Tosikon peikkola (III)

Vihdoinkin kiinanruusun nuppu avautui. Olen ostanut kasvin summan mutikassa viime keväänä, ja kun kukkakaupasta sen kotiin kannoin, kaikki nuput putosivat. Ja nyt, vuosi myöhemmin saan nähdä itse kukan.

Mun tarttee kyl päästä kukankuvauskurssille (eli kukukulle), sillä kukkien kolmiulotteinen kauneus kyllä latistuu kameran linssin edessä liikaa. Tai ehkä nämä on tarkoitettu nautittavaksi on-line, irl.



   

  

Hieno on!

Mut livenä vielä hienompi. Pakko laittaa vielä yksi kuva, jotta värin täyteläisys ja muotojen syvyys tulisi paremmin näkyviin. Ei sillä, teil on näitä itelläkin, niin tiedätte, miten höpönä näihin (viittaan kukkiin ylipäätään) ja näiden kauneuteen voi olla.


Aamulla menin töihin siirtiksen kautta. Kylläpäs oli lumi sulanutkin sitten viime kerrasta.

Ja pihalta löytyi iloinen yllätyskin - täällähän kasvaa talventähti. Tuollaista juuri ihastelin jonkun kuvasta ja lisäsin sen ‘täytyy yrittää saada tuollainen itsellekin’ -listalleni.  Melkein tämän pikkuisen ohi kävelin, mutta sattumalta se silmiini onnistui pilkistämään kun jotain muuta kumarruin toimittamaan. Nyt tarttee sit joka päivä kirmata tuota kautta, jotta näkisi kukat avonaisina myös.

   


Ja tämä on sitten tulevan kesän/alkukevään yksi projektikohteista. Tässä kasvaa jotain kurjenpolvea niin tiuhassa (ja/tai lannoitteenpuutteessa), että kasvi ei enää kuki kuin yksittäisin vaaleanpunaisin kukkasin.

Huomaan, että tämä osuus mua arastuttaa vanhan pihan hoidossa eniten. Pelkään, että kasvi kuolee, koska joko 1) jaan väärin,  tai 2) väärään aikaan tai 3) jälkihoidan huolimattomasti. Lisäksi pelkään, että 1) heitän jonkin perennan menemään rikkakasvina  tai 2) kasvatan ja vaalin jotain rikkakasvia perennana.

Mutta jotain tuolle kohdalle on tehtävä, sillä muuten tuo kurjenporvi tukahduttaa alleen ne vähätkin muut kasvit, mitä alueelta kuitenkin nousi kesän aikana (vaaleankeltainen iris, alaston impi, patjarikko, arovuokko tai kanadanvuokko). Mä voin ajatella, että joko luonto päättää asioidenkulusta mun puolesta tai sit mä vaan yritän opetella tekemään asioille jotain senkin uhalla, että kaikki ei aina onnistu kuin Puutarhaperjantaissa. Noista vuokko oli ainoa pontevakasvuínen ja muut kitkuttivat sen verran, että huomasin ylipäätään olemassaolonsa. (Iriksen ajattelin siirtää keltaiseen penkkiin ja tehdä tuosta vaaleanpuna-valko-lilan penkin, johon lisään vähän liljoja joukkoon.)  

   

Kevät ei tule yksin.





  

   

Lumikelloja läheltä.

Ja vihdoinkin myös krookuksia.



Tänään olivat talventähdetkin avanneet kauniit kukkansa. Kaikki lumikin oli sulanut, vain kalkitusta oli valkoisenaan.

   



Ja vauvojakin oli näemmä tehty lähistölle ihan mukavasti.

   

En nyt muista, mitä tuossa kohden kasvoikaan? Enkä lehtien perusteella uskalla lähteä arvailemaan. Mutta hauskasti sahahammaslaitainen tapa aloittaa kasvu.

   



Ja entäs tämä? Voisikohan tuo mitenkään olla kirjopikarililja? Se olisi mukavaa se.

   

Illan vika kuvapommitus. Posliinihyasintit ojennuksessa valmiina kukkimaan. Mun kevätrituaaleihin kuuluu olla aamulla ekana pihalla, mielellään kuppi kuumaa kädessä, ja sit istun portailla sitä nauttimassa ja nuuhkin hajusintin ihanaa tuoksua. Sitten kun ekan kerran kävelee sen tuoksupilven ohi, se hajoaa kaikkialle kadoten avaruuteen. Aamun hiljainen ja sees hetki häviää tuoksun myötä vaihtuen päivän vilkkaisiin touhuihin.

Hih, piti vielä picasaa kokeilla. Ei ihan kollaasia jaksa vielä opetella, mut hauskoja efektejä löytyi. Tässä kuva yrttiympyrästä, jonka ympärille ajattelin vähitellen kehitellä iisopista pienen muotoon leikatun aidan. Yhdessä ympyrän sakarassa olikin iisoppia valmiiksi useampi puska. Ei muuta kuin jakamaan ja pistokkaista kasvattelemaan alkuja. Ensi kesän tavoite saada yksi seinä valmiiksi…

Klo 22.38 ylemmässä kuvassa voisi olla palloesikko?

No palloesikkoa ja jotain toista esikkoa kyl kasvoi noilla tietämillä. Enpä olisi koskaan tuosta kasvutavasta arvannut juuri sitä epäillä.



Tää on nyt eka kevät kun pääsen alusta asti näkemään, mitä siirtikselle nousee. Paljon siellä on erilaisia sipulikasveja, joista ei viime vuonna ollut mitään havaintoa. Ostimme puutarhan sellaiseen aikaan, että mm. palloesikot oli kukintansa viime metreillä. Kaikki sitä ennen on aika tuntematonta kasvustoa.

Palloesikon alla olevassa kuvassa lienee Tulipa turkestanica tai joku muu kasvitieteellinen tulppaani :slight_smile:

Ohoo, onpas sillä tulppaanilla laihat lehdet, ehkä sentin halkaisija. Mutta kyl mä sitä kattelin, että muistuttaa jotenkin tulppaania, mutta oudon kapea ja nuppukin mitätön. Mut niinpä vaan google vahvisti, että nuppujen esiintulotapa on samanmoinen.

Ihanaa,mullahan on pian "kaikkea" sillä noista olen vain kuullut, mutta ikuna en livenä o nähäny!

Aamusta asti olen ollut pihalla. Ennen lounasta ensin kotipihassa jotain pientä toimitin ja puolen päivän jälkeen olen palstalla puuhaillut. Vähän ehdin tehdä, mutta tekemistä jäi vielä huomisellekin - ehkä koko keväälle ja esällekin.  Selkään sattuu ja poskia vähän kihelmöi, mutta millään en meinannut malttaa sisälle lähteä. Ei ole kukkaloistoa kovin paljon vielä, mutta vihreää pukkaa jo mukavasti.

Ihan aluksi päivän koitos, palstan reunan rajaus ja kuolleiden lehtien siistiminen.

Alastonimpi taitaa kasvaa turhan tiheässä? Kukkaloisto viime syksyltä ei vastaa tätä kevään lehtipaljoutta. Pitää tarkistaa, milloin noita kannattaa levitellä laajemmalle alalle.

(Yksi vieruspalstalainen muisteli siirrelleensä syksyisin. Häneltä sain myös harmaakäenkukkaa. )


Tulppaaneja ja narsisseja nousee kiihkeässä tahdissa. Kukintaa odotellessa.