Tulppaani ‘‘Corona’’ puoliavoinna (kaufmanniana). Oli hieni myös suippona, puolikiinni - kuin pieni lasimaljakko. Nousi ihan eri paikasta kuin mihin olin mielestäni istuttanut. Ja paikka, johon olin oikeasti noita istuttanut, on kyllä noussut lehdille, mutta kukintaa saa vielä odotella hetken. Onneksi oli tämä "karkulainen".
Tämä tulppaanityyppi on minulle uusi, sillä aiemmin olen ostanut vain Apeldoorneja kun ne jaksaa lisääntyä paikallaan ilman ylösnostoakin. Tykästyin kyllä tähänkin. Saa nähdä miltä näyttää vielä avoimempana. 
Tuoksuorvokin nättiä naamaa piti vähän nostella kameralle. Ei kai tuo muukaan voi olla?
Kasvikortiston mukaan tällä on mätästävä kasvutapa, mutta sitä pitää selvästikin vielä odotella. Mutta nyt kun tunnistan tuon lehdet, niin osaan nostella tuon jälkeläisiä soratieltä penkkiin. Tosin kivikkokasvina saattaisi viihtyä siinä soralla tai vastaavissa oloissa paremmin? 
No taas niitä pikkunarsisseja, tällä kertaa vähän kuvakäsiteltynä ryhmäkuvassa. (Isot narsissit muhkeilla nupuilla vasta.)
Isoista narsisseista osa oli jo avannut kukkansa.
Täyskeltaisia, isoja narsisseja on vain nämä kaksi. Aika röyhkee torvi.
Tämä narsissipehko on jäänyt vahvasti mieleeni viime keväältä. Se oli ostohetkellä täydessä kukassa (toukokuun vika viikko viime vuonna), nyt kukinta on hyvässä alussa. Raskin jopa ottaa tuosta pienen nipun leikkonarsisseja. Yleensä annan kukkien kukkia paikallaan, koska ulkona kukinta kestää kauemmin. Mutta tavoistani poiketen noista ensimuistojen kukista halusin jotain keittiön pöytää kaunistamaan. Alkaahan kohta olla merkkipäivä, siirtolapuutarhaelon 1-vuotispäivä.
Laitoin raparperin tumman sankon alle. Sain idean Trädgårdsonsdagista, jossa esiteltiin Englannissa tehtävän näin, jotta saadaan kevään ensi sato aavistuksen varhemmin. No kasvunopeudessa en huomaa eroa, mutta friikin värin on raparperi itselleen pimeydessä kehittänyt! Väri toistuu kuvassa hyvin todenmukaisena vieläpä. (Oikeastaan vain sininen ja lila on vaikea toistaa, tuppaa tulemaan lilasta sinisempää ja sinisestä violetimpaa.)
Ihan ällistyttävän upea väriyhdistelmä !
Pitikö se olla nimenomaan pimeässä? Mä haluisin kuulla tollasesta lisää! Raparperia menis meinaan meillä ihan urakalla.
Luonnossa on luonnostaankin kyllä hienoja värejä. Nämä jaloangervojen alut näyttävät ohuen ohuesta kuparilangasta askarrelluilta. 
Tumma sanko kerää enemmän lämpöä, siks tumma. Ja vain kerran / alue sai keväässä tehdä, jottei juurakon käy köpelösti. Niil oli siinä ohjelmassa sellainen isompi musta sankko, jolla sai isomman alueen piiloon, mul vaan tavallinen 10 litran, jolla sai muutaman oksan alle.
Niinpä taisikin olla, mun muisti teki mattiset ja tepposet.
Jonkin maksaruohon pikkulehdet ovat kauniilla ruusukkeilla. Kuin keijujen tai muiden näppäräsormisten pikkuöttiäisten askartelemia pieniä vihreitä muovailuvaharuusuja. Miten voikin olla kaunista ja asetelmallista kasvun alku. Strömsössähän ne väkertelee vaivalla risuista kasoja, joihin tuikkaavat milloin mitäkin sesonginmukaista. Nyt sesongissa on himmeä ja matta vahanvihree. 
Mäkin vähän askartelun risutaidetta. No ei vaiskaan, jätän tän askartelun luontoäidille, joka tän homman osaa paremin. En vain jaksanut silputa kaikkia vadelmanoksia kerralla ja tyrkkäsin loput tuohon purkkiin odottamaan kompostiin pilkkomista. Aika kauniita nuo vadelmankin oksat on, ehkä niistäkin voisi kehitellä jotain asetelman pohjaa ja sit törkkimään jotain väriä joukkoon. Tai ehkä mä laitan peilipalloja, niinkuin messuilla (jotka oli Tampereella mun mielestä aika huonot).
Ja lopuksi päivän löytö. Helmililja, jonka ylätupsu ei ole noin sininen eikä hohtava, vaan pikemminkin liilaan vivahtava. Selvästi kuitenkin vaaleampi tuo tupsu kuin nuo alapallerot… Ja aurinko korostaa tupsun läpikuultavaa olemusta liioitellusta. Mainio tapaus kuitenkin tämä mahdollisesti Muscari latifolium. (Lehtiä oli vain yksi ja sekin leveähkö.)
Päivän puuhastelut katkesivat kauheaan vatsakipuun. Muutaman kuvan ehdin ottaa ennen kuin homma meni mahdottomaksi. Narsissit on kuvattu maljakossa, keltareunapikarililja ei meinannut millään antautua kuvattavaksi ja balkaninvuokkoa oli joku käynyt vähän jo miastelemassa. Valkoinen palloesikko on vielä vihreän puolella. Paljon olisi ollut kaunista kuvattavaa, jota olisin ajan kanssa halunnut tähtäillä, mut nyt vaan roiskasin taltioinnit ja lähdin samantien kotiin. 
Auts! Toivottavasti sulla on jo parempi olo!
Nyt on jo ihan hyvä olo. Oli ihan ihmetauti. Puoliltapäivin alkoi kipristelemään, kunnes iltapäivällä kävelin jo kaksinkerroin. Makuullaan sattui vähemmän, heti kun nousi ylös sattui ihan hulluna. Ja illalla myöhään kun nukkumaan menin, niin se kipu oli kadonnut kokonaan. Ikinä ole ollut yhtä kipeä vatsa, ja sit se vaan otti ja lakkas. No pääasia, että meni ohi. Lähden huomenna Viroon ja olisi ollut tylsää joutua perumaan se reissu.
Olipas mukava huomata hyppäys vehreydessä, kun olin pitempään pois paikalta. Tosin olo oli voimaton. Kuvien ottaminenkin tuntui raskaalta. Ei ota yskäryskä hellittääkseen. 
Orkideanarsissi Thaliaa taisi olla nämä pojan penkin istutukset. Tuoksuvat erikoiselle, en ole varma tykkäänkö.
Runoilijannarsissit eivät olleet pysyneet pystyssä tuulessa ja sateessa. Ja liian tiheässä ja pinnassakin taitavat olla. Alkusyksyn jakoprojekti siis pukkaa puuhalistalle.
Onneksin surkeinkin tilanne on helppo saada näyttämään hetken paremmalta, kun vaan vie kameran tarpeeksi lähelle kohdetta. 
Tulppaanit laji kerrallaan avautuvat. Nyt oli jokin pink dwarf -nimellä ostettu kukassa. Mikään siinä ei tosin ollut pink eikä dwarf - paitsi ehkä varren mataluus.
