Iiiiiiik Temskukka ! Jos vain ehdit niin kerääpä vain siemeniä, minä odottaisin käsi ojolla... ja pistän muistiin ja muistutan sitten myöhemmin.
Pidän nyt taukoa sillä meillä alkaa juuri nyt ankara tikkakisa - ykkösestä kymppiin. Mutta kuvia laitan lisää vaikka mikä tulisi 
Vuokko, mutta onko se kanadanvuokko?
Temskukalla on tosi nättiä ja raikkaan vihreä nurmikko. Lupiinit ovat upeita. Punaisten siemenille käsi ojossa täälläkin.
Tienpää se on ongelma vieläkin. Nyt yritän pitää sitä puolivillinä, pehmeänä laskeutumisena ojapielien luonnonkukkiin. Muka.
Hih, ainakin siemeniä on jakaa kun noin komeasti noin paljon kukkii.... 
Ja toisella puolen urheasti siirappisen romanttista kesäkukkaa, kontrastina koivunrunko ja kiviä.
Sandilta olen nämä ruusut saanut vuosia sitten, ja kukkivat taas uskollisesti. Mitähän ovatkaan nimeltään?
Oho, edellisestä kuvasta jäi teksit pois. No siinähän pistelee kovalla vauhdilla kanojen perässä meidän kukko. Se on aivan omaa lajiaan, sekoitus, joka on tulosta vuosien aikana meillä olleista roduista. Siinä on maatiaista, silkkikanaa, plymouth rockia ja mitä vielä. Mutta viisas ja ritarillinen kukko se on.
Mutta tässä tulos vuosia kestäneestä projektista. Näin aikoja sitten vanhassa pentissä kuvan miten puun rungon ympärille oli kasvateltu kasvikransseja ja nyt vihdoin onnistuin yhden kanssa. Tässä on tuoksukurjenpolvea vanhan rungollisen orapihlajapuun juurella.
Terassinkulman tämän hetken tilanne. Ja Shelby katsoo että mitähän se ämmä kulkee tuo kamera naamalla...
Yritän vaalia tälläisiä varjoisia paikkoja ja varovasti leikkaan puita että saan katveisia käytäviä. Lasipallot roikkuvat omenapuussa taivutuspainon virassa. Tykkäämme että painot saavat olla nättejäkin.
Keittiöpuutarhan laatikot jo pikkuhiljaa vihertää, eikä vain nurmikatteen takia.
Tässä yksi totoutunut unelma: Valkoinen akileija.
Että osaa olla kaunista! Sekä talot että istutukset että koko yleisilme.
Eikös näytä lupaavalta - työtä en pelkää, voi mennä vaikka maate sen viereen...mutta riippukeinu onkin sitä mallia että perse viistää maata vaikka miten kiristettäisiin. Mitä menin sen halvimman ostamaan. Mullistin siinä pitkän tovin yksikseni eikä asiaa auttanut yhtään että nauroin aivan voimattomana samalla....huusin jo isäntää avuksi mutta pääsin pois kunnialla ennenkuin hän ehti paikalle. Mutta nätiltä tuo näyttää. Ja onhan se lepolasse siellä parvekkeella.
Hyvää yötä tältä osin nyt ainakin Menen omaan petiin maata, en siis tuohon riippukeinuun. Hirveä härveli.
Kyllä on kaunista ja tuo varjon paikka on aivan ihana! Minä olisin myös käsi ojossa niitä punaisen lupiinin siemeniä ottamassa, jos vain liikenee.
Kyllä on Temskukan puutarha kaunis. Ja taitaisin minäkin löytää paikan noin kauniille punaisille lupiineille, jos siemeniä riittää...
Ihanaa juhannustunnelmaa
Todella rehevän kaunista!
...kyllä kelpaa tuo punainen lupiini tännekin...
Juhannusruusut, syreenit ja lupiinit tuoksuvat nyt todella voimakkaasti, ja tuulikin on tyyntynyt niin koko puutarha tuoksuu kuin hajuvesikauppa. Alituisen tuulen vuoksi meillä harvinainen kokemus.
Toisellakin puolen tupaa on varjoinen käytävä - tai portti - sen olen hellävaraisesti leikannut nuoreen terijoen salavaan. Hulluuttahan se on istuttaa terijoen salava tuvan nurkalle mutta antaa olla kun se on niin kiva siinä 