Meillä kasvaa ilmeisesti tarhakalliokieloa etupihalla. Tässä parin vuoden mittaan kasvustosta on tullut aivan liian tiheä ja tuuhea, ja mielestäni se on myös levinnyt liikaa. Sen peittoon jäävät jo mm. istuttamani tulppaanit.
Mitenhän voisin osasta päästä eroon? Jos joku sitä huolii, mihin aikaan vuodesta sitä voisi kaivaa esiin ja siirtää parhaiten? (Toiveita on, että esim. naapuriin kelpaisi muutama - mutta yhäkin on liikaa.)
Mitä tapahtuu, jos nyt vain leikkaan tyvestä poikki useita varsia, ovatko ne kaikki yhteydessä toisiinsa vai yksilöitä...eli pääsenkö eroon ylimääräisistä, ei-toivotuista, vai mahtaako kuolla tai voida huonosti koko pehko?
Kieloilla on pitkän pitkä ja monihaarainen rönsyilevä maajuuristo, joten sen saaminen kokonaan pois ei ole maailman helpoimpia tehtäviä. Kaivamatta kerros maata mukana ihan kokonaan ja vaihtamalla se uuteen.
Voih!
Nämä ovat vielä tosi isoja (80 - 100 cm korkeita ehkä?) ja jykeviä - yritin “vahingossa” paria versoa keväällä vahingoittaa tai nyppäistä pois - se oli kuin olisi jotain kallion huippua yrittänyt nyppiä. Joku rautatanko siihen tarvittaisiin, että saisi hakattua yhden verson kumoon. Verso on jo läpimitaltaan varmaan parisenttinen. Kasvaa sitten pituutta ihan melkein silmissä.
Nyt ne ovat jo täyskasvuisia ja kukassa. Äh.
Olivat ihan kivoja aluksi (ed. asukkaan kait istuttamia, eivät omia) kun olivat vähän harvemmassa ja pienemmällä alueella. Nyt rupeavat ahistamaan, kun dominoivat koko pihaa ja “kukkapenkkiä”.
Muut asukkaat sanovat, että olivat aiemmin paljon matalampiakin, menin sitten lisäämään multaa ja lannoitetta kun istutin muutakin. Joko ne innostuivat siitä tai sitten ne ovat jotain pelottavia alien-mutantteja. :O/
annesurfs, sitä se hyvä hoito teettää…
Ei silti, ymmärrän täysin, että jos ja kun jostakin tosi hankalasta pitäisikin päästä eroon ja/tai sitä rajoittaa, ei tarvittava työmäärä tunnu yhtään kivalta.
Taisit ruokkia niitä liian hyvin?
No voi… Minä innolla viime kesänä kaksi laitoin kukkapenkkiin ja nyt on jo ainakin 9 vartta.
En yhtään osannut ajatella siitä voivan tulla harmikasvi.
Pitäisköhän nyt jo siirtää suosiolla paikkaan jossa voi levitä.
Sinuna siirtäisin. Minulla kasvoi edellisessä elämässäni niitä niityllä ja kivoja olivat.
Meillä on luonnon omia kalliokieloja aika paljonkin ympäristössä eli ehkäpä tämä jättiläisversiokin viihtyy jossain nurkalla.
Täytyypi harkita siirtoa vaikka kukinnan jälkeen.
Luin perena kirjaa ja vilkaisin vähän paremmin kalliokieloa kun haluaisin sitä itselle siinä oli että voi kasvaa metriä korkeaksi tarvitsee voimakkaan maan ja läpäisevän
Kalliokieloksi edelliset asukkaat sitä nimittivät, olen kuvista katsellut, että se näyttäisi ihan siltä…mutta kiitos, googlailen tuota lehtokieoa, näyttäisikö se tutulta!
Ääh, nyt en enää ole varma!
Ne kukat mielestäni eivät koskaan aukea sillain kellomaisesti kuin oikeat kielonkukat, vaan ovat pitkulaisia soikioita koko ajan. Luulisin. Mistään enää varma...
Tämän saakin kohta siirtää ketjuun mikä perenna tämä on...
Kun vain saataisiin meidän digikamera keskusteleen tietokoneen kanssa, niin pulma ratkeaisi.
Kumminkin, sitä on liikaa, aivan hirveästi liikaa!
Lapiot mukaan ja.....
Minä olen ymmärtänyt, että tarhakalliokielo on kalliokielon ja lehtokielon risteymä.
En muista tarkalleen millaiset kukat oli viime kesänä, mutta pitää nyt tutkia tarkempaan kukkkien ja lehtien auetessa.
Käsittääkseni kalliokieloa on olemassa luonnonvarainen muoto ja sitten ns. viljelty muoto. Ne pitäis erottaa kiinnityskohdassaan olevien yksittäisten kellojen lukumäärän perusteella. Kelloja voi olla 2 tai ? Mulla luultavasti on tuo jälkimmäinen. Tietyssä varjoisssa paikassa kalliokielo saattaa olla kaunis maanpeittokasvi.
Tarhakalliokielo, kukat taitaa olla vähän nuppuisia tässä kuvassa. (kuva ei minun pihastani)
Minulla tarhakalliokielo on pysynyt ihan hyvin aisoissa, kun joka kevät lohkaisen siitä muutaman pienen palan tutuille annettaviksi. Ei ole mitenkään tullut maanvaivaksi, iloksi kyllä. Se on kaunis.
Illakko, ihan vertailun vuoksi kysyn minkä korkuiseksi tarhakalliokielo on sulla kasvanut? Jos vaikka Annesurfs on käyttänyt jotain tzuperlannoitetta;-) Suunnittelin sitä tuohon puolivarjon penkkiin särkyneensydämen kaveriksi.
Muuten: sun avattaren tektissä “vaipuminen vanhoihin aatoksiin” on sattuva ilmaus. Lukiessani huomasin, että niin tapahtuu mullekin nykyisin yhä useammin…
Noin metrisiä ovat minun kieloni.
Nuo vanhat aatokset on ollut minulla jo ihan nuoresta pitäen. Olen kasvanut ilmeisesti liian vanhanaikaisessa ympäristössä ja imenyt siitä kaikki itseeni.
Kävin aamulla katsomassa, ja kyllähän ne pohjimmaiset kukat on pikkuisen avautuneet, siellä oli kimalainen pörräämässä. Just sen näköisiä, kuin tuossa Aronjan kuvassa. Paitsi…että mulla on niitä PALJON pienellä alueella!!
Jotain luonnonlannoitetta laitoin 4 v sitten varastolannoitteeksi ja jotain ostomultaa kasasin päälle pikku kohopenkiksi, en siis kaivanut ylös kieloja eka.
Tuntuvat tykkäävän. Heh heh.
Kauniita ovat, omalla paikallaan, sopivassa määrin - mutta kuvitelkaa nyt pikku nurmikkoneliö, jossa kasvaa kuin viidakko joku 2 x 1 m alue tiheässä jätti-isoja kieloja säännöllisen muotoisesti! Se on kuin mikäkin hautalehto.
Voihh, sopisi kuin nakutettu meidän “metsään”…:))
olipa taas hyvä, että etsiydyin tänne tutkiskelemaan viisaampien kokemuksia. Lehtokielen taidan hankkia ja istuttaa sen mökille metsikköön enkä valkoiseen puutarhaan. Näkyy lehtokielo, polygonatum odoratum olevan tarhakaliokieloakin suurempi ja leviämishaluisampi.
Tarhakalliokielo aloittelee kukintaansa. 