Kyllä pääsee.
iiris-kukka, muistatko minkä kokoisia taimia laitoit ja kuinka pikaiseen kasvoi? Olen ajatellut korvata tuivioilla pahimman nurkkauksen nurmikosta, joka palaa aina auringossa.
Kokoa en muista, taimistolta ostin. Nyt en ehdi istutusvuotta katsoa. Täytyy lähteä ihan just. Mun galleriassa on siitä vuodesta kuvia, vaahteran vieressä kasvaa. Oisko 4 vuotta?
Haimpa sittenkin. Tässä kuvassa on just se kookkain tuivio:lauantai, 22. elokuuta 2009 - klo 18. 27 Siis mun galleriassa. En nyt äkkiseltään muista kuinka tehdään Pentin sisäinen linkki.
Mulla on tuiviosta vain huonoja kokemuksia, istutin kolme alppiruusupenkkiin happamaan paranneltuun savimaahan, varjoon - ja hengiltä sain. Ei ole ihan jokapaikankasvi mielestäni.
Täydessä paahteessa, kuivassa ja jyrkässä rinteessä kasvaneet yli metrin läpimittaisiksi noin viidessä vuodessa. Olisivat isompiakin, mutta on pitänyt rajoittaa.
Meillä tuiviot kestivät hyvin kaksi siirtoakin kun alkuperäiseltä paikaltaan joutuivat lähtemään vesijohtotyömaan takia ja sitten palutettiin takaisin vuoden ja kahden kuluttua. Oksista on saatu uuusia jurrtuneita taimia.
Isot kiitokset pikaisista vastauksista. Noiden perusteella kannattaa yrittää. Savea ei löydy, eikä vesi jää seisomaan, kuivaa paahdetta sitäkin enemän.
Tänään ostin kolme pientä tuiviota. Olen tietoinen niiden kasvuvoimasta, joten suunnittelin istuttavani ne riittävän harvaan, parin metrin välein. Noita tupsuja katsellessani tekisi kyllä mieli puolittaa istutusetäisyydet ja ostaa taimia lisää.
Piti ihan kaivaa esiin valokuva, jonka otin tänä kesänä Etelä-Virossa. Tässä teillekin näytille:
Kuvassa on yksi tuivio.
Juhannusviikonloppuna kykin tuolla tuiviopuskassa ja napsin pistokkaita. Nyt näyttää hieman liiankin hyvältä. Tanakkaa juurta pukkaa kennoston pohjarei’istä. Olettaisin, että myytävistä halvimatkin ovat ainakin muutaman vuoden ikäisiä. Nyt on edessä vauvatarhapaikan etsintä, sillä lopullinen paikka on miltei täyttä paahdetta, siinä tarvitaan hyvät juuret. Ei varmaankaan täyspäiväiseen aurinkoon parane laittaa, eikä kovin voimakasta maata lähelle uusia juuria. Aidattava ne on tuolta nelijalkaiselta lannoittajalta, tuiviossa ja tuijassa on jotain, mikä niin kovasti pissittää. Mitä muuta mun on otettava huomioon?
Lopen kyllästyneenä huonosti kasvavaan nurmikkoon (puiden juuret veivät veden) ja sammaloitumiseen, poistimme yli 200 neliön nurmikon ja laitoimme tilalle katetta ja tuivioita maanpeitoksi (muiden istutusten lisäksi). Tässä muutama naapurilta saatu iso. Pieniä istutettiin 14.
Tässä vähän yleisilmettä nurmikon korvikkeesta.
Nythän näkymä on vielä hieman autio, mutta yksi tuivio peittää ajan kanssa useita neliöitä (paljon enemmän, mitä myyntilapuissa sanotaan). Onpa kuvattu jopa yli 20 neliön alueita, jotka on yksi ainoa tuivio peittänyt. Tuivio kestää käsittääkseni paremmin tallamista kuin maanpeittokatajat.
Ihanan terhakkaita ovat nämä pienetkin!
Ai voiko tuiviosta ottaa pistokkaan? Miten? Ihmettelinkin, kun luulin kitkeväni rikkaruohon metrin päässä pienestä tuiviosta, niin se olikin tuivion palanen, jolla oli juuri! Jaetaanko se juuristosta vai alkaako pieni lehvän pala tehdä juurta? Pistetäänkö maahan vai vesilasiin?
Nuo edellisellä sivulla 5 olevat isot tuiviot muuten talvehtivat vihreinä ja tekivät kuparinruskean talvivärin vasta toukokuussa. Ne ovat vasta nyt alkamassa vihertyä. Liekö syynä se, että ne istutettiin vasta myöhään syksyllä ja siirrettiin naapurin pihalta. Ehkä se sotki niiden valmistautumisen talveen.
Tyttären tuivio on tällä hetkellä kooltaan joku 2X4 metriä, eli sekin peittää jo 8 neliötä.
Tuo on istutettu joskus vuonna 2000 suunnilleen.
Jossain vaiheessa tuo meinasi märäntyä ja oli huono vointinen, sitten nostimme tyttären kanssa nuo versot kivien avulla vähän irti maasta ja johan lähti ryöppyämään, eli ilman kitumista olisi varmaan jo isompi.
Tuivio, Microbiota decussata
on sypressikasvien heimoon kuuluva ainavihreä matala (30-40 cm) pensas.
Nopeakasvuinen ja tuuhea tuivio on hyvin monikäyttöinen peittokasvi kivikkopuutarhaan, muurien päälle, havupensasryhmiin ja rinneistutuksiin. Pehmeät, litteät ja suomumaiset lehdet kestävät kulutusta katajaa paremmin. Lehdet ovat kesällä heleän vihreät, mutta talvea kohti väri muuttuu punaruskeaksi. Kevään koittaessa tuivio vihertyy uudelleen.
