No nyt en sitten enää osunut kohdalle, missä se on se Temskun puutarhatonttu. Sen kaveri on kumminkin meillä, joten lykkään kuvan tänne Temskun palstalle. Harmaan värin alta alkaa paljastua terrakottatonttu, mutta haitanneeko tuo...
Jotain sinne kertyy koska ei se pahemmin syvene. Ensimmäisen kanttauskerran jälkeen on homma tosi helppoa heiluttelua, oikeastaan raavitaan vain kanttaus puhtaaksi. Ensimmäisellä kerralla kun kanttaus aloitetaan on hiukan työläämpää ja pitää ehkä heitellä mättäitä kottikärryyn ja viedä pois. Ylläpitokanttaus tuottaa vain moyheää multaa kukkapenkin reunaan.
Jännä juttu, en ole koskaan syventynyt kanttauksen olemukseen - hommasin lapion ja annoin työn neuvoa. Se on käytännössä oikein selkeää, kirjoitettuna hommeli vaikuttaa monimutkaiselta 
Paulastiinalla on valtavan hyvä menninkäismaku. Mistähän noita saisi vielä?
Tuo Temskun menninkäisen kaveri muutti meille Lepaan puutarhahappeningista toissa kesänä. Olivat tarjouksessa, vitosella kaksi tjsp ja toinen meni silloin Mahlalle. Pidetään silmät auki tonttusten kohdalla!
Minulla kun on kolmen ison kuusen (tai oikeastaan kuusia on neljä, yksi on hopeakuusi) alla sellainen hyvin varjoinen ja kuiva paikka jossa ei oikein mikään kasva. Minua huvittaisi tehdä sinne menninkäisten ja keijukaisten maailma pikku hiljaa...aion kokeilla sammaleen siirtoa sinne myös.
En ole vielä niin laajamielinen että kärsisin värikkäitä saksalaismallisia puutarhatonttuja. Asiassa on vielä itsekehittämisen varaa.
Kiitos "Temsku"! 
Nyt sain miehellenikin näytettyä miltä kantattu reuna näyttää. Meillä on keskellä nurmikkoa suuria kiviä, joiden läheltä nurmikon leikkaaminen ei onnistu ja trimmerilläkin se on työlästä. Mietin olisko kanttaus tähän hyvä ratkaisu...
Pitäis varmaan tehdä kanttaukselle oma otsikko. 
On Temskukalla niin ihana piha, että ihan huokailuttaa :) Kauniit vanhat talot kauniin puutarhan ympäröimänä.
Kanttaamisesta on ollut juttua osiossa:
''Pihasuunnittelu-Istutusalueet
Löytyy kuvat kanttauslapiosta ja kaikkea muuta kivaa pähkäilyä
Aikani kuluksi laitan kuvia juhannuksen tunnelmista meiltä. Kirrekissa elpymässä, sillä juhannusheilan etsintä on rankkaa ja tulosta tuli vähän.
Lippu ei paljoa liehu kun on niin tyyntä - outoa meillä.
Punaiset ja valkoiset lupiinit ovat yhtä pönäköitä kuin pohjalaistalo. Taidan laittaa niitä enemmän tuonne marjapuskien eteen niin että ovat punavalkoinen somiste kun tieltä katsoo...
Minä sitten tykkään tästä sinisestä iiriksestä, joka on alunperin mammani puutarhasta. Vaikka sitä katsoisi miltä etäisyydeltä on se kaunis. Ja läheltä vasta kaunis onkin.
Ja tämä sitruunaiiris on isosiskolta
Tälläinen väriräiskähdys sitten on jo auennut, mikähän lienee nimeltään. Olen saanut nämäkin kaverilta
Kerrassaan ihania nuo Temskukan lupiinit. Aaah... kun tuollaisia sais pihalleen.. (valkoista minulla on ollut mutta on vähentynyt) Tuo punainen on ihanaaaaa.
Näin juhannuksena voi ottaa kuvan tuonnekkin päin, sillä isäntä aika kiltisti jo ajoi kaikki autot pois keskipihasta juhannuksen kunniaksi. Olen sitä monta vuotta vaatinut, ja olisitte nähneet mikä sota oli ensimmäillä kerralla. Peräänantamattomuus kannattaa 
Tuommoisen tummanpunaisen lupiinin miikin tahdon sitten joskus.. sen kaveriksi jotain pikkuisen vähemmän jämerää tummaa violettia ja sitten vaikka vaaleanviolettia harsoa.. sellainen "portinpielen penkki". Onkohan mitään vaaleanviolettia harsomaista kukkaa edes olemassa :D No nyt ainakin on vahvistettu että tuo punainen lupiini on komea oikeastikin eikä vain mainoksessa.
Lumipalloheisien kukinta on tänä vuonna ikäänkuin vähäisempää määrältään mutta jokainen kukinto on suurempi kuin ennen.
Tämä näkymä pihaan on perunakellarin katolle rakennetulta oleskelupatiolta. Etualalla ne lumipalloheidet, joiden koosta saa näin paremman käsityksen.
Jos punaisista lupiineista tykkäätte niin tässä niitä lisää: Pitäisikö kerätä siemeniä enemmän syksymmällä ja lähetellä?