kiltisti olivat tvs:t mullan alla ihan niin kuin aina aikaisemminkin. - minä kun syksyllä piilotan ne ≈15 senttiin. (semmoisen ohjeen miettisen tuovi minulle vajaa neljännesvuosisata sitten antoi)
Minä kanssa pistelen valkosipulit istutuslapion syvyydelle eli niin syvälle kuin sillä saa ilman varsinaista kaivamista. Eli varmaan sinne 15 cm:n syvyydelle kans.
Mulla on sellainen “pora”, jolla kukkasipuleita istutellaan. Tekee n.12 cm syvän kolon ja sinne on kätsyä laittaa ensin eväät ja sitten istukas. Porasta voi pudottaa sitten sen kairatun multatulpan päälle. Nopeaa ja kynnet pysyvät varmasti mullan alla. Tosin syvyys saattaa kuohkeassa maassa olla lähempänä 15 senttiä.
Mulla on savimaassa routa pullautellut kynsiä pintaan, johtuu liian kovasta maasta. Eli kynsi tulee ns itutuskuiluaan pitkin ylös.
Savessa istutan kynnet vain 5-7cm syvyyteen (painan etusormella kynnen niin syvälle kuin menee). Sen ainoan kerran kun istutin rautakankireikiin n 15cm syvyyteen sain muotopuolia sipuleita, eli isoja kyllä mutta kapeita ja korkeita. Savi on liian raskasta, edes kasvava valkosipuli ei jaksa työntää sitä sivuun.
Eeei hyvän tähen. Itutuskuilu kuulostaa jo terminä sellaiselta että jokainen tervejärkinen ipuli kiipeä itsensä ylös sieltä kynsin hampain.
Niille täytyy laittaa soma iellyttävyyspesä, jossa niiden on hyvä ja turvallinen olla ja nukkua talviunta. Siten niistä kasvaa reippaita hyvän olon ipuleita joiden syöminen auttaa kaikkiin vaivoihin, myös itutukseen.
Ipuleita itutukseen 
Immeinen, syö ipulia ettet tipahda immeisten kokoiseen itutuskuiluun!
Meillähän on kyllä savimaa, mutta koska valkosipuleja ei viljellä hirveitä määriä, niin ollaan jaksettu tehdä niille kohopenkki, jossa ei savea juuri ole. Isommissa viljelyksissä käy tietysti liian työlääksi. Kovaa savea ei monetkaan kasvit jaksa työnnellä, mutta mielenkiintoista tietää, että valkosipulia on kuitenkin mahdollista viljellä savisemmassakin maassa. Luulin, ettei onnistuisikaan.
Pahoittelen lukihäiriötäni. Onneksi se yleensä aiheuttaa kanssaihmisissä enämpi riemua niinkuin nyt.
Savimaa on yllättävän hyvä viljelyalusta kun siihen vaan suhtautuu oikein. Ja sekoittaa sekaan kaiken vähänkin humukseen viittavan minkä vain kiinni saa.
Mulla menee vuosittain toistatuhatta kynttä maahan, ei niille voi jokaiselle erikseen tuutulauluja laulella eikä pehmopetiä rakennella. Ken savimaan kanssa on tekemisissä ollut, tietää kyllä että syysmärkä maa takertuu pikaliimaakin tehokkaammin työkaluihin. Toisaalta kun siihen painaa sormella reijän tai tekee istutuslapiolla tai poralla istutuskuopan niin kovaseinäiseksi kuiluksi se muuttuupi. mot.
Tuomipihlaja, sipulithan ovat nimenomaan savimaan kasveja, myös valkosipuli.
Ritterina, ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi, useimmillehan täällä sattuu näitä hupia tuottavia kirjainlipsahduksia.
Aina oppii uutta. Tavalliset sipulit ovatkin kyllä aina hyvin pärjänneet savisessa kasvimaassamme. Punasipulit olen saanut hyvin kasvamaan vasta kunnon maanparannuksella. Ilmasipulin kanssa en ole onnistunut oikein ollenkaan. Pillisipulin kanssa vähän paremmin, mutta sekin taantuu. Kuvittelin aina, että eivät siedä tätä savea.
Juu ei tietenkään, ei vähääkään. Leikittelin vain sanoilla neljännen yövuoron pikkumaniassa.
Valkosipuliaamunaurut! Yhtään ei ituta! Kiitos!
Meillä kasvaa valkkarit ja muutkin sipulit savimaassa. Olen välillä noihin “parempiin” penkkeihin yrittänyt laittaa, mutta rupuista on kasvu ollut verrattuna samana kesänä savimaassa kasvaneisiin. Jätän ne kuohkeammat ja turpeisemmat paikat muille kasveille jatkossa. 
(Meillä siis “pohjamaa” on savea ja sitä on työllä ja tuskalla ja ankaralla hevonpeen ja turpeen ja muun möhnän haalimisella saatu sieltä täältä muunlaista maata muistuttavaksi.)
ei sipulit välttämättä savimaata tarvitse, mutta kastelua sitten sitäkin tarkemmin. Myös ruohosilppukate edesauttaa hyvää kasvua ja tasaista kosteutta.
Olisinpa löytänyt tämän keskustelun vuosi sitten! Sain viime talvena Alku ja Juuresta talvivalkosipulin itusilmupalleron. Innostuin valtavasti ja aloin ottaa selvää aiheesta, mutta jostain syystä google-hauilla löysin vain vanhan keskustelun, joka ei ollut läheskään yhtä informatiivinen. Ymmärsin, että kasvatus olisi pitänyt aloittaa jo syksyllä ja kevällä onnistuminen ei ole niin varmaa, kun kukaan ei sitä oikein ollut kokeillut. Onneksi löysin mai-leen kirjoittaman itusilmujen käsittelyohjeen ja onnistuin istuttamaan ne oikein päin.
Laitoin itusilmupalleron jääkaappiin reiluksi kuukaudeksi ja ostin myös jotain suomalaista luomuvalkosipulia Hallista ihan kokeeksi. Itusilmuja oli ehkä reilu 40-50 kpl. Itusilmut eivät olleet ihan pieniä, mutta eivät tuota jättikokoaan, jota joillakin näyttää kuvien perusteella olevan. Annoin muutaman istusilmun eteenpäin ja istutin huhtikuun alussa 36 kpl (20 erikseen maitopurkkeihin ja 16 muoviseen rasiaan). Ainakin kaikki maitopurkissa olleet itivät ja suurin osa rasiassa olleista. Kasvatuspaikka oli parveke, jossa lämpötila pysyi nollan yläpuolella, muttei vielä noussut päivisinkään hirvittävän lämpimäksi. Taimet istutettiin maahan noin 20 päivän kuluttua eli 24.4. Lannoittaminen jäi todella vajavaiseksi, mutta taimille laitettiin katetta pitkin kesää. Tämän kasvin kanssa savisesta maastamme taitaa olla hyötyä.
Elokuun alussa kasvit alkoivat nuupahdella ja kaivoin sipulit ylös. Tässä vaiheessa olisi auttanut, jos olisin muistanut tarkalleen kuinka monta tainta maahan oikeasti meni, mutta 23 kpl niitä löytyi. Isoimmat sipulit olivat halkaisijaltaa 3 cm ja pienimmät noin sentin. Yksi sipuleista oli jakautunut neljään kynteen sekä se kasvatti itusilmupalleron! En meinannut uskoa tätä todeksi ja kuvittelin sekoittaneeni tavallisen ja talvilajikkeen keskenään. Kasvin juuret kuitenkin olivat samanlaiset kuin muilla, joten tämän oli pakko olla talvivalkosipuli.
Lokakuussa pikkusipulit ja uudet itusilmut menivät takaisin maahan ja kun lunta ja pakkasta ei alkanut kuulua aloin todellakin huolestua aarteideni puolesta. Kävin joulunpyhinä palstalla tarkastamassa tilanteen ja mitään kasvua ei kuitenkaan näkynyt. Tässä vaiheessa löysin tämän uuden keskustelun ja kivi vierähti sydämeltäni. Ehkä sipulini ovatkin kasvattaneet mahtavat juuret ja vain odottavat kevättä.
Upeeta, näin sitä kasvaa uusia hurahtaneita
, tervetuloa sakkiin (ja tää täällä puhaltelee yksi valkosipulihöyryjä onnellisena myötähymyillen
)
Iitabar, et ole ainut joka loppuvuodesta kurkki huolestuneena valkkarikasvustoja 
Onneksi löysit tänne meidän luo ja sait mielenrauhan 
Ensi syksynä nostatkin sitten suurta herkkua, toivottavasti maltat maistaakin niitä etkä ihan kaikkia laita kasvattamaan uutta satoa. Minulla meinaan ahneus iski alkuun ja laitoin melkerin kaikki maahan uudelleen jotta saan mahdollisimman ison sadon seuraavana vuonna
Vaan nyt muutaman vuoden kasvatettuani tulee satoa kunnolla syötäväksikin saakka jo. Ah nam, ensi syksyä odotellen
Mistä ihmeestä tähän aikaan vuodesta voisi ostaa valkosipulia esikasvatusta varten? Olen yrittänyt googlettaa, mutta ei tuota tulosta. Huonosti muutenkin löytyy valkosipulin kasvattamisesta asiaa, vai enkö vaan osaa etsiä oikeilla hakusanoilla
MissReinold, eikös ihan tässä ketjussakin ole jo aika paljon kunnon asiaa talvivalkosipulin kasvattamisesta?
Olikos se hyötykasviyhdistyksen kauppa se “Alku ja juuri” ? Siellä on ollut ainakin valkosipuleita pistokkaiksi. Puhutko nyt talvivalkosipulista vai tavallisesta keväällä maahan laitettavasta valkosipulista? Sille on täällä oma ketjunsa.
Kannatti tulla taas penttiin rentoutumaan, pekkao:n ja ritteriinan vuoropuhelusta hyvät naurut, kunhan ensin lukea tahkosin tekstin tarpeeksi monta kertaan.
Ipulia Itutukseen, yövuorolaisen ajatuksenkulku on omaa luokkaansa
varsinkin neljännen yön jälkeen
Ania,totta puhelet. Peräkkäiset yöt tekee ajatuksenjuoksusta ihan mielenkiintoisen 