Ukonhattu on lapsuudesta tuttu, kuten monelle tällaiselle vanhemmalle immeiselle. Minun tekisi aivan hirveästi mieli laittaa sitä kasvamaan, mutta pelottaa aina se “koko kasvi on hyvin myrkyllinen”, kuten wikipedia sanoo. Tosin ei ole helppo uskoa, että kukaan sitä söisi tai ylipäätään käpälöisi pesemättä käsiään sen jälkeen.
Meidän pihassa laittaisin sitä penkkiin, joka on kadun vieressä - tosin puuaita välissä, mutta sen yli kyllä ulottuu nappaamaan vaikka kukan ohimennessään joku, jos tahtoo. Kai minä siitä olisin vastuussa sitten? Ehkä en toisaalta, koska eihän tuota ole kielletty kasvattamasta.
En ole nähnyt kuin aitoukonhatun taimia. Saako noita muita myös jostain ostaa? Ovatko kaikki ukonhatut yhtä myrkyllisiä?
Ukonhattujen perään haikailen joka kesä 3-4kk ja jätän aina ostamatta, kun tuo myrkyllisyys askarruttaa. Kukaan ei liene kuollut Suomessa ukonhatun vuoksi?
Tänä kesänä on ukonhatut kasvanu huiman korkeiksi. Ei kovin palijoa minun mitasta ( 177 cm ) jää
Hmm, kummallista, edellinen vastaus oli Marjalle, vaikka tohon sitaattiin tulikin vain tommoinen kirjain-numeroyhdistelmä.
Ainakin kukkaosa pois että keskittyy juurtumiseen eikä siementen tuottamiseen.
Aikamoisen räimäkkä väriyhdistelmä. Köynnösukonhattu ja herkkuhyppykurkku.
Tämä oli unohtua piiloon nurkan taakse paljaana juurakkona, kun keväällä olin myllännyt kukkahalmeitani. Juhannuksen aikoihin laitoin kuivaneen juurakon murikan multiin ja jännityksellä odotin, mitä siitä kasvaisi ja kasvaisiko mitään. Onneksi kasvoi tämä vaatimaton kaunokainen. Harmitus olisi ollut melkoinen, jos se olisi kokonaan päässyt katoamaan halmeiltani.
Kirjoukonhattu
Tämä ukonhattu on vanhin perenna pihallamme, mummolan pihasta aikoinaan otin palan mukaani.
Anopin mökillä on tuota vanhaa sinistä myös paljon, se on ihanan värinen.
Keväällä kyselin yhtä mysteerikukkasta, se tulkittiin jaloritarinkannukseksi, mutta se ei ollutkaan sellainen.
Se oli muutaman vuoden kadoksissa ollut pensaikkoukonhattu, taimivaihdosta aikoinaan saatu.
Tässä se kiipeilee kellastuneessa syreenipensaassa.
Remppatalon pihasta kaivon myös ukonhatut ylös. Istutin osan siellä takaisin toiseen paikkaan,osan toin kotiin. Kaunis sininen väri.
Mulla on puolet ukonhatuista aivan kuolleessa kunnossa ilmeisesti kirvojen jäljiltä. Ilmeisesti mulla on mennyt omat alkuperäiset ja useammalta penttiläisiltä saadut hatut sekaisin, joten en pysty enää sanomaan, että onko jollakin kestävämpää lajia, sillä vierekkäin saattaa olla kauniisti kukkivia ja alas asti kuivuneita.
Valtsulta viime syyskesänä saadut ukonhatun juurakot ovat kasvattaneet hyvät ukonhatut. Kukkia odotellessa ilakoin siitä, että kukaan ei ole myrkyttynyt 
ja siitä, että nyt mulla on omat ukonhatutkin 
Ukko on ennestään ja sillä hattu, muttei ole ukonhattua ollut koskaan.
Tässä kuvassa on vain toinen puska
Yllätys yllätys, jostain ilmestyny ritarinkannusten sekaan, ei sitt ollu ritari
Kerrankin näissä ei ole ollut kirvoja.
Hei voisivatko nämä olla ukonhatun tämänvuotisia siementaimia? Osaako joku verrata?
Kiitos! 
Tällaisia näistä sitten tuli. Kasvavat melko retkottavasti. Onko tämä jokin eri lajike kuin se tavallinen yksivärinen?
Mun kirjoukonhattuna saaduista siemenistä kasvattamista taimista kasvoi sinikukkaiset kukkavanat. Ne kasvaa myös hyvin rentoina, menee pitkin maata kun niissä kasvupaikoissa ( 2 eri paikkaa) ei oo oikeen mitään muuta korkeeta mihin ne vois tukea.
Tavallinen maatiaisukonhattu kukkii pitkään. Todella kaunis kukka, mutta kuulemma erittäin myrkyllinen.
Kuten näkyy, mun uudessa metsäpuutarhassa viihtyy hyvin kukkien seuralaisena monenlaiset rikkaruohot runsaiden sateiden seurauksena…
Tässä oli ennen tummansininen ukonhattu, muuttui ykskaks tämän väriseksi. 