Tänään olen surullinen (alkaen 19.1.2018 ->)

Tässä aiheelle paikka. Toivottavasti tälle on käyttöä todella vähän :slight_smile:

Minun puutarhailuni loppui. Mieheni jätti minut tänään, pihalle en halua enää katsoa, kun en sen kevättäkään enää näe. Kerrostaloon vie mun tie, kun talo ei minun nimissä ole. Onneksi saan sen vielä täällä olla ettei ihan hotelliin tarvi mennä. Kaikki tämän kevään istutukset saan toivottavasti siskolle annettua.

Lämmin halaus.
Tiedän tunteen.
Vaikka et sitä nyt usko vielä pitkään aikaan, niin kaikki järjestyy ja elämäsi tulee olemaan paremmin kun koskaan.

Ompa ikävää,rutistus.
Toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi.Voimia.

Voimia sinulle unelmienpuutarha.

9 vuotta sitten jouduin eron myötä itse luopumaan omasta kauan laittamasta kodista ja puutarhasta, kyllähän se kirpaisi ja lujaa.
Lopulta kuitenkin jo parin vuoden päästä huomasin, että eipä se niin huono juttu ollutkaan.
Just nyt ei varmaan mikään lohduta, mutta asioilla oikeasti on tapana järjestyä lopulta.
Eipä sitä tiedä, ehkä sinulla on jo piankin ihan ikioma puutarha laitettavana.

Voi eiiii…lämmin halaus sinulle Unelmienpuutarhuri, elämä on varmaan suurta murhetta tällä hetkellä mutta eteenpäin on katsottava, joskus siellä rupeaa aurinko paistamaan ja löydät uuden puutarhan. Päivä kerrallaan!  :heart:

Unelmienpuutarha, ero ja sen tuoma muutos on järkyttävä ja pelottavakin. Iso halaus sinulle, tsemppiä. Tulevaisuutta ajatellessasi muista,  että asioilla on taipumus järjestyä !

Joka aamu on armo uusi,näin minä laulelen,kun eläm’ koettelee.Uusi aamu koittakoon sinulle jauusi puutarha unelmia täytyy olla,eihän sitä muuten jaksaisikaan.

Kiitoksia teille. Tukea tarvin, että tästä jaksan eteenpäin. 

Voima halaus Unelmienpuutarha. Vaikket sitä usko niin vielä se hyväksi muuttuu. Puutarhankin osalta.

Mie sain eilen kuulla että yksi rakkaimmista serkuista on menehtynyt.  Sydänkohtaukseen ykskaks. Suru on valtava :sob:

Itsellä oli tuo sama, vajaat kolme vuotta sitten. Sinne jäi juuri laitetut kukkapenkit, vasta perustettu kasvimaa sekä oma pitkään hinguttu kasvihuone. Sitä seurasi vajaa vuosi tympeää kerrostaloelämää, kunnes päätin että minähän haluan takaisin omakotitaloon, vaikka se tarkottaisi että mun  pitäisi sellainen hankkia yksin, lapsien kanssa. Ja niin siinä kävi, että nyt asun toista vuotta omaa omakotitaloa ja pihaa, johon saan laittaa mitä haluan miten haluan. Vajaa vuosi sitten matkaan tarttui uusi, huomattavasi parempi mies ja elämä on moninkertaisesti parempaa ja onnellisempaa kuin ennen. Tänä kesänä saan vihdoin kaipaamani kasvihuoneenkin, tällä kertaa juuri sellaisen kuin halusin, kun isännän kanssa yhdessä se tehdään - minun suunnitelmieni pohjalta. Onnekseni tieni kohtasi miehen kanssa joka jakaa saman elämänkatsomuksen kuin itse, joten nyt on yhdessä hyvä olla.

Tämä ei tuntunut mahdolliselta, kun exmiehen luota tavarani pakkasin ja muutin kerrostaloon. Mutta haaveistani en ollut valmis päästämään irti ja hyvä niin.

Jaksamista raskaaseen ja vaikeaan aikaan, lupaan kuitenkin kuten kaikki edellä kirjoittajanikin:
Kaikki järjestyy, tavalla tai toisella - ennemmin tai myöhemmin :heart:

Surettaisi minuakin tuollainen …ketuttaisi kuin pientä oravaa. Eräs tuttuni joutui kanssa muuttaan ja sai vuokrattua itselleen siirtolapuutarhan pariskunnalta jotka lähti etelään määrittelemättömäksi aikaa, hän pääsi bussilla palstalle ja se oli iso lohtu.

Voimia! Ei varmasti siltä tunnu eikä lohduta tällä hetkellä, mutta vielä jonain päivänä unelmasi sinulle koittaa. Itsekin joskus käynyt tosi syvissä vesissä.

Puuuuh! Koita jaksaa Unelmienpuutarha. Vielä se iloksi muuttuu, vaikka nyt ei siltä tunnukkaan.

Tärkeintä on ettei luovuta… ensin suree ja on vihainen tietenkin ja voi vätä vi…aa mut siitä noustaan sitten.

Ratsumme neiti kesäheinä, kiitos yhteisestä matkasta, nyt saat ikuisen levon. 

Surua surun perään.Tänään saimme kuulla, että 34 vuotias työtoverimme oli lähtenyt ikuisuusmatkalle. Häntä odoteltiin työpaikalla eilen, mutta selvittelyjen seurauksena hänet löydettiin kodistaan. :yellow_heart:

Mitä tapahtuu jos lähden, minne tuulet vie…

Äkillisesti lähti yö yhtyeen Olli. :frowning:
Kävin nuorena likkana paljon keikoilla ja suurimpia suosikkeja oli Yö yhtye.
Niinpä olenkin ollut yötä katsomassa useita kertoja ja aina on ollut hyviä keikkoja.

Shokkiuutinen minulle tänään oli Olli Lindholmin kuolema. Aamupäivällä luin siitä enkä edelleen ole päässyt itkutyrskähtelyistäni yli.  Tuli vielä niin nopeasti Matti Nykäsen shokkiuutisena tulleen  kuoleman perään,  vaikea ymmärtää ja  hahmottaa  kumpaakaan. Osanottoni molempien läheisille, voimia !


Näin ystävän päivänä sain kuulla että äitini sisarpuolen mies oli heittänyt lusikan nurkkaan, surettaa kun kaikki lapsuuden kiinnikkeet katkeaa. Kun olin penska niin he asui 3 kerroksessa ja me 5:ssä samassa E rapussa…Hän oli joukon ilopilleri ja oikea seuramies eläessään.