Täksi vuodeksi on IHAN pakko saada joku trimmeri/raivuri. Onko teillä kokemusta minkälainen kannattaisi hommata kun tontilla on sekä kiveä, kalliota, heinää, kantoja ja väärässä paikassa kasvavia pikkukoivuja/-pajuja yms puita?
Onkos muiden pihat niin hyvässä kunnossa, ettei trimmereitä ja raivureita tarvita?
Kertokaa nyt jotakin kokemuksia halpa vai kallis, siima vai terä tms.
Koneellisten raivureiden käytön tarvetta voi vähentää muotoilemalla istutusalueet selkeäreunaisiksi ja tavoittelemalla nurmikosta ehjiä alueita. Tolpat ja yksinäispuutkin kannattaa ottaa mukaan istutusalueisiin. Kirveellä, oksasahalla ja vesurilla pärjää pitkälle.
Pihani on hyvin kuivapohjainen, joten oikeastaan ainoat lievästi ongelmalliset ovat nurmikkoon nousevat koivun taimet ja pensaiden sekaan ja istutusalueille ilmestyvät vaahteran tai männyn taimet. Pyrin saamaan nuo juurineen ylös samalla, kun olen ns. isolla rikkaruohokeikalla pari kolme kertaa kesässä.
Trimmeriä en ole koskaan meinannut edes hankkia ja olenkin vuosien saatossa koettanut muokkailla pihaa sellaiseksi, että mitään "nyppimistä" ei tarvittaisi. Ruohonleikkurin linjojakin olen koettanut selkeyttää tekemällä kivien luo istutuksia ja muodostamalla nurmikkopinnoista yhtenäisiä alueita.
Ruohonleikkuri pitää kurissa melko hyvin herkästi leviävien pensaiden juurivesat ja ne, mihin sillä ei osu, vedetään joskus vesurilla tai kirveellä poikki mahdollisimman syvältä. Usein nostetaan vesaa sen verran ylös, että juurikin nousee mukana ja katkaisun voi tehdä lähempää emopensasta. Nurmialueen kantoja mieheni on pikku hiljaa poistellut silmiin pistäviltä paikoilta kirveen ja moottorisahan avulla.
Viime kesän helteillä, kun istutusalueita piti kastella ja vettä meni yli nurmikolle, hain välillä käsin lykittävän leikkurin käyttöön, koska nurmikkoa ei sinänsä paljon leikattavaksi ollut.
Koska leikkaan meillä yleensä aina nurmikot, otan sellaiset kohdat muutoshyökkäykseni kohteeksi, mitkä leikatessa eniten ärsyttävät. Liian jyrkät sisäkaarteet tai leikkurin reunoja raapivat mullokset pyrin muuttamaan kätevämmiksi ja etsin katteita pienten alkujen alustoille, ettei niitä tarvitse leikkurin kanssa siksakilla siivota.
Onko kellä kokemuksia ladattavista trimmereistä? Uusien litium-ioniakuilla toimivien trimmereitten kehutaan olevan merkittävästi tehokkaampia ja puolta kevyempiä kuin perinteisellä akulla toimivat. Latausaika näyttää vaihtelevan 45 minuutista kolmeen tuntiin. En sitten tiedä, kauanko niillä ajelee. Riippuu kai trimmattavasta kohteesta. Olen kuullut, että litiumakku ei saisi olla kauaa käyttämättä, mutta mites trimmeri sitten selviää pitkästä talvesta vai pitääkö silloinkin välillä päristellä, jotta kone pysyy kunnossa? Hintaa noissa vehkeissä näyttää olevan 100-150 euroa.
Hiukan tekis mieli...
Minä luin että laiduntavista trimmereistä! 
Tuumin jo mielessäni, että eikös sellaisen nimi ole poni/hevonen… Kun tuo otsikkokin on Trimmerit/Ravurit. Taitaa akka olla unta vailla…
Tanu: älä välitä, minäkin ihmettelin mitä yhteyttä on trimmerillä ja ravurilla, ja mielessäni kävi jopa ne ammoiset lantionpohjalihaskeskustelut ja Titamiinin kommentit ratsastamisesta.
Mutta: Trimmerit, raivurit ovat pikku hiljaa meillä jäämässä metsäkäyttöön sillä olen saanut oikeasti pikkuhiljaa pihaa viriteltyä niin, ettei trimmeröitäviä reunoja ja kaistoja ole enää. Se ei edes ole mahdottoman hankalaa, oikeastaan riittää tilanteen oivaltaminen eräänä kauniinä päivänä.
Istutusalueiden kanttaus on yksi hyvä keino, toinen on paljasrunkoisten puiden juurille tehtävät istutusalueet tai kasvikranssit, jotka ovat tarpeeksi suuria läpimitaltaan mahdollistaakseen nurmenleikkurin kääntösäteen määräisen leikkuun. (Katos ku pukkaa kapulakieltä ihan piu pau).
Pensaiden ja puskien alusten kattaminen on myös hyvä konsti, ja jäljelle jää oikeastaan enää ojanteet joihin ei leikkurilla pääse eikä niitä voi kattaakkaan. Niihin olen joko levittänyt jotain hulluna leviävää kukkaa (vanhan ajan balsami on tuolla yhdellä reunalla jees, samoin ruttojuuri) tai raparperia aidanteena.
Puutarhan keskellä olleet ojat olen nyt saanut pikku hiljaa täyteltyä, ja olen tehnyt niiden kohtiin istutusalueita. Kasvavat hyvin.
Yksi ainut oja on tuossa tien päässä ja se vedetään polttomoottilla käyvän raivaussahan lisävarustetrimmerillä muutaman kerran kesässä. Juhannukseksi ja jos on jotain juhlaa. Pikkuviikatteellakin pärjää jos tietää ettei alueella ole kiviä.
Isäntä osti viime vuonna bensakäyttöisen trimmeri/raivurin. Siinä oli viime vuonna siimapää, mutta minä sen teloin johonkin kiveen halki, eikä uutta saatu. Halpismallin huono puoli on varaosien puute. Siinä on valjaat, joten käyttö on kevyttä. Nyt siinä on siis enää terä jäljellä, mutta hyvin sillä saa sen heinikon niitettyä pari-kolme kertaa kesässä. Hinta oli uutena tutun ja turvallisen 168 € eli vanhan tonnin.
Sähkökäyttöinen, johdollinen pikkutrimmeri meillä oli, enkä tykännyt. Tehoton ja painava käyttää kun joutuu kaiken käsissään kantamaan. Akkukäyttöisestä ei ole mitään kokemusta. Oletan, että sekin on melko painava, jos ei valjaita ole.
Meni kyllä korkealta yli tuo Temskukan kapulakieli. Mitä mahtaakaan tarkoittaa nurmenleikkurin kääntösäteen määräinen leikkuu? Kasvikranssin taisin vielä käsittää…
Meille mies osti viime vuonna sellaisen akkukäyttöisen trimmerin. Meillä on aika pieni tontti, joten meidän tarpeisiin se on aivan riittävä. Ja akku on kiva juttu kun ei tarvitse sählätä sen johdon kanssa. Ohjeeksi kuitenkin trimmeriä hankkivalle, että jos akkuversiota aiot, niin hanki sellainen, jossa on kaksi akkua mukana. Kun toinen tyhjenee, niin toisen saa laittaa paikalleen ja työt jatkuu… Ei tarvitse odotella ainokaisen akun latautumista.
Saiskohan tästä versiosta selvää: Ei anneta heinille kasvutilaa puidenkaan juurille. Niihin tehdään pyöreät kukkapenkit, joiden minimihalkaisija mitataan sillä, miten tiukan pyörylän pystyy ruohonleikkurilla kivuttomasti pyörimään. Kantatut reunat antavat mahdollisuuden siihen, että ruohonleikkuri pääsee ihan reunaan asti.
No nyt on oikein hyvä versio, minäkin käsitän. Enpäs ole ajatellut, että kukkapenkin voi tavallaan mitoittaa ruohonleikkurin mukaan. Joka päivä oppii jotain uutta!
Kiitoksia keskustelijoille! Hetken jo luulin, että trimmerit ovat aiheena tabu, eikä niistä saa keskustella. Tulee vain neuvoja siitä, miten elämästä selviää ilman trimmeriä. Siimaleikkuri olisi minulle tutumpi sana, mutta kun mainoksissa tuota trimmeriä käytettiin, niin ajattelin myötäillä aikaani. 
Ruohosakset, sirppi ja viikate minulla jo on. Samoin bensakäyttöinen siimaleikkuri: Easy Start, joka nimestään huolimatta ei ole lainkaan helposti käynnistyvä. Monesti olen ajatellut, että se pitäisi viedä pienkonekorjaamoon, mutta totuushan on se, ettei Suomessa kannata pienkoneita korjata. Tulee kalliimmaksi kuin uuden osto. Hinta-arviotakaan eivät korjaamolla anna, kun eivät voi etukäteen tietää, mikä siinä mättää.
Noitten uusien ladattavien paino näyttää vaihtelevan 2,3 ja 3,5 kilon välillä. Kantohihnaa niissä ei vakiovarusteena ole. Raivaussahassa olisi, mutta se painaakin jo 7,5 kiloa ja hintaa on yli kolmesataa. Täytyypä kysellä Hassuellin mainitsemaa vara-akkua.
Jos Temskukka ja Sand haluavat tulla muokkaamaan minun maitani paraatikuntoon vanhanajan talkoohengessä, niin tuokaa muutama autokuorma multaa ja kaivinkone tullessanne. Minä lupaan keittää kahvit.
Ennenkuin minä voin tulla toisten pihoihin remeltämään pitäisi oma olla tip top kunnossa ja sitähän se ei ole ikinä. Mutta siihenkin, kuten tähän trimmerityömaiden karsimiseen pätee sama ajatus:
Ei se niin mahdotonta ole: vähän vuodessa, paljon elämässä : D
Pienipolku, kannattaa tarkistella noiden halpismyymälöiden valikoimat raivureiden osalta.
Usko kokemusta: 7,5 kiloo nojaamassa olkapäihin ei paina ollenkaan niin paljoa kuin 2,5 kädessä pidettävää ja heiluteltavaa kiloa. Varsinkaan jos on paljon sitä raivattavaa niinkun mulla.
En muista sitä meidän polttoleikkuritrimmerin nimeä mutta aika vankka se on sillä sitä käytetään myös metsätöissä.
Painaa kuin synti vaikka hartiahihnat näyttävät tosi professionaaleilta. Mutta se trimmeröinti ikäänkuin vie mennessään, ja työtä jatkaa ja jatkaa kunnes joku tulee sanomaan että lopeta jo. Siinä vaiheessa vasta huomaa miten solmussa, jumissa ja puuduksissa on.
Minulla kesti akkukäyttöinen trimmeri 5-6 vuotta. Tyytyväinen olin, vaikka hartioihin se homma totisesti käy, vaikkei painoa niin kovin paljoa noissa vehkeissä olekaan. Akkuhan siitäkin sitten lopulta simahti, ja uudenkin olisi saanut ostaa, merkkituote kun oli, mutta tilauskuluineen hinta olisi ollut sama, kuin uuden koneenkin 
Niin, ja sitä akkua kannattaa säilyttää talvi lämpöisessä tilassa, niin kestää pidempään.
Ostin trimmerin. Monen vuoden jahkaamisen jälkeen. Ohjekirja alkaa näin:
Lue käyttöohje huolellisesti ja ymmärrä sen sisältö ennen käyttöä.
Taitaa jäädä latikkoon sitten koko vehje;)
Tuttu tunne Kurppa,lukutaito on hyvä…ymmärryksen kanssa takkuaa.
Kurppa kuule, mulla on käytössä jo toinen trimmeri, enkä ole ohjekirjaa ymmärtänyt vieläkään enkä kummastakaan. Lukasin ohjeet ylimalkaisesti ja kyllä se toimii, vaikka ei ohjeista mitään ymmärtäisikään.
Mut suojatkaa ny es kasvot ja korvat ja koivet… 
Sen verran luen että saan suojukset oikein ja meinaan itsekin suojautua, ei tässä terveyttä laiteta rikkojen takia peliin.