Paulastiina, älä välitä, yleensä minäkään en ehdi tapahtumien keskipisteeseen, kun Lattesta on kysymys.
Tässä kuitenkin pari kuvaa samasta tilanteesta -kamerani on hieman nopeampi
SPLASH!
Ja takaisin
Apropos, Eräästä puhuttaessa. Hänpä sai eilen ihanaa naisseuraa.
Eli Tarttoon muuttanut ystävättäreni tytär Satu on saanut nyt Jenny-koiransa Suomesta Viroon. Ja eilen Jenny tapasin Latten. Jenny on beauceron ja Lattea isompi ja vähintäin yhtä nopea.
Koirat pääsivät tutustumaan toisiina Hobusemäen metsissä ja hienosti leikkivät yhdessä. Tanner tömisi ja puskat rusahtelivat kun pikimusta Jenny ja kermanvaalea Latte painoivat peräkanaa ympäri metsikköä, kielet kuin viirit suusta ulkona lepattaen.
Illalla tuli uni Lattellekin ilman jokailtaisia iltahepuleita.
Saippuasarja Kahjot ja Tohkeet osa 236
Muistatteko mihin tilanne eilen jäi?
Kahjo ja Tohkee sankari Dalai Lama sai edellisessä osassa verenmyrkytyksen ja päätyi Otepään sairaalaan. Sai lääkkeet ja työskentelykiellon joksikin aikaa.
Kahjo ja Tohkee Tinde jäi yksin Kahjolaan rakentamaan viimeistä istutuspenkkiä ja ylitti itsensä ja kantoi itse sorat katteeksi.
Dramaattinen oli hetki jolloin Tinden selkä sanoi NAPS ja TInde voihkaisi silmät kostuneina kohti kameraa viehkosti: OIH. Ohjelman varhaisen esitysajan ja lapsikatsojien vuoksi sarjasta leikattiin pois osiot mitä Tinde sanoi sen jälkeen kun selkä alkoi krampata oikein kunnolla.
Tinde teki mitä nainen voi - söi Ibusaleja ja illan lopuksi myös yhden jämäkän relaksantin eli lihaksen rentouttajan ja päätyi tähän tilaan.
(Kuva Emon suosiollisella vaikutuksella)
Siirrymme tähän aamuun.
Kuinka ollakaan Tinde on kokenut ihmeparantumisen ja selkä ei enää kramppaa. Myös Dalai Laman käden turvotus on heikentynyt ja molemmat puolikuntoiset Kahjot ja Tohkeet siirtyvät jälleen Kahjulan puutarhaan puuhastamaan. Tinde alkaa hävittää polttamalla roskakasaa aidan yhdeltä nurkalta ja Dalai Lama jatkaa soran kantamista siihen mihin homma Tindeltä jäi.
Tässä osassa paikalle EI saapunut Otepään palokunta - se oli jo aiemmassa osassa, jossa Tinde poltteli rikkaruohoja isossa tynnyrissä.
Nyt päivä on puolessa tai hieman yli ja tällä hetkellä näyttää tällaiselta:
Ja sama toisesta kulmasta
Huomasitteko kuvan takareunassa höyryävän Milla Magian taikapadan?
Se tässä vielä uudelleen
Tähän päättyy tämän päivän osa. Jäämme jännityksellä odottamaan tarinan jatkoa. Saako Tinde poltettua kaikki roskat ja vanhat vadelmanoksat ennen sadetta? Palavatko tuoreet ja märät oksat ylipäätänsä? Nouseeko märistä oksista riittävän tumma savu houkuttaakseen paikalle jälleen Otepäään palokunta? Mitä Tinde silloin selittää punanutuille? Pissiikö Latte Tinden kasvit jo tänään pilalle? Montako kasvia on huomenna enää maassa? Ja montako pienistä kasveista kestää talven ja kevään yli? Ajaako Daltsu ne trimmerillä keväällä kumoon, sorasta huolimatta?
Pysykää samalla Kahjo-kanavalla. Huomenna samaan Kahjoaikaan ja Kahjopaikkaan! Tädädädä-tädädädä-Kahjoooo!
Minua naurattaa tuossa vikassa kuvassa tuo maahan jäänyt talikko, aivan kuin siitä tynnyrin liepeiltä olisi poistuttu kovalla kiireellä, niin että taikkokin on kädestä lentänyt…tyyliin jos se vaikka kohta räjähtää!
Next episode - pakko katsoa...
Hoyabella, sinähän kirjoitit jotain sellaista , joka selkeästi poikkeaa peruslinjasta. Suorastaan kommentoit syksyn tekemisiäni. Etkä vain kommetoinut, vaan sanoit, että ne näyttävät mielestäsi kivoilta.
Siitä sinulle lämmin kiitos.
Jos nyt en pahasti liioittele olet luultavimmin ensimmäisiä, jotka uskaltavat ylipäätänsä antaa jonkun arvion näistä minun istutuksistani. Jos kelaan kovasti taaksepäin, voi olla että joku on varovasti sanonut jotain hämärästi positiivista. Tekemäni työn määrää on kommentoitu, mutta tuloksesta ollaan oltu hienostuneen hiljaa.
Paitsi Paulastiina, joka sanoi paikan päällä, että ei-nää ole niin pahan näöisiä...tai siis piti sanoa että nähtyinä nää on oikeestaan..
Olenhan minä tietoinen siitä, että pentti-kansakunnan (luultavasti kaikkien viherfoorumien) mukaan olen tehnyt jotain ainutlaatuisen typerää tai vähintäänkin rumaa tai ainakin sallimatonta.
Netin asianatuntijoiden vaikeneminen on ollut suorastaan silmiinpistävän tömäkkää. Kukaan ei ole huomauttanut että onpa hyvä idea? Tai huono.
Eipä silti; ei nyt todellakaan ole tarjolla täällä tyylikkäitä perinnepenkkejä.. Ja systeemtikin ovat olleet kotikutoiset, jolleivat suorastaan ihan itse keksityt.
Eli gurut katsovat kauhulla ja vaikenevat tai eivät edes katso, ja hyvä niin. Katsotaan ensi syksynä....
Uskon näihin systeemeihini itse, riippumatta siitä mitä muut niistä ajattelevat - minulla on selkeä VISIO miltä nämä soraistutusalueet näyttävät kolmen vuoden kuluttua.
Katsotaan sitten!!?
Ihan aikuisten oikeesti: livenä tosi hyvännäköistä, ja kunhan rehut vähän kasvavat, varmasti vielä paremman näköistä, mutta kuvissa nuo pseudotsygoottiset Elämänvirrat eivät pääse oikeuksiinsa vaan näyttävät - miten sen nyt sanoisi - hiukan Latteilta 
Joka tapauksessa, mun silmää miellyttävällä tavalla epätavallista!
Siinä välissä voin harjoitella vaikka sormien palmikointia. Eli: Hasta la Vista!
Etkö ole huomannut, että minä olen jo matkinutkin: sulla monzan rata, mulla kivipuro. Mulla vaan tulee istutukset siihen viereen, kun sulla ne on radalla.
Ihan oikeesti, tykkään. Tykkään aina enemmän persoonallisista jutuista kuin puutarha-arkkitehtien jäykistä jutuista, joissa ei ole mitään omaa ideaa. Harmi vaan että mulla ei mielikuvitus lennä niin että keksisin mitään poikkeavaa. Vaikka onhan mullakin visio; viidakko. Se ei vaan taida toteutua meidän karulla pihalla.
Voi,
viidakkoefektiin mulla on apujoukkoja. Olisiko tunnelmaan hyvä esim. leijona - vai rymistävä kuivan maan partasuumonni - tai ehkä korkeakaulainen laama.
Näitä saa meiltä vuokrata tooosi edullisesti.
Ja JUNGLE - se on siinä!
Sopii myös syntymäpäiväjuhliin ja firman syyspäiville.
Meillä on jo omasta takaa kolme tiikeriä ja yksi norsu (en tarkoita isäntää). Laama sais tulla syömään kuusiaidan latvat ja rikkikset ;D
Hoyabella-kulta, sulla ei ole sen upean ikonin jälkeen puheoikeutta.
Niinpä, tietäisitpä kuinka vihreitä ollaan.
Meidän laama, jota tosi edullisesti vuokraamme, on kylläkin varsin kaikkiruokainen. Kaikki mikä on miestä pienempi kelpaa, ja ajoittain ja hyvällä fiiliksellä menee myös siitä isommat istutusalueet.
Koska haluat että lähetämme laaman kylään? Palautuksella ei ole niin kiirettä.
Tota, miten sitä estää syömästä sellasta,minkä haluaa säästää? Ja kuka maksaa matkakulut? Kuinka tulee toimeen tiikerien kanssa? Muut sopimusehdot?
No tässä meillä firmassa on ollut vielä pientä säätöä. Me vuokraamme laaman per se. Laama päättää itse mitä syö, ja usein sen palautuksessa on tullut esiin pykälä: perse.
Voi näitä lakikiemuroita.
Laama on viidakon eläin (tai noh, jos ei suorastaan viidakon, niin ei se tule vastaan luonnonvaraisena Helsingin Kaivopuistossa), ja sellaisena sen rymistely ja ruokailu pihallanne on lähinnä viihdettä ja iloa asiakkaille (jos kyse asiakastilaisuudesta).
Tunnelmaa nostaa merkittävästi se kuka ensimmäisenä huomaa että pihanne kaunein rhododrendon kulkee hupaisasti laaman matkassa. Puska toisella puolella laaman nauravaa naamaa, juuripaakku toisella puolella,
Niin että koska me tarkalleen toimitetaan laama teidän pihajuhliin? Se jäi vielä epäselväksi?
pihajuhlia ei varmaan enää näillä syksyn kylmillä enää pidetä, mutta ensi kesäksi voisin vuokrata laamanne kesämökin pöheikköjä putsaamaan. Siellä se ilahduttaisi myös mökkivieraitamme. Kai sille kelpaa piikkiset vatut pajun ja horsman lisäksi? Ei kai se vaadi jatkuvaa valvontaa, ja kai se tulee toimeen tuolla ruokavaliolla, juomana merivesi?
Pihanne tiikereistä en osaa sanoa valitettavasti mitään - laaman suhteen.
Jos haluatte laaman lisäksi suden, on meillä sellainenkin vuokralla. Sutemme tosin on vanhemmanpuoleinen ja sitä myötä arvokkaan hidas liikkeissään. Lapsiperheiltä olemme saaneet aavistuksen negatiivisia kommenteja sudestamme: "Sehän on kuin meidän Tessu, mutta pienempi!" (Voin vannoa että yksikään ns. tavallinen Tessu ei osaa katsoa niin totaalisen ylivertaiseti asiakkaita:: "Joo, joo, mulla on hauska raidallinen turkki. Voinko nyt palata takaisin keskenjääneen Kierkegaardin pariin?")
Sutenne luonne taitaa muistuttaa meidä pomotiikerimme luonnetta. Arvokas, ylimyksellinen, ei siedä vieraita eikä edes tiikerilauman nuorinta, jos se heittäytyy liian tuttavalliseksi. Eikä aina meitäkään, jos pyrimme liikaa hössöttämään. Ikää kuitenkin vasta puolitoista vuotta.
Tinde, aina luen kaikki mitä olet kirjoittanut hyvinkin inoissani. Kuvat ovat myös järestään mielenkiintoisia. Istutusalueet näyttävät hyviltä, mutta jotenkin aina myös odotan (pelkään) milloin seuraava takaisku tai “Tindenmitalla” tehty lannoitus tai muu vastaava vesittää koko suuren uurastuksen:D
