Siirrän tähän alkuun joitakin aiheeseen liittyviä viestejä toisaalta.
Heräsin viimeyönä kummallisesta unesta, joka toisti itseään. Siinä oli vanha nainen, joka istui palaneen talon rapuilla ja toisti kertatoisen jälkeen tätä, jonka kirjoitin muistiin, ei ehkä ihan sanatarkasti siinä pökkyrässä tullut sanat oikeassa järjestyksessä, mutta valehtelematta tuo sama runontapainen toistui enemmän kuin kymmenen kertaa naisen suusta ja uni oli kamalan musertavan tuntuinen.
Miksi vahvoja ovat he jotka heikompiaan alistaa?
Eikö vahvin ole se, joka lyötynäkin maasta jaloilleen ponnistaa?
Miksi solvaajaa olalle taputetaan?
Eikö solvattu kannustusta enemmän kaipaa?
Miksi sortaville päämme painamme ja sorretut taaksemme jätämme?
Emmekö syntyneetkään yhtä arvokkaina, riippuvaisina toinen toisistamme?
Miksi tuntemattoman murheet eivät meitä kosketa, miksei vieraan surua kuunnella?
Millä maailmaa voisi parantaa?
Myötätunnolla, Rakkaudella?
Mutta uskaltaisiko kukaan tosissaan edes kokeilla?
Outoa, kun en ole varmaan koskaan itsenäisesti mitään runoja raapustanut, koulussa pakolla jotain vääntänyt. Joten en oikein tiedä tunnustanko tuon minun omaksi, vai hmm, tuliko se jostain tai ehkä joltain?
1 tykkäys
Olipa Paapelolla merkillinen uni. Luin joka rivin moneen kertaan ja jokainen rivi pani ajattelemaan. Jokaisessa lauseessa sanotaan totuus, näinhän ne asiat ovat. Kerrassaan ihmeellinen uni.
Kyllä, uni oli jotain aivan muuta, kuin mitä normaalisti näen. Se oli jotenkin epätoivoa täynnä.
Yleensä uneni yrittävät sanoa jotain, mutta tämä uni todella sanoi ja varmasti muistan unen pitkään, ellen lopunikäni.
Olipa Paapelolla erikoinen kokemus, tuleekohan haltiakummi toisenkin kerran?
Tavallaan sitä toivoisi että tulisi uudestaan, mutta sitten taas en toivoisi. Mutta jos haltiakummilla on tärkeää sanottavaa, niin unet on avoinna visiitille toistekkin 
Siinä oli haltijakummilla todellakin painavaa sanottavaa. Niin totta oli jokainen sana.
Luin Paapelon unen miehellekin, hän kuunteli hiiren hiljaa näitä unen mietteitä ja totesi, että totta joka jae. Miten kummassa nämä unen kysymykset vaikuttavat niin voimakkaasti, onko niiden tarkoitus herättää huomaamaan kanssaihmisten hätä ja epätoivo.
Olipa paapelolla vahva uni!
Tässä tulee pitkä tarina:
Mie näin viime yönä kans unia. Aluksi nukuttiin kuten viime yönä omassa kammarissa, melkein kuin tässä talossa. Aamuyöstä näin isojen olkkarin ikkunoiden takana valoja, kuin joku olisi fikkarilla valaissut pihaa ja ikkunoita. Herätin miehen, joka unisena sanoi vain joidenkin auton valojen heijastuvan. Mie sanoin että ei, joku ja jotkut tuolla pihalla kulkee lamppujen kanssa, autoista tulivat, ja niitä on toistakymmentä.
Menin avaamaan olkkarin oven (jota ei oikeasti ole) ja väki alkoi valua sisälle, olohuoneesta suoraan makkariin. Mies istui sängyn päällä eikä saanut sanotuksi mitään, minä tunnistin osan kulkijoista lähinnä äänistä, jotain tuttuja piirteitä oli osalla. Osa istui sängylle viereeni, osa kuljeskeli siinä ympärillä.
Mukana oli isäni, joka kuoli kesällä 1991; syntymätön poikani, joka ei koskaan päässyt kasvamaan edes vauvaksi (mutta kuten joskus aiemmin kerroin, liikkui meillä kodeissamme, kunnes hänet tunnistettiin), nyt unessa poika oli parikymppinen, kuten olisi oikeastikin. Tätejä, enoja… He antoivat minulle lahjoja, yhdessä luki: “mummilta” ja siinä oli kauniissa rasiassa kuolleita hyttysiä. Toisessa rasiassa oli jotain outoja pieniä purkkeja tms., tyhjiä nekin, jotain muutakin yhtä outoa sain paketeissa.
Ymmärsin kyllä, että siinä oli kuuolleita sukulaisiani, he eivät pelottaneet, mutta kun he mumisivat jotain, että tulivat katsomaan minua ja hakemaan minua, sanoin heille, että en halua lähteä vielä, minulla on paljon elettävää.
Jotenkin he siitä lähtivät ja lähdimme miehen kanssa töihin, yhdellä autolla, vaikka oikeasti kuljemme kahdella. Mies jätti mut matkan varrelle, vaikka sanoin, että nyt on maanantai ja mun pitää olla ajoissa töissä. Jotain muutakin siinä välissä oli, mutta sitten kuljin muka töihin päin paksussa lumihangessa ja jalkojen liikuttaminen oli mielettömän raskasta ja jotain autoakiin piti hankeen väistää.
Tulin johonkin kylään, jossain ihan pohjoisessa, mieskin oli jo siinä, ja muitakin ihmisiä. Yhtäkkiä näin taivaalla ohuita sinisiä ja vihreitä savujuovia, kuin ilotulitusta ja niitä ihmeteltiin yhdessä, että miten nyt maanantaiaamuna kukaan raketteja lähettää. Aika pian raketit muuttivat suuntaansa ja alkoivat muodostaa isoja kuvioita hämärälle taivaalle. Niistä tuli kelloja, sellaisin vanhanaikaisen herätyskellon näköisiä ja niissa viisarit liikkuivat nopeaa tahtia eteenpäin. Joku huusi, että aika loppuu, meillä on enää neljä tuntia aikaa, maailma loppuu…
Heräsin tuohon tapahtumaan, enkä saanut enää unta. Kaiken kaikkiaan aika hurja uni…
Johan teillä on kummia unia:O
Hyi, olipa tuo Eltsun uni pelottava.
Kaikki lähipäivien ikävät uutiset saa ainakin miut ahdistumaan, mutta ei onneksi vielä tule uniin.
eltsun uni on kyllä aika hurjan kuuloinen, saattaisin itse alkaa pelkäämään pahinta. 
Unet ovat kyllä todella mielenkiintoisia ja itsekkin kun olen mahdoton unien näkijä, niin niistä voisi melkein kirjoittaa kirjan, joista suurin osa olisi kyllä aika piinaavaa kauhua.
Tuossa äsken vilkaisin nettilehteä ja Miamissa oli joku hullu syönyt uhrinsa kasvot :S Siitä tuli välittömästi takauma yhteen uneeni n.1kk sitten, kun jouduin unessa seuraamaan murhaa ja siinä uhri oli kasvoton. En usko että nuo liittyvät toisiinsa, mutta verrattain minun tyypillisiin painajaisiini, tuo oli kesyä.
Uskomatonta noissa minun sairaissa painajaisissa on se, etten koskaan ole pitänyt mistään raaoista elokuvista, peleistä tms. enkä niitä ole oikeastaan katsonutkaan kuin peiton reunan takaa tiiruillen ja silti näen tuollaisia, jäisi Kingikin kakkoseksi mennen tullen.
Mutta tuo on kaiketi jokin meidän suvun “kirous”, mutta paljon onneksi tulee nähtyä näitä puhuttelevia unia tai mystisiä unia, joita on mukava alkaa ratkomaan ja tulkitsemaan
Ohimennen muuten tuli mieleen, että onko täällä ihan omaa osiota unille? En ole tainnut koskaan edes etsiä.
Minen ees muista koska oon viimeksi nähäny painajaisia. Yöllä saan kattoa vaikka minkälaisia kauhuleffoja mutta ei ne uniin tule kuitenkaan. Tiiä sit mitä ens yönä näkkyy 
Oli täällä , olikohan outoja kokemuksia , unia , jne,…tai jotain sinne päin .
Nämä on mielenkiintoisia juttuja , en haluaisi postuvaan ketjuun !
Monella meistä on vanhoja tarinoitakin joista ei jää jälkipolville mitään !
Äitini juuri kertoi, että isä oli kerran yhtäkkiä tokaissut, että täytyypä soittaa Rantasen Penalle. Äiti ihmetteli ja esteli, että mitä sää nys sille soitat, kun ette oo ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen tavannu. Isä ei mitenkään selitellyt muttei sitten kuitenkaan soittanut. Muutaman päivän päästä selvisi, että kyseinen mies oli just kuollut. En tiedä kuinka lähellä kuolinaikaa oli tuo tunne isälle tullut.
Hyttyset ovat vertauskuva petollisille/kaksinaamaisille ystäville. Kuolleet hyttyset siis symboloivat heidän aikeisensa tyhjäämistä.
Jo kuolleiden omaisten näkeminen unessa on aina hyvä merkki. Se kertoo siitä, ettei ole jätetty oman onnensa nojaan, vaan varjelusta Korkeammassa Voimassa löytyy. Valojen kanssa tuleminen kertoo vain sen, ettei tässä olla tulossa salamyhkäisesti ja varkain, vaan reippaasti ja avoimesti, kunnolla kaikkien nähden, ilman salaisuuksia ja taka-ajatuksia.
Tyhjät astiat/purkit/laatikot ovat kyllä huonompi asia, mutta ei kuitenkaan paha enne. Se on lähinnä muistutus tai kehoitus ymmärtää, ettei mitään saa “täysinäiseksi” ellei ensin ammenna jostain uutta. Ts. esim. rentoutua tai levätä, jotta taas jaksaa tai tehdä joku työ loppuun, ennenkuin aloittaa uutta. Ja tuskin tässä tarkoitetaan puutarhan loputonta tekemistä =D!
Kellojen näkeminen, tavalla tai toisella, ei kyllä tarkoita mitään “ajan loppua”, sillä sellaista ei ole olemassakaan, kuin meillä ihmisillä, tai kuolemaa. Kellot symbolisoivat lähinnä tuurin tai onnen loppumista jossain osa-alueella. Jokin onnellinen aikakausi on lopussa ja sen jälkeen alkaa uusi kausi. Mikä se sitten on, on tietenkin henkilökohtaista.
Meinasin spekuloida kelloja enemmänkin, mutta en sittenkään spekuloi, kun tuntuu etten saa ajtuksesta kiinni. Joku kuitenkin loppuu ja siitä alkaa uusi. Eikä se uusi välttämättä ole negatiivinen asia.
Tosiaan, äiti näkee monesti äitinsä ja isovanhempansa unessa ja eipä mitään ole tapahtunut. Ne ovat kuulema aina vain sellaisia kuulumisten vaihto unia, istuvat makuuhuoneessa ja kertovat miten voivat ja kyselevät kuulumisia
Ei käynyt haltiakummi viimeyönä, unet olivat utuisia, en nähnyt ihmisiä ollenkaan, kaikki oli kuin aamuusavassa, luonnossa minä möllötin ja haistoin kaakaon, mutten kyllä juonut sitä
Tuo kaakao ja luonto on varmasti ihan jos siitä, että lapsesta saakka kun minut on metsille viety, on mukana aina ollut minulle pullollinen kaakaota ja äidille kahvia ja nykyään on samoin omille lapsille “tautauta ja kaffia” kuten lapset sanovat
On niin mielenkiintoista lukea näitä juttuja, kun itsekin näen paljon unia. Ostinpa kerran unikirjankin, joka on yöpöydälläni ja sieltä yritän aina katsoa, mitä mikin asia tarkoittaa. Kai selityksiä löytyy hyvinkin erilaisia, mutta aina on kiva katsoa kirjan tulkintaa, ne jotenkin vaan lohduttavat ainakin silloin, kun uni on kauhea.
Joskus on vaan niin, että unet muistaa niin hyvin kohta kohdalta.
Minulla on myös kummallisia kokemuksia, mutta niistä tulisi niin paljon juttua, että en viitti ees aloittaa.
Yhden jutun kerron sittenkin, tämä oli ensimmäinen "tämmönen uni" joskus nuorena, taisin olla noin 16-17 vuotias: Pappani kuoli ja se oli mulla tosi kova pala. En voinut ymmärtää, että tuo vahva ja minulle niin rakas ja läheinen ihminen oli poissa. Itkin häntä ihan kamalasti ja kaipaus oli suuri, en tahtonut toipua hänen kuolemastaan sitten millään. Yhtenä yönä näin unta, että olinkin itse taivaassa, istuin "jossakin reunalla" ja pappa istui siinä vierelläni. Ihan kuin olisimme istuneet pilven reunalla ja roikottelimme jalkoja ilmassa. Ai että minulla oli hyvä ja autuas olo ja juttelimme papan kanssa pitkään. Näin siinä lähellä myös edesmenneen koirani, Pokin. Muita läheisiä minulla ei tuolla "yläkerrassa" vielä ollutkaan. Sieltä ylhäältä katsoin tänne alas ja näin, että siskoni itki minun kuolemaani ihan kamalasti. Yritin sanoa hänelle, että älä kuule itke mua, mulla on täällä hyvä olla ja en voi olla rauhassa, kun itket niin paljon. Mutta ei hän kuullut minua, kun kerran olin kuollut. Yritin monta kertaa sanoa hänelle sitä, koputtelin olkapäälle ja kuljin hänen vierellään ja yritin monella tavalla kertoa hänelle, kuinka hyvä olo minulla oli tuolla ylhäällä ja älä itke, ole mieluummin iloinen, kun kerran minulla on niin hyvä olla.
Tästä unesta herättyäni olin tosi virkunen, iloinen ja jotenkin eufoorisessa olotilassa. Innossani kerroin äidille, siskolle ja ystävälleni, että näin papan ja juttelin hänen kanssaan. Ei sitä asiaa oikeen noteerattu, mutta minä olin onneni kukkuloilla. Siihen loppui itkuni, sillä tiesin, että papalla oli hyvä olla. Tämän unen muistan vieläkin erittäin hyvin ja tästä on sentään ainakin yli 30 vuotta.
Tästä unestani kerroin silloin mummoni siskolle, joka oli hyvin pirtsakka ja pää hänellä leikkasi kuin partaveitti vielä 90 vuotiaanakin. Hän oli erittäin mediaaninen ihminen ja hän selitti minulle, että olin henkisellä tasolla käynyt pappani luona. Oli miten oli, mutta uneni antoi minulle paljon lohtua.
Ai niin, sitten joskus kerron tarinan siitä, kun oli tulossa ensimmäinen joulu ja joulu ilman pappaani. Olin siihen aikaan sisäoppilaitoksessa opiskelemassa ja oli luento menneillään…