Jahas, jo on päivä pidentynyt :) Ei auta, kuin alkaa suunnittelemaan, kylvämään en sentään vielä ala. Viime vuonna ei kasvilamput kestäneet mitään, eikä ne ajoissa laitetut kovin paljoa hyötyneet, kun oli niin surkea alkukesä.
Siirsin jouluksi parvekkeelta viimeisen amppelitomaatin sisään ja kasvivalon läheisyyteen kun lämpö(?)tila alkoi lasitetullakin parvekkeella uhkaavasti lähestyä 0:a. Kypsytelköön nyt rauhassa sisällä viimeisiä raakileitaan - ellei sitten ryhdy kukkimaan taas uudestaan…
Ihanaa Punalatva.
Laitappa kuva niin saahaan meki palanen kesää.
Heh,mulla kaikki kuus siementä alakannu itämään lautalla.
Kilautanko kaverille?Mihin nuitten kans taas joutuu???
Toi kuvien kanssa sählääminen ei oikein oo mun juttu, mutta yritän muistaa raportoida talvetuksesta. Toistaiseksi hengissä orkidean ja pasuunakukan ruukkujen välissä…
Ketkä ovat kasvattaneet tomaattia semmoisessa ylösalasin amppelissa? Mitä lajikkeita on ollut kasvamassa ja miten ne on siinä toimineet? Töissä oli semmoisia huikeassa alennuksessa, joten pitäähän se nyt sitten testata… 
Mulla oli viime kesänä käytössä jo muutama vuosi aiemmin alesta puoleen hintaan hankkimani alaspäin kasvatussäkki. Kokemukseni ovat sen suhteen hieman ristiriitaiset. Tumbling Tom red kasvoi hyvin, eikä sitä tarvinnut tukea mitenkään. Kasvupaikkaan parvekkeella en voinut vaikuttaa, koska tuo tuuletusrekki sijaitsee sillä seinällä, mikä peittää täysin aamuauringon lempeät säteet. Suoraa valoa tuo sai vasta klo 13 maissa.
Kasvatussäkin ongelmana oli mielestäni se, että noin kahden litran vesisäiliö säkin päällä luovutti veden imukangaskaistaleen avulla multaan liian nopeasti, eikä siitä ollut varsinaiseksi hitaaksi veden säännöstelijäksi koko päivän ajaksi. Osa kasteluvedestä valahti aina tomaatin runkoa myöden parvekkeen lattialle. Itse ratkaisin ongelma poistamalla koko säiliön ja täytin syntyneen tyhjän tilan mullalla, johon tomaatin oli mahdollista kasvattaa lisää juuria. Istutin muutaman persiljan taimen sekä kehäkukkia mullan pintaan.
Summasummarum: Ainakin riippuvat ja lamoavat lajikkeet saattavat hyötyä tästä kasvatustyylistä. Kuitusäkki päästää juurille runsaasti ilmaa, vaikka multa toisaalta kuivuukin nopeammin säkin pinnasta. Mikään ilo silmälle tuo ei omasta mielestäni ole. Tulevalla kasvukaudella tuossa rekissä roikkunee amppelikukka ja yritän kehitellä säkille paremman paikan. Saatan laittaa myös yläpuolelta kasvamaan toisen tomaatin, jotta ruma säkki jäisi peittoon.
Lomamatkan vuoksi säkki pääsi kasvupaikalleen vasta juhannuksen jälkeen. Ehkä juuri siksi Tumbling Tom red vasta suurimmalta osin kukki heinäkuun puolivälissä.
Katselin tuota Bauhausissa, taisi maksaa kympin. Ulkonäkö ei ole kovin kaunis…
Juu ulkonäkö ei silmiä hivele, mutta ajattelin myös tuonne ylös laittaa jotain riippuvaa peittämään. Haluan myös testata kasvutapaa 
Onko kellään kokemusta roikkuvasta litteämmästä mallista, jossa kyljissä reikiä? Mulla oli ns. mansikkaruukussa männä suvena chilejä, jotka pärjäilivät ihan mukavasti kunhan jaksoi raahata niille vettä ahkerasti. Chilit eivät ole yleensä yhtä suuria juoppoja kuin tomskut, mutta kuuman kesän sattuessa voi noiden riippuvehkeidän kanssa olla vaikeuksissa. Eipä silti, eivät ne valkoiset amppeliruukutkaan mitään kaunottaria ole…
Mikä parvekkeelle & ruukkuun sopiva tomaattilajike on mielestänne parhaimman makuinen?
Makujutut on vaikeita kun kullakin on omat tykkäämisensä, mulle maistuvat parhaiten aromikkaat lajikkeet. Tämän esipuheen jälkeen amppelitomaatti Whipper Snapper (runsaasti rönsyilevä, sietää kaltoin kohteluakin, ruukku nyt sisällä kypsyttämässä viimeisiä tomskuja) ja toinen amppelitomsku esim. keltainen Tumbling Tom (runsassatoinen ja maukas. Runkotomskuista voisi kokeilla vaikkapa Tolstoita jos sattuu Tallinnaan siemen- tai taimiostoksille. Löytyy toki paljon muitakin, mutta nämä menestyivät erityisen hyvin viime kesän viileissäkin oloissa. Mutta kesät eivät ole veljiä keskenään, joten ensi suven säät ovat arvauksen varassa…
Tässä muuten kypsyvät mun viimeiset parveketomaatit. Nää on sellaisia sentin halkaisijaltaan. Söin tuon yhden kypsän. Ihan ei kesänmaku enää tule huulille. :)
Olen tässä miettinyt, onko tomaattien sitomisella vaikutusta tomaattien pituuskasvuun ja muuhun kasvutapaan. Kun katselen useimpien kasvatuksessaan onnistuneitten penttiläisten tomskuja, huomaan paljon löysempää sitomista.
Itse sidon runkotomaatit pyörittäen narun aika tiukalle tomaatinvarren ympäri. Kaikki tomaattini, lajikkeesta riippumatta, kasvavat kasvihuoneen kattoon jo heinäkuun alkupuolella. Tuntuu myös että raakileitakin tulee korkeammalle kuin teidän kuvissa. Toinen syy voi olla ehkä liikakastelu. Viime kesänä vähensin sitä paljonkin, mutta suuria rohjakkeita tuli. Kasvatan luomuna kausikasvarissa.
Minä ainakin sidon tukinarut hyvin löysälle, varsi paksuuntuu/vahvistuu vielä. Usein silti vaikka tuntuu että ihan TOSI löysälle on laittanut, huomaa myöhemmin että varsi on tukevoitunut niin paljon että naru ihan pinkeällä… Sitten vain uusi naru höllemmälle.
Varmasti vaikuttaa kasvuun ja ravinteiden saantiin yms jos varsi jää tukinaruun puristuksiin.
Kukathan rupeavat kehittymään jo varressa paljon ennen kuin mitään näkyy, onko esikasvatus olosuhteet millaiset? Valoa ja ravinteita tarpeeksi? Usein itsellä jos on taimet olleet huonossa valossa ja kovin lämpöisessä, venyneet hurjan pitkiksi ennen ensimmäisiä kukkia. On saattanut myös niissä yksilöissä kouliminen venähtää vähän liian pitkään…
Penttiläiset käyttävät sitomisnaruna kangassuikaleita, joita voi myös matonkuteeksi kutsua.
Se on hellävaraista materiaalia sitomispuuhiin. Aion itsekin kokeilla sitä ensi kesänä.
Matonkude olisi kyllä takuulla tomaatin mielestä mukavempi tapa, kuin se vihreällä muovilla päällystetty rautalanka, jota mulle on jostain isäukon varastoista tullut ties kuinka monta rullaa, ja nuukuuksissani olen sitä käyttänyt. Sen kanssa saa olla taitava, koska varsi on aika äkkiä poikki, jos menee hiukankin liian kireälle. Sen takia mulla on usein tomaatin varret varsin kiemuraisia, kun löysät tukinarut päästävät varret putoamaan, ja matka kattoon kasvaa, mutta aina ovat sinne saakka ehtineet moneen kertaan, vaikka kuinka on latvoja katkottu.
JenniJ.J. Taimikasvivalossa minulla on on 2 loisteputkea 150cm, toinen flora ja toinen kylmä valkoinen. Lasken valaisimen aika lähelle taimia. Karaisen lasitetulla eteläparvekkeella niin pian kun ilmat sallii. Ongelmana on etten saa sisälämpötilaa riittävän alhaiseksi taimetusvaiheessa, kun meillä ei ole mitään viileää paikkaa.
Joskus isommissa taimissa on latvan lehdet kippuroituneet liikalannoituksesta ja olen siirtynyt takaisin vesikasteluun muutamaksi viikoksi. Nykyään olen vähän varovaisempi lannoituksessa. Kuinka monta täysikäistä tomaattia te saatte 10 litran vesikannulla suunnilleen kasteltua?
Seuraava parannus; alan sitoa tomskut matonkuteella.
Tomaatti-innostukseni lähti siitä kun ostin 3 pensastomaatin tainta torilta ja istutin savisenpuoleiseen peltomaahan ilman mitään kummempia toimenpiteitä. Peitin ne päista auki olevalla muovitunnelilla ja vein kastelukannulla vettä niille kun muistin ehkä pari kertaa viikossa. Tomaatteja tui paljon ja ne olivat todella hyviä. Nyt kun oikein yritän tehdä kaikki oikein ei maku ole ollut mielestäni ollenkaan niin hyvä kuin silloin 15 vuotta sitten. Vai oisko niin että muistan väärin?
Kastelun määrää en ole koskaan tarkkaillut noin määrällisesti, ja kerrat riippuu ruukun/laarin koosta, lämpötilasta, tuulisuudesta yms.. Niin että multa on kostea muttei märkä.
Toissa vuonna sain satsin multaa jossa oli ilmeisesti aivan kammottavat määrät typpeä. Siinä laarissa kasvaneet tomskut olivat ihan tumman vihreitä lehdiltään ja kippuraisia. Nämä ylilannoitetut tomaatit maistuivat aivan mahdottoman pahoilta.... Eli tokihan se lannoituskin vaikuttaa makuun.
Muistan jonkun täällä joskus kirjoittaneenkin tomaatin kasvatuksesta, että mitä enemmän siitä tietää, sitä hankalampaa se on 
*muoks* ja niistä metallia sisältävistä naruista luovuin tomaatin kanssa jo ensimmäisen kesän jälkeen, kun ne hinkkasivat hirveät haavat ulkona olevien tomaattien varsiin tuulessa.. Nyt on ollut käytössä vaihtelevasti juuttinarua, paperinarua (joka kesti yllättävän hyvin ulkona!), tai mitä ikinä sopivaa "pehmeää" narua on sopivasti tarjolla.
Jos sidon tomaatit tukikeppeihin tai talon seinustalla oleviin pystysuuntaisiin nailonnaruihin käytän yhdenkoon sukkiksista leikaamiani lenkkejä (sääriosa leikataan parin sentin viipaleiksi) ne on pehmeitä ja joustavia kasvien sitomiseen.
Kasvihuoneessa mulla roikkuu naruja joita kieputan tomaatin varsien ympärille ja vaikan yritän pitää ne löysinä saattaa ne joskus kietoutua liian tiukkaan, mutta en usko sen haittaavan kasvua, jos naru ei ole yhdestä kohtaa tiukasti täysin varren ympäri vaan spiraalilla. Joskus käytän sukkislenkkejä myös kasvihuoneessa kiepsauttamalla sen tomaatin varren ympäri ja sitomalla naruun.
Mulla on ollut jo usean vuoden ajan käytössä altakastelevat ylivuotoreiälliset laastipaljut ja se on tehnyt kastelusta helppoa, kun multa ei tule koskaan liian märäksi. Appiukolle katoin kasvihuoneen multapenkit mustalla muovilla, niin se vähensi kastelun tarvetta huomattavasti.
Minä luovuin luomuna kasvattamisesta, koska sain niin paljon latvamätäisiä tomaatteja. Nykyisin käytän lannoitteena niitä tavallisia kastelulannoitteita ja veteen liukenevaa kalsiumnitraattia, joka estää latvamätää.
Vuosien mittaan on tullut kokeiltua kaikenlaisia lannoitteita ja kasvun edistäjiä, sekä luomu että kemiallisia, enkä ole vielä löytänyt sitä viisastenkiveä. Vaikka käytänkin noita kemiallisia kastelulannoitteita ja kissanhiekkaa idätykseen uskon kuitenkin, että paras ratkaisu olisi terve orgaaninen kasvualusta, jossa on kasveille suotuisia mikrobeja sopivassa määrin. Näin välttyisi homeilta ja monilta kasvitaudeiltakin. Noitten hyötymikrobien saaminen kavualustaan astiakasvatuksessa on vaikeaa ja monissa luomulannoitteissakin saattaa mukana tulla niitä pahiksia. Mulla ainakin alkoi harmaahome (Botrytis) jylläämään kasvihuoneessa tosi pahasti, kun yhtenä vuonna tulin käyttäneeksi Bio-Bact nimistä luomulannoitetta. Sen jälkeen on tuo home ollutkin sitten jatkuva vaiva. Siihen löytyisi bakteeriperäinen luomulääke, mutta Suomessa sen kuluttajapakkaukset on tosi kalliita. Olis kyllä paljon helpompaa ja satokin vois olla parempi, kun en yrittäis tehdä kaikesta tiedettä…