Silakka kuoppaan ei onnistu meillä,tuo pieni hurttimus on niin ahne luikku että syö ja kaivaa kaiken mikä vain muistuttaa ruokaa. Pitää laittaa koirankarvoja ja valkosipulia ja pari pulloa humisemaan peltipurkkia rämisemään ja loukkuja tusina ja kun saadaan aidattua piha niin voivat koiruudetkin hieman vapaammin saalistella pihalla. Kissat olisi ihania ja minulla aina kissa ollut, mutku allergia vaivaa miestä niin ei kissaa tule.
Pakko kokeilla kaikkia myrkyttömiä keinoja …Perhe omena ja perhepäärynäpuu meni pari vuotta sitten myrät söi lumirajan alta ja juuriston ja jänikset lumen päältä.
Onko kukaan kokeillut niitä putkimallisia myyränloukkuja. jotka työnnetään käytävän suuaukkoon? Tuli mieleen että mitä jos ottas letkunpätkä ja suppilon -laittas ruokalusikallisen rotanmyrkkyä letkulla sinne koloon? Noh… mun mielestä myyräkin on söpö, jot itse en tohtin myrkkyä käyttää -mielummin nopea lähtö.
Me siroteltiin jsutiinsa eilen kahvia myyrän koloihin. Jostain kuultu taas, että sekin olisi yksi keino. Minä en enää mihinkään usko, kun narsissipenkin keskelläkin oli myyrän kolo, mutta ainahan sitä voi yrittää.
Pitää kokeilla tuota Anitan konstia kun kanankakkarakeet eikä valkosipuli auttaneet;)
Mä kyllä epäälen jottei niitä sukupuuttoon saa millään.
Meillä haukka lentelee joka päivä,mutta tuskin se niitä paljoa verottaa.
Tupsukki, tuloksesta en osaa sanoa yhtään mitään, kun vasta aloitettiin. En kyllä itsekään siihen usko, mutta ainakin voin sanoa yrittäneeni 
Mitään konstia en enää kokeile myyrien karkottamiseksi. Kun näen myyrän tekemän reiän kukkapenkissä tai muualla totean vaan, että ahaa tuossakin on myyrän kolo. Tontilla liikkuessa ei enää muita sanoja tarvita kuin "ahaa, ahaa, ahaa". 
Paikallinen syväkurkku vinkkasi, että talouspaperiin tervaa ja työntää sen tupon kepillä syvälle koloon. Myyrä siirtyy vähitellen muualle, koska siistinä eläimenä ei halua turkkiaan sotkea ja tuo terva sit sais häipymään. Mene ja tiedä, en ehtinyt kokeilla, sillä uusia reikiä ei enää ole ilmaantunut, eli ovat siirtyneet kesälomille jonnekin parempaan ojaan meidän pihasta. Syksyllä sit taas nähään.
Bobbie, kyllä koiran pissalla saa kuolemaan vaikka kokonaisen puun. Se on liian vahvaa lannoitetta. Ei varsinaista “myrkkyä”.
Aikoinaan eräs torimyyjä kertoi, että joku hänen tuttavansa oli laittanut bensassa kasteltuja rättejä myyrän koloihin ja tuikannut tulen perään. Oli kuulemma poksahtanut koko puutarha ilmaan. Ihan totena tämän jutun torimyyjä mulle kertoi. Pikkuisen saattoi liioitella, mutta kai niissä koloissa saattaa jonkin verran poksahtaa, jos tuollaista konstia yrittää.
Kukkaistätsy, mä käytän sellaista putkimallista myyränreiän suulla niin että kulkureitti näyttää vapaalta. Hankalinta on suojata loukku niin etteivät tontilla kuljeskevat koirat, kissat, peurat,… laukaise loukkua. Mielestäni on pyytänyt vesimyyriä hyvin - ja muutaman peltomyyränkin.
Pyytääks kyy vesimyyriä? Syksyllä vilahti kyy tontin reunalla. Uusia myyränreikiä ei ole näkynyt tänä vuonna.
"Ravintonaan kyyt käyttävät myyriä, hiiriä, päästäisiä, sisiliskoja, sammakoita, sekä harvemmin linnunpoikasia ja -munia."
Ei myyristä pääse eroon… Luulin reikää vanhaksi mutta viritin kuitenkin loukun.Kiinni jäi…
Eilen asettelin myyräpaarit paikoilleen. Täytyy vain seurata onko herkuilla kysyntää. Ei ole ainakaan näkynyt pahemmin tänä syksynä. Keväthän se sittä paljastaa taas armotta totuuden onko niitä ollut. Kannattaa vain aina yrittää suojata kaikki mahdollisen hyvin.
Pah, mä luulin keksineeni kuningasidean suojatakseni kasvini jäniksiltä viemällä ne mökille. Nyt kun olen lukenut noista myyrätuhoista mieleeni tuli, että mökillähän vilisee noita myyriä. 
Vanhempieni kissa kantaa niitä kesäisin näytille niska vääränä. 
Voi rähmä!
Mä oon tottunut siihen, että maalla syödään kaikki: raparperit, vastaistutetut ruusupuskat, nuoret omenapuut, väinönputket, … kaikista on juuret hävinneet, kun keväällä mennään katsastamaan - ei tosin ihan joka kevät. Joskus ehtivät juuresmaallekin ennen meitä, ei passaa palsternakkoja tai lanttuja pitkään kasvatella syksyllä. Nyt olen alkanut istuttaa pensaat ja muut isommat kasvit minkkiverkkotötteröihin, saa nähdä, pysyvätkö sen ulkopuolella.
Kaupunkikodin tontilla ei sen sijaan aiemmin näkynyt myyrävahinkoja tai myyriä, mutta viime keväänä oli joitakin epäilyttäviä multakasoja tontilla ja nyt niitä on jo aika paljon. En tiiä, minkä kasoja, mutta eiköhän se paljastu, kun kasvit alkavat nousta - tai sitten eivät.
Oon nähnyt koiria, jotka kaivavat maata vaikka Kiinaan asti, kun ovat haistaneet myyränkolon, sellainen olis myyränpyydystäjänä varmaan parempi kuin kissa. Tai mites olis sellainen fretti vai mikä se on suomeksi, joita monilla oli Englannissa lemmikkeinä, eli albiinohilleri? Sekin on perimältään kai myyränmetsästäjä.
Kyllä mä silti liputtaisin kunnollisen hiirikissan puolesta. Kaikista kissoista ei siihen hommaan ole, mutta hyvä hiirikissa istuu myyränkololla odottamassa vaikka monta tuntia, ja vaikka satais vanhoja ämmiä hameet korvilla. Frettiä ei kai voi päästää irti töitä tekemään, ja rottakoira saattaa kaivaa myyrän tehokkaasti, mutta onko sekään kauhean kiva jos ja kun se myyränkolo sattuu olemaan keskellä perennamaata?
Muoks. Fretti taitaa muutenkin soveltua paremmin kaninmetsästykseen, kun se mahtuu kaninkoloon. Myyränkoloon se ei mahdu, eikä sillä taida olla sellaista kissamaista kärsivällisyyttä odottaa kololla.
Vanhempieni kissa tosissaan istui siellä pellon reunassa melkokin pitkän tovin, ennenkuin nappas. Ja kun mökillä niitä peltoja riittää jokapuolella.
Meidän noista hienohelmoista ei ole kyllä kuin just ja just kärpäsen pyytäjiksi ja sekin silloin kun ovat sillä tuulella.
Onpas siellä rapa lentänyt =)
Meidän kellanruskea supermetsästäjä tuli joskus nuorempana tosi nolona pihalle jalat ja maha aivan kuravellissä. Oli mennyt loikka vähän ohi ja vesimyyrä päässyt alta pois. No, ikä tuo kokemusta ja taas oli yön jäljiltä yhden myyrän turkki jätetty pihalle näytille. Loput oli syöty. Yök ja kiitos.