Aiempaan viestiini liittyen: Suomentattaren ylimmät lehdet on syöty toistamiseen! Leikkasin aiemmat syödyt pois, sitten kasvoi uusia, ja nyt nekin on syöty. On myös isompia lehtiä rei’itetty Tosi ruman näköisiä ovat nyt lempi-näkösuojan-antajani, kun hyvin eri pituisia ovat varret ja kaikista on ylälehdet jyrsitty.
En ole onnistunut näkemään minkäänlaista ötökkää. Lehtien alapinnoilla ei näytä ketään asuvan, vaikka kuinka etsin. Ja tosiaan; koskaan en ole nähnyt, että Suomentattaren lehtiä olisi tuholainen pilannut. Olen sentään ollut sinut tämän kasvin kanssa lapsuudestani asti, pientä taukoa lukuun ottamatta on kaveerattu.
Tosin nämä yksilöt on meille tuotu viime vuoden heinäkuussa. Toisessa penkissä ovat kauniita, kasvu tasaista, lehdet ehjät ja kauniit.
Ehkä voi haaveilla, ettei ensi kesänä sama tuholainen tule? Eihän kirvat esim. jää samaan penkkiin talven yli? Etanathan tietysti talvehtivatkin, mutta luulis, että etana syö alempaa eikä nimenomaan ylälehdet?
Mies meni suihkuttamaan mäntysuopaliuoksella Suomentattaret, jospa toukat ei siitä tykkää. Pahalta tuntuu tavallaan niitä tuolla tavoin surmata, mutta… ei tässä voi antaa hempeämielisyydelle liikaa sijaa kuitenkaan. Tarkoitus on suihkuttaa parin päivän päästä uudestaan yötä vasten.
PS. Miten viestiä muokataan? Tiedän, että kynän kuvasta klikataan ja viesti tulee esille, mutta miten jatketaan? Miten pian kirjoittamisen jälkeen pitää muokata, jos sen meinaa tehdä? Kiitos, jos tähänkin apuja saan. Joskus voisi samaan viestiin lisätä jotain, jos idea syntyy juuri, kun on lähettänyt viestinsä
Olen aina ihastellut sitä kasvia ja tänään sitten sain tiedon, että se on jättitatar ja vieras vahingollinen kasvi. Täällä niitä kasvaa joka puolella ja torjunta kuulemma onnistuisi, kun katkasee varret poikki ja pistää määrättyä myrkkyä varsien sisään, jotta myrkky menee suoraan juuriin.
Sain yli kymmenen vuotta sitten serkultani suomentatarta pienen juurakkoköntin. Laitoin sen paikkaan, jossa oli tarvetta saada ruma kohta pihasta peittoon. Mutta eipä se siellä kunnolla viihtynyt. Nyt vasta alkaa näyttää siltä, että on jonkinmoista kelvollista kasvua tulossa. Ei vieläkään mitenkään rehevä ja runsas kasvusto. Olen yrittänyt parantaa maan laatuakin. Mutta ehkä on liian varjoisa paikka.
Luin kaikki nämä tatar-keskustelut läpi ja olisi mukava kuulla nykytilanteesta: yhäkö taistelevat jättitatarta ja japanintataria vastaan ne henkilöt, joilla se oli levinnyt pahasti. Ja joko ne, jotka viimeisen 10 vuoden aikana vielä istuttivat kyseisiä laleja, ovat hävittäneet ne?
Siskoni osti varoituksistani huolimatta talon, jonka pihalle oli levinnyt pahasti japanintatar. Se oli muhinut siinä varmaan 30 vuotta. Nyt sisko kaivelee toista kesää sitä pois. Onneksi se on japanin–eikä jättitatar. Palasia ei ole viety mihinkään, ne poltetaan siinä samassa paikassa. Mietin vaan että onko piha ikuisesti mulloksella.
Haminan puistoista ei voi oikein puhua, mutta kirjaston edustan konnantatar penkistä tykkään. Takana siperiankurjenmiekkaa.
