on sopeutunut lyhyisiin kesiin ja pitkään päivään. Jos haluaa ohutkauloja kasvattaa niin kannattaa tilata esim Hyötykasviyhdistykseltä sopivaa istukasta.
Ritterinalle yksäriä laitettu ;-D.
Kyse lienee jossain määrin siitä, mitä nyt sitten halutaan kutsua talvivalkosipuliksi ja mitä ‘tavalliseksi’ valkosipuliksi. Jos talvivalkosipulilla tarkoitetaan valkosipulia, joka istutetaan syksyllä ja talvehtii maassa, niin voidaan mainita, että ns ranskalaistyyppiset valkosipulit, kuten thermidrome ja messidrome ym ym, istutetaan ‘guru’ Truedssonin mukaan syksyllä ja niin aikanaan itsekin niitä kokeillessani tein (sipulit www.tomatklubben.se), mutta nämä ranskalaiset ‘talvivalkosipulit’ ovat kyllä monet letitettävää sorttia. Koska niiden sato oli pienempi ja tuli varsisipuleita ym ongelmia, olen nyt viljellyt enää vain näitä aleksandra-tyyppisiä, jotka lienevät sopeutuneet täkäläistä muistuttavaan ilmastoon. Jos jollain on halua lajikekokeiluihin, niin menemällä em osoitteeseen www.tomatklubben.se ja maksamalla klubin jäsenmaksun voi yrittää tilata Truedssonin kohtalaisen hulppeasta valkosipulivalikoimasta (niin kauan kuin tavaraa riittää) sipulin joka lajiketta ja istutella niitä nyt syksyllä ja katsoa, mitä niistä sitten tulee ja letittyykö vai ei. Jos haluaa yhden näkemyksen valkosipulin olemuksesta ja samalla verestää toisen kotimaisen taitojaan, voi myös tilata pikkukirjasen ‘Allt om vitlök’, jossa Ruosin kuuluisin amatööripuutarhuri esittää (mielestäni perustellun näkemyksen) valkosipulista ja valkosipulin olemuksesta.
No ei se ihan pelkästä halusta johdu =)
Sitä en lakkaa ihmettelemästä, että EDELLEEN ihmetellään valkosipulin - ja monen muunkin vanhan hyötykasvin kasvatusta Suomessa: Kasvaako se muka täällä??-tyyliin. Valkosipulia viljeltiin Suomessa jo ennen sotia, mutta sattuneista syistä se jäi pois. Sama juttu monien koristekasvien kanssa, niitä myydään “uutuuksina”…ehkä parempi nimi monen kohdalla olisikin “entisyys”, kun vanha hyvä kasvi on jalostettu pilalle kertakäyttökasviksi 
Kävin katkomassa kurjenkaulat 173 kappaletta, keittiö tuoksuu valkosipulille. Tuli illaksi töitä, aion ne sitten ryöpätä ja pakastaa osan. Kauanko säilyvät ihan tuollaisenaan, jos en kuitenkaan kaikkia pakasta.
Jätin isoimmat kasvamaan, siis ne joissa oli peukalonpään kokoiset pallukat.
miulla oli jo kaikki varret miltei keltaisia ja nostin sipulit jo ylös!ei oikein ollut hyvä sato,utta kohtuullinen kuitenkin!kurjenkaulat katkoin jo varmaan kuukausi sitten.
Pirkkis, säilyy muutaman päivän. Leikkaa hiipan kärki pois, on kova ja sitkeä ja varresta puutunut osa. Tassutteluissa on säilykeresepti, jolla tein omista…tosin ne eivät ole juurikaan “säilyneet”, vaan menneet sitä mukaa =) Onneksi tavaraa oli paljon, jotain ehkä jää talveksikin.
Mutta ne ainesuhteet, mitenkäs ne menee? Kuinka paljon mitäkin?
Ihan maistelemalla pistin:) hain sellasta mietoa letshon tyyppistä lientä, ei suomalaiskansallista etikkaantappoa.
Omenaviinietikkaa, vettä tuplaten, suolaa, sokeria ja hunajaa maun mukaan.
Ok. Huomenna kauppaan hakemaan aineita.
No, pilkoitko pieniksi. Ryöpäytitkö kaulat ja sitten lisäsit liemen vai miten?
Kyselee taas ens kertalainen joka ei tiedä mitään valkosipulista, mutta on ihastunut siihen täysin.
Höyrykattilassa muutama minuutti, tai jos vedessä, niin sen verran, että ryöppääntyy, ei mitään 5-10 min. KEITTOA, niinkuin jossain kynsisäilykeohjeessa ( hyrr, nehän on pelkkää pehmeää mössöä sen jälkeen, riittää, kun entsyymitoiminta loppuu, näkee väristä…)
Paloittelin nivaskassa saksilla sellasia n. 2-3 cm pätkiä, hiipat myös poikki, kypsähtää ja antaa paremmin makua.
Kiitos ohjeesta!
Mun suuhuni nuo kurjenkaulat eivät oikein sopineet, maku sinällään kelvollinen mutta tuntuivat suussa ikävälle.
Katkoin kaulat jo heinäkuussa ja tein yksinkertaisen wokin niistä saman tien.
Että jatkossa meillä ne varmaan edelleen päätyvät kaalimaalle lanttuperhosten karkoittajaksi.
valkosipulin kauloja olen sotkenut tehosekoittimella ruokaöljyyn ja tunkenut mössöä myyrien koloihin. En tiedä tepsiikö, mutta eivät pysty sitä ainakaan kolosta pois tunkemaan kuten kynnet. Kiusa se on pienikin kiusa, tai edes hidaste.
Me ollaan tehty tämän reseptin mukaan jo 5 vuotta ja aina on onnistunut.
n. 500 g valkosipulia
1,5 dl vettä
1.5 dl etikkaa
1 rkl suolaa
1 dl hunajaa
1 dl öljyä
½ sitruunan mehu
3 tl rosepippuria
2 oksaa tuoretta rosmariinia ( laitettu vaihtelevasti jotain vihreetä)
Kiehauta vesi, etikka ja suola: lisää valkosipulit kiehumaan n. 5 min.( elä yli keitä 5 min riittää hyvin) Kattila pois liedeltä, lisää hunaja, öljy, sitruunan mehu ja mausteet. Jäähdytä. Laita jääkaappiin maustumaan ainakin pariksi päiväksi.
anneirmeli, säilyykö tuo kuinka kauan, meinaan jos ei heti syö kaikkea pois kuleksimasta?