Hyvin voi valkkarinkynnet laittaa maahan jo syys-lokakuussa. Juurtuvat kunnolla ja lähtevät heti keväällä lumien sulamisen jälkeen kovaan kasvuun. En jäisi odottelemaan rautakankikelejä!
paino on vain 112 gr. - ilman vartta ja melkein neljän viikon kuivattelun jälkeen. kuusi tasakokoista kynttä ja "lantionympärys" 22.5 cm.
"naapurissa" taidetaan muuten tehdä näin, jos kuvia on uskominen. olen ihmetellyt näppivoimianne ennenkin:-) ->
"mai-lee (5945 kpl) torstai, 3. lokakuuta 2002 - klo 19. 13 (yli 4 vuotta sitten)
ja sinivuokko, ihan utelias olen. millä ihmeen voimilla teillä pystytään vääntämään talvivalkosipulin naatit leteille? kyllä eläkeläiseukko sovinnolla jättää moisen askartelun tekemättä ja leikkaa varret semmoisille lyhyille tyngille kuin oli tämän päivän hs:n kuvassa (moskovalaisen torin herkkuja kuvasi)."
Olenkohan tyystin väärässä jos luulen että letitys tehdään tuoreista varsista? Kuivuttuaanhan ne varret on ihan kuin puuta, ei ne enää letille mene. Mutta jos letittäisi heti noston jälkeen, onnistuisikohan silloin paremmin?
Fellow taitaa olla ihan oikeassa. Tuoreena tai pikkuisen nahistuneena. Enklanninkielisiä ohjeita löytyy http://pubs.caes.uga.edu/caespubs/pubcd/C854.htm ja http://www.ecst.csuchico.edu/~atman/Misc/braiding-garlic/
Minä sitäkin tuumasin mutta kun nostovaiheessakin minun piti käyttää kunnon leikkuria että sain varret poikka ja tuumailin hetken jopa varsien säilyttämistä kukkakepeiksi...nyt suunnittelin tekeväni valeletin jotenkin niin että lyhennän niitä varsia ja sidon nauhalla kiinni toisiinsa. Joku luonnonvalkoinen kanttausnauha voisi tehdä tehtävänsä.
Pitäähän talo vampyyreilta suojata 
Työkaveri sanoi letitättävänsä noston ja pesun jälkeen ja se onnistuu ihan hyvin. Sitten ne sipulit laitetaan kuivumaan leteissään.
ei valkosipulin letitys ongema ole, mutta edelleen väitän, että talvivalkosipulin naattia ei kovin pienillä voimilla letille väännetä. ja jos väännetään, varsi murtuu. on se tuorreenakin "puinen". jo keväällä maasta ponkeavat lehdet ovat jäykkiä ja kovia; eivät ainakaan minusta kelpaa salaatin, soossin tai sopan höystöksi muuta kuin kokonaisina mukana kiehumaan ja sillä tavoin makua antamaan. ennen tarjollepanoa nostelen ne kyllä ruuasta pois.
"It is important
to use garlic fresh from the garden, so that the leaves are attached and
pliable."
Ehkä tämä nosto jäi liian myöhään kun se varsi oli niin hirmuisen kovaa jo.
Koitan värkätä jotain lettiä silti ihan uhmalla, kerron miten onnistuin
Letitetyt valkosipulit ovat ns soft neck -sipulia, eli sitä tyyppiä jota meillä kevätistutettavana viljellään. Niiden varret ovat taipuisat. Talvivalkosipuli on ns hard neck -tyyppiä. Jos niitä haluaa letittää niin varmaankin joko rautalankaa tai karhunlankaa parsinneulasassa voisi käyttää apuna.
Minulta voi tilata valkosipulia, muutama kilo on vielä jäljellä myyntitavaraa.
Temskukalla on varsinaisia jättiläisiä nuo hänen 150g mollukkansa. Kateellisna huokaan että se on sellaista kun on oma lantatehdas pihassa... (mistä löytyy vihreä naama tähän väliin?)
Mai-leelta taas kerran kysyisin aiheesta monikyntisyys. Kerroit joskus että naapurillasi valkoiset jakaantuvat aina pariinkymmeneen kynteen, mutta sinulla vain max n 6 kynteen. Sinä uusit kantaa itusilmuista, he eivät.
No, minulla tänä vuonna jakaantuivat kaikki sipulit vähintään 6 kynteen, myös ne pienet itusilmuista pari vuotta kasvatetut. Suurimmat sipulit sisältävät jopa 15 kynttä, ihan kookkaita sellaisia kuitenkin. Eli nyt ihan kokemuksella tuumisin että "degeneroituminen" tuskin vaikuttaa kynsimäärään. Vaan mikä ihme, onko se alkukesän kuivuus, loppukesän kuumuus, heinäkuun sateet, lannoitemäärä... Kynsimäärä on myös linjassa sipulin kokoon, eli pienemissä kynsimäärä on selkeästi alhaisempi kuin suurissa.
Onko kukaan koskaan löytänyt mistään tutkimustietoa siitä missä vaiheessa kasvukautta kynsittyminen tapahtuu? Ja mikä siihen vaikuttaa?
Itse lähtisin veikkaamaan tuota veden määrää. Toissakesänä kastelin kuivina kausina muutaman kerran tosi huolellisesti, muutaman viikon välein, ja kynsimäärät olivat melko alhaiset. Lannoitusmääräkin oli kyllä suurempi.
Kuluneena kesänä en päässyt valkoisia kastelemaan kertaakaan, olivat pelkän taivaalta tulleen veden varassa, eli käytännössä koko kesäkuu ilman vettä. Kynsimäärä kohtuusuuri kaikenlaisissa sipuleissa. Lannoitusmäärä myös koko viljelmällä selkeästi edellisvuotta vähäisempi.
Kesäsipulit sai ihan hyvin letille, mutta kyllä niidenkin varsi puutui, jos noston jätti myöhään. Ei kuitenkaan niin kovaksi kuin talvivalkkarin - sen kukkavarsi on kova heti lähdöstä. Katkoin kesällä osan kukkavarsista ja latvukset syötiin lihan höysteenä, siis 10-20 senttiä vartta ja itusilmunuppu. Alempaa varsi oli ihan kuituista, kun sitäkin ensin keittelin kokeeksi...
kiitos ritterina, selkeytti paljon. habakuk tuolla ylempänä kertookin noista erilaisista keväällä istutettavista ja sanoo kokemuksesta ei niiden olevan yhtä satoisia. aleksandraan hänkin lienee tykästynyt. ja minä olen niin yksioikoinen, että en edes ymmärrä, mikä semmoinen talvivalkosipuli onkaan, jota ei talveksi maahan pistetä:-) - kerran vielä: puhun omista aleksandroistani, kun talvivalkosipuleista kerron; ehtaa leningradin kantaa, housuntaskussa suomeen salakuljetettua. - inkin kovavartiset sipulit taitavat olla minun pellostani peräisin?
itse en muista puhuneeni monikyntisistä naapuriviljelyksistä. koetan etsiä tuon kohdan. olen saattanut kirjoittaakin jotakin soopaa. semmoinen ei ole ollut tarkoitus; naapureillani sipulit tahtovat jäädä pieniksi eli tarvitaan 20 kpl ennen kuin päästään samaan satoon kuin minä muutamalla:-)
kuinkas "korkealla" sinun viljelmäsi ovat, kun sinäkin puhut pari vuotta yksikyntisinä kasvavista? ei onnistu vantaalla, ei.
eikä muuten olla yhtään kitkeriä temskukan sipulin koosta ainakaan vielä. pyydetään häntä punnitsemaan samat uudelleen hyvän kuivatuksen jälkeen ja varsi katkaistuna:-)
kyllä se kynsiytyminen taitaa alkaa vasta aika myöhäisessä vaiheessa. pitäisi malttaa joskus kokeilla ja tehdä oikein aikainen koenosto. valistuneet veikkaukset: samaan aikaan kun a) itusilmuvarsi alkaa kasvaa tai b) varsi alkaa mennä kiemuralle tai c) vasta kun se taas rupeaa oikomaan itseään.
löysin ritterina, tai ainakin uskon, että tarkoitat tätä kohtaa. - pärskis ja vesipeto, annatteko jälkikäteen luvan kopioidan teidän tekstejänne?
" pärskis (1101 kpl) torstai, 27. huhtikuuta 2006 - klo 10. 51 (yli vuosi sitten)
Mikähän maassani on vikana, kun joka vuosi tulee vain pienempiä ja pienempiä talvivalkosipuleita. Joka syksy lisään hevonpeetä ja kesällä ruohokatetta, mutta sipulit kutistuvat vuosi vuodelta. Missä vika?
• vesipeto (508 kpl) torstai, 27. huhtikuuta 2006 - klo 10. 57 (yli vuosi sitten)
Oletko kalkinnut maata tai levittänyt tuhkaa? Kasvit eivät voi käyttää muitakaan ravinteita hyväkseen, jos niille ei ole tarpeeksi kalkkia. - Luku sinänsä on ne happaman maan kasvit. - Sinä olet varmaan konkariviljelijä, joten ei tarvinne muistuttaa paikanvaihdoksestakaan eli viljelykierrosta ;).
• mai-lee (5945 kpl) torstai, 27. huhtikuuta 2006 - klo 11. 04 (yli vuosi sitten)
kalkki? sipuli tykkää hyvin kalkitusta maasta. tuhka olisi oivallista. - ja sitten se kannan taantuminen. ilmeisesti ihan totta, vaikka utopialta joskus tuntuukin. olen huomannut sen naapurieni viljelyksillä. valittavat aivan samaa kuin sinä. ja tuloksen voin itsekin nähdä, kun sato yleensä roikkuu räystään alla näkyvällä paikalla. uusiminen itusilmuista uutta tuoretta kantaa kasvattamalla on "vaivalloisuudesta" huolimatta pakollista. ehdottomasti myös vuoroviljely. kahta kesää en samassa penkissä kasvattele. kolmen neljän vuoden päästä vasta samaan kohtaan.
• mai-lee (5945 kpl) torstai, 27. huhtikuuta 2006 - klo 11. 08 (yli vuosi sitten)
taas unohdin tarkistaa, olisiko oma viestini enää ollenkaan tarpeellinen:-("
Aika jännää, mulla on 4 vuotta ollut samassa paikassa ja vasta nyt on tullut isompaa tavaraa. Tosin kyllä se isäntä heittelikin lannoitetta ja kalkkia reippain rantein.
Temskun hurjimuksiin on silti vielä pitkä matka!
Kiitos mai-lee vaivannöstä. Minun muistini näköjään pätki.
Pohjois-Satakunnassa ovat minun viljelykseni ja alunperin muistaakseni Hyötykasviyhdistyksestä tilattua Aleksandraa koko kanta.
Itusilmukasvatus menee meillä niin että syksyllä kylvetään nuppineulanpään kokoiset itusilmut hajakylvönä kompostilla parannettuun saveen. Seuraavana syksynä vaskoolataan viinimarjankokoiset pallerot esiin ja istutetaan riviin. Seuraavana syksynä niistä saadaan kirsikkatomaatin kokoisia 1-6 kyntisiä sipuleita jotka jaetaan ja istutetaan riviin. Seuraavana syksynä niistä saadaan isoja kunnon valkosipuleita.
Vaihdan muuten valkosipulimaan paikkaa joka vuosi. Se on meillä kierrossa ensimmäisen vuoron kasvi, kaali tulee vasta tokassa vuorossa. Eli valkkareille menee aina hurjat määrät hevonpeekompostia, kaaleillehan riittää vähempikin.
Valkkareista löydettyä nettitietoa, voipi kiinnostaa teitäkin:
http://www.omafra.gov.on.ca/english/crops/facts/97-007.htm#Varieties
Ja täällä esitelty eri lajikkeita:
http://www.thegarlicfarm.co.uk/
Etusivun oikeassa alalaidassa on kuva valkosipulinipusta joka on aseteltu kuin letin pohja. Nämä meidän "hardneck"talvivalkkarit voisi siis koota "leteiksi" samalla tekniikalla, eli jättää varsi kohtuullisen pitkäksi ja sitoa kootessa varsia narulla tai rautalangalla yhteen, ei siis edes yrittää letittää niitä varsia.
vanhan puolen haku toimii edelleen loistavasti, eipä siis vaivaa:-)
jaa-a, meillä käytetään vain noin pikkurillin kynnen kokoiset itusilmut jatkokasvatuksessa. ne sitten tiukasti riviin. loppu joutuu joko ruuan höysteeksi tai sitten - häpeä tunnustaa - kompostiin. hevonhyvää tarvitaan paljon ja viljelykiertoa en talvivalkosipulin kohdalla laiminlyö koskaan, vaikka pienellä kasvimaallani peruna joutuukin pari vuotta osaksi kasvamaan samalla kohtaa.
nättejähän nuo letit ovat, mutta pysynevät vampyyrit poissa huushollista, vaikka sipulini ovatkin juurikopassa keittiön työpöydällä.
Onpi saanut lainata kirjoituksiani. Hyvin kasvoivat valkosipulit tänäkin kesänä. Viime syksynä tuli ostettua hieman liikaa sipulikukkia, kun lisäksi kaivelin ylös vanhoja narsissi-istutuksia., eihän ne kaikki kukkapenkkeihin enää mahtuneet. Niinpä kaivoin kuokalla vaon, jonka pohjalle kananpeetä ja sitten istutin vuoroin valkosipulia ja tulppaaneja. Keväällä oli ihan mukava katsella tulppaanien komeita kukintoja ja kun niiden lehdetkin lakastui, tilalla oli komeat valkosipulin varret. Sittemmin kaivelin valkkarit ja tulppaanit ylös. Olipa mahtaviksi kasvaneet tulppaanienkin sipulit! Ja nehän ei tietenkään vähentyneet 
! - Mihinkähän minä niiden kanssa joudunkaan 
?
Millä ihmeellä mai-leen itusilmut niin isoiksi kasvavat
katsopa tämän ketjun sivua 10. siellä on nimimerkki samin laittama kuva kukkivasta itusilmuhässäkästä. oli niin tutun oloinen kukkineen päivineen. tuommoisista itusilmuista valitsen suurimmat. viljelykseni kun ovat kohtuu pienet, muutamasta varresta, joita jätän kasvamaan - suurimman osan saksin poikki jo alkuvaiheessa - saan mainiosti ne muutamat kymmenet, jotka itse tarvitsen. varalle otan sitten vähän pienempiäkin ja jakelen niitä kokeilunhaluislle halukkaille.
ihme lienee samilla ja minulla sama: aikoinaan jo vuosia sitten selvisi, että kasvattelemme talvivalkosipuleitamme saman vantaanjokivarren savipelloilla. sam täällä alajuoksun puolella:-)
ja anteeksi, kun olen kirjoittanut nimimerkkisi moneen kertaan väärin...
Mai-lee, aivan oikeihan tuo mun nimimerkki on kirjoitettu!
Tänä vuonna erikoisesti kokeilin noiden kukkavarsien katkaisua heti alkuvaiheessa ja täytyy sanoa, että keskimäärin isommiksi kasvoi. Kokeilin myös katkaista toisen, keväällä istutetun valkkarilajikkeen kukkavarsia. Ja yllätys yllätys, keskimäärin isompia tuli ja vielä se kukkavarren sipuliin jäänyt osa kuihtui niin, että sipulit pienen kuivauksen jälkeenkin pystyi hyvin letittämään. Yleensä ne on kuivaneet yhtä koviksi kuin talvivalkkareillakin!
Ihan hyvä valkkarivuosi!
ei se sam vaikea olekaan, mutta ritterina ei oikein tahdo onnistua:-) - ja kyllä, yläjuoksun puolellakin (tuosta avattarestasi vasta sain selville, että alajuoksulla olet viljellyksinesi) onnistui oikein hyvin sekä varsinainen sato että varsinkin itusilmuista kasvatetut yksikyntiset pallerot. kaikki löysin ja todella isoiksi olivat ehtineet. riitti niistä taas jaettavaa ystävile.