Haminaan on kuulemma tekeillä puutarhaneuvos Heikki Laaksosen suunnittelema Oolanninpuisto. Kun suunnittelijan tietää niin tulos on varmaan näkemisen ja mainitsemisen arvoinen. Täytyypä joskus koukata Haminan kautta ja tutkiskella onko siellä mitään näkemisen arvoista, muutakin kuin korkea lipputanko ja Kymenlaakson komein rakennus (reserviupseerikoulun päärakennus), josta olen nähnyt kuvan.
Keväisin surkea, mutta kukinta aika on tosi pitkä. Vielä jaksaa:)
Tuolla edellisellä sivulla kyseltiin kokemuksia japanintataren hävityksestä. Mökin hankinnan myötä pääsin itse kokeilemaan asiaa. 7 vuotta sitten oli valtavat kasvustot isolla alalla täynnä japanintatarta ja mitään muuta kohdassa ei sitten kasvanutkaan. Kaksi ekaa vuotta oli aika toivoton fiilis kaivaessa kasvin kantoja ja juurakoita joita olisi luullut puun kannoiksi ja juurakoiksi jos ei paremmin olisi tiennyt. Kaikki maasta ylöskaivettu kasvimassa poltettiin.
Tämän jälkeen on kasvin hävitys ollut yllättävän helppo homma. Alkuvuodesta nyhdän nousevat versot ylös ja niiden nouseminen on vuosi vuodelta vähentynyt. Nyt tänä vuonna ei ollut kuin pari hassua versoa pois nyhdettäväksi! Eli ilman myrkkyjä kasvista pääsee kyllä eroon, alkuun vaan vaatii melkoista työtä.
Tähän loppuun vielä varoituksen sana kasvin kyvystä levitä salaa juurakon avulla hyvinkin pitkälle. Moni ketjussa oli huolettomin mielin kun kasvin ympärillä nurmea tai hiekkaa. Tämä kasvi kykenee kuitenkin kasvattamaan juurakkoa nurmen tai hiekan alla helposti 10 metriäkin ennen pinnalle nousua. Ja sitten kun ne uudet versot sivussa huomaa on juurakon kasvu jo pitkällä ja vaikkapa perennapenkissä peli jo menetetty.
Äitini tontillla on tuota. Ihan hirveä kasvi! Ollaan hävitetty sitä pikkuhiljaa, laihoin tuloksin. Aina se vaan nousee. Seuraavaksi kokeilen jotain myrkkyä.
Siskoni sai myös kaivamalla Japanin tataren hävitettyä. Jonkun verran käytti myös myrkkyä. P
Maatalouskaupasta saa vahvampaa myrkkyä vieraskasvin hävitystä varten. Juuret oli yli metrin syvyydessä ja tosiaan kuin puun juuria. Hän kuivatti ne ensin pressun päällä ja sitten poltti. Monta vuotta oli piha montulla isolta alueelta, mutta nyt nousee vain muutama haituva. Onneksi oli keskellä nurmea eikä esim. Pensaiden alle ehtinyt. Minä en ostaisi kiinteistöä, jossa on vieraslaleja. Niin suuri työ hävittää.
Laitoin vielä monttuun tyhjiä jätesäkkejä loppu juurten päälle ja sitten hiekkaa ja viimein multaa päälle. Sinne hävisi ei näkynyt enää mitään.
Konnantatar, Bistorta major tykkää korkealla olevasta vedenpinnasta. Rantakoivu kuivattaa normaalikesinä. Nyt kukkii hennon vaaleanpunaisin pampulakukin yksi siperian kurjenmiekan kukinto seuranaan.
Ei onnistu kuvan lisäys.
Meillä on ongelmana äitini tontilla se, että tonttien välissä kulkee sellainen oja ja ei-kenenkään maa. Sinne tuo tatar on levinnyt. Lisäksi kyseinen alue on täynnä sireenejä. Eli ne pitäisi kaivaa kaivinkoneella ylös.
Tilanne on aivan toivoton. Ruiskuttelin nyt vahvaa glyfosaattia aidan yli niin pitkälle naapurin puolelle kuin yletyin, toivoen ettei kukaan huomaa.
Bistorta major, konnantatar
HUOMIO, HAITALLINEN VIERASLAJI : Tarhatatar ,Reynoutria ×bohemica, (entinen hörtsätatar, Fallopia × bohemica)
Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.
Tarhatatar on monivuotinen, nopeakasvuinen, tatarkasveihin (Polygonaceae) lukeutuva ruoho, joka muodostaa tiheitä kasvustoja. Tarhatatar on japanintattaren (R. japonica) ja sahalinintattaren (R. sachalinensis) risteymä ja ominaisuuksiltaan sahalinintattaren ja japanintattaren väliltä. Tarhatatar saattaa olla elinvoimaisempi kuin emolajinsa.
Isot tattaret ovat olleet suosittuja puutarhaperennoja, koska ne ovat kestäviä, nopeakasvuisia ja helposti leviäviä. Samat ominaisuudet ovat kuitenkin tehneet niistä erittäin vaikeita ja haitallisia rikkakasveja. Suomessa aasialaiset tattaret leviävät vain kasvullisesti eli ne eivät tuota siemeniä. Kasvi muodostaa juurakkonsa avulla nopeasti tiheitä ja laajoja kasvustoja. Paksut maavarret voivat kasvaa metrin vuodessa ja yltää jopa 20 metrin mittaisiksi ja kahden metrin syvyyteen. Kasvi pystyy läpäisemään jopa asfaltin. Hennostakin juurakon kappaleesta syntyy nopeasti uusi kasvusto, minkä vuoksi tattaret leviävät erittäin helposti uusille kasvupaikoille esim. puutarhajätteen tai maamassojen mukana.
Tatarlajit voi varmimmin erottaa toisistaan lehden alapuolen karvojen perusteella: japanintattaren lehti on useimmiten kalju, sahalinintattarella on lehden alapinnan suonien kohdalla 1 mm mittaisia valkoisia karvoja ja tarhatattaren suonien karvat ovat hieman lyhyemmät 0,5 mm pitkät. Sahalinintattaren tavoin tarhatatar kukkii Suomen oloissa elo-syyskuussa. Kukinnot ovat melko vaatimattomia, valkoisia- vaaleanvihertäviä pystyjä viuhkoja.
Tatarten hävittäminen on syvälle ulottuvien juurten vuoksi hyvin hankalaa ja vaatii sinnikkyyttä ja useamman vuoden työtä. Kasvin ollessa vielä pieni, taimet voi käsin kiskoa maasta juurineen. Juurakon kasvuvoimaa voi heikentää katkaisemalla kasvusto toistuvasta alas. Pelkkä maanpäällisten osien tuhoaminen toistuvastikaan ei välttämättä aina riitä tuhoamaan koko kasvustoa.
Pienialaisten kasvustojen hävittäminen voi onnistua leikkaamalla kasvusto ensi kokonaan alas ja peittämällä se sitten mustalla muovilla 3–4 vuoden ajaksi. Hankalissa kohteissa voi joutua turvautumaan torjunta-aineisiin. Onnistuneesti tatarkasvusto on saatu torjuttua seuraavalla menetelmällä: varret katkaistaan läheltä tyveä ja onttoihin varsiin ruiskutetaan torjunta-ainetta. Tämä toistetaan muutaman kerran vuodessa niin kauan, että kasvusto häviää. Torjunta-aineita ei tule lainkaan käyttää pohjavesialueilla, kaivojen tai pintavesien lähellä, eikä lasten leikkipaikkojen tuntumassa. Kasvustoja on hyvä aina seurata useamman vuoden ajan torjuntatoimien jälkeen ja uudet syntyvät versot voi poistaa käsin kitkemällä.
Lähde: Vieraslajit.fi