Kohtuullisen määrän voi kaivaa ja mullan siilata, kaivamistahan sinä riittää mutta jos arvomaailma kestää niin glyfosaatti on vastaus ongelmaasi.
Kannattaa sitten muistaa että ennen käsittelyä kasvustoja ei saa kitkeä eikä juuristoa rikkoa sillä tehoaa lehtien kautta ja kitkemällä vain pilaa koko session ja tulos on huono.
Japanintatar jättiläisenä on pakkomielle vielä joskus kokeilla. Kertomukset hurjasta juuriversojen leviämisestä hirvittävät, ei ole keskellä nurmikkoa tilaa pitää karanteenissä ja ruohonleikkurilla ajella ympärillä, ja jos karkuun pääsee niin sitten on kaikkialla. Kaipaisin kuvia miltä näyttää oikein rajattuna vihreän taustan antajana ja raihoittavana elementtinä puutarhassa.
on tuolla omenapuun kasvatusmuoviruukussa yksi taimi odottamassa maihin astumista
No minulla ei ole ongelmia japanintatarten kanssa ollut. Saattaa johtua siitäkin, että vain istutustilassa on multaa ja kauempana siellä alla on hiekkaa. Otin kuvan lauantaina ja maanantaina vanhimmastani, nyt on varsiston kärki yli ikkunalaudan korkeuden. Se kasvaa näin keväällä vissiin noin 15-20 senttiä päivässä ylöspäin.
Toinen siis maanantaina otettu kuva ja pienempi kuva viime lauantaina.
Jättitatar on vielä isompi - kasvoi meillä räystään korkeuteen, eli reiluun neljään metriin juhannukseen mennessä. ;) Pääsin siitä lopulta eroon, enkä taatusti enää sitä tontille ottaisi noiden juurien vuoksi - kaikki salaojat ja viemärit täynnä juurta.
Japanintatarta vielä kasvaa tuolla takapihalla kompostin lähettyvillä, mutta se onkin vain noin pari metristä.
Ovelasti muuten on kaikki nämä tatarit siirrelty eri sukuihin, joten tieteellistä nimeä ei voikaan tällä systeemillä otsikkoon laittaa.
Heippa vaan kaikki.Toivottavasti mahdollisimman moni katsoi tänään sen englantilaisen puutarha
ohjelman...siinä sanottiin ettei japanin tatarista pääse eroon,kuin muuttamalla itse pois!!!!Hän piti sitä kauheana kasvina..?
Ja piti etanoista
!
Joku kaipasi kuvaa tatarista kasvupaikallaan, siis tuolla rantakukkien takana. Tämä varmaankin on jättitatar. ainakin se on jätti. 
Se kilpailee viiruhelpin ja jalopähkämön kanssa vierekkäin. Leviämistä on yritetty hillitä tällä aaltoilevalla muovilevyllä, joka on vartavasten juurten leviämistä estämään tehtyä. Mutta ei niitä juuria mikään pitele, minkään näistä em. kasveista. kyllä juuret tiensä löytää yli tai ali. Mutta komeahan se on, antaa hieman trooppista tunnelmaa 
Minusta koko Rvahelmiksen puutarha näyttää tropiikilta
Maanpeittotatar, Polygonum nakaii. Onko kenelläkään kokemuksia tästä Särkän uutuuskasvista?Tarttui mukaani maanantaina Särkän ohi ajaessani. Kasvi on 40-senttinen, kukinto valkoinen, kukkii kesäkuusta syyskuuhun. Leviää hillitysti. Lehdet aivan kuin nahkeat eli poikkeavat muista tatareista.
Minulla on (oli?) suomentatarin alku pihassa, mutta isäntä veti ruohonleikkurilla yli (epähuomiossa, anteeksi annettakoon). Kasvaako vielä tälle kesälle? Ensi kesänä kuitenkin?
Kasvaa, viimeistään ensi kesänä. On sen sortin leviäjä ettei siitä eroon pääse ruohonleikkurilla.
Kertoisitteko ihmiset, millaisessa paikassa saatte neidontattaren menestymään? Omani on kovin kituvan näköinen, mahtaisiko olla liian kuivassa paikassa..ei kuole, muttei ole kolmessa vuodessa muuttunut miksikään.
Mulla neidontatar on puolivarjoisassa paikassa , siihen ei oikeastaan aurinko paista kuin aamupäivisin ja tavallinen turpeella paranneltu savimaa . Kesti jokusen vuoden ennenkuin alkoi kukkimaan, levinnytkin on , mutta ei niin paljoa kuin nuo muut tataret.
Kiitoksia satuesille. Pitää varmasti laajentaa tuota varjopenkiä, ja siirtää tämä sinne kasvamaan. Nyt vain jurottaa tuossa liian aurinkoisessa paikassa.
Minä en haluaisi päästä suomentataristani eroon, mutta haluaisin rajata sille kasvupaikan ettei leviä ihan holtittomasti koko nurtsille. Mitenkähän tässä onnistuisin? Pitäisikö kaivaa muovia osittain maan sisään, auttaako sekään?
Kaino, suosittelen ostamaan juuriestettä - sellaista harmaata kangasta jota myydään puutarhamyymälöissä ja mm. markettien puutarhaosastoilla paketeissa, samassa hyllyssä mistä saa mansikkakangastakin. Juurieste on ainoa joka varmasti estää juurien läpipääsyn. Istutin kerran suomentatarta sellaiseen isoon muoviruukkuun missä myydään pensaita - ja juuret meni siitäkin läpi. Siis olivat tehneet ruukun sivuille reikiä. Joten jos haluat olla varma niin kannattaa hankkia juuriestettä. Siitä en ole varma miten syvään se pitää laittaa mutta itse nostin tattaret pois, kaivoin kuopan (n. puoli metriä syvä) jonka vuorasin kokonaan juuriesteellä, ja istutin tattaret sinne.
Vesi läpäisee juuriesteen.
Kiitos vinkistä! Olin ajatellut vähän käyttää jo löytyvää muovia, mutta taidan kuitenkin ostaa sitä juuriestettä jos pysyisi juuret paremmin omilla paikoillaan. Koko puskaa en ala kaivamaan ylös, mutta koska se saisi hieman levitä nykyiseltä asuinsijaltaan niin taidan pistää juuriestettä niille alueille mihin saa levitä ja nostan sitten reunan pystyyn, jospa pysähtyy sitten siihen.
Apua. Kiskoin tattaren (joku otsikossa mainituista lajikkeista) varret maasta ja yritän nyt hävittää juuristoakin. KARSEA työ. Saako juuristoa millään hengiltä (ylös sitä en kokonaan saa) niin, että ei enää kasvattaisi uusia versoja? Aika lohduttomia tuntuivat tässä ketjussa olevat viestit olevan, mutta Raakki, miten sait lopulta hävitetyksi omasi?
Näännytin röyhytattariani viime kesänä leikkaamalla ne jatkuvasti leikkurilla matalaksi ja kun tänä kesänä halusinkin niiden nousevan taas, eivät jaksakaan! Siinä siis hyvä konsti ainakin, väsytys
Tänään tulleessa Kotipuutarha-lehdessä on hyvä artikkeli tattarista.
Samaa konstia aion yrittää minäkin. Revin tattaret irti paikasta, johon suunnittelen siirtäväni syreenit, mutta taidan antaa violettien ihanuuksien olla paikoillaan vielä niin kauan, että näen, pukkaako penkistä vielä uutta tatarta.
Tulipa kuitenkin nähdyksi se, miltä tattaren juuristo näyttää. SE on komia, vaikka en kasvista tykkääkään. Hennon ranteen paksuisia pötkylöitä kaivoin maasta, ja pienempää silppua niin, että mietin jo, olisiko maan (sitä ihanaa savea) siivilöinti tai vaihtaminen ainoa keino päästä pätkistä eroon...
Vai on Kotipuutarhassa artikkeli? Tilasin lehden pitkästä aikaa (pidin siinä jonkun vuoden tauon), joten postin pitäisi se laatikkoon tuoda minullekin. Me vain asumme ilmeisesti sen verran lähellä postia, että meille päivän postit jaetaan aina hurjan myöhään. Odotellessa painun taas pihalle (ilkeää härmää kauniinvalkoisessa syysleimussa; ei auttane kuin hävittää koko kasvi).