tagsu, kiitos tulkinnasta 
En oikeastaan pelännytkään sukulaisiani, vaikka hämmästelin heidän tuloaan. Ja minusta oli oikeasti ihana nähdä kuinka komea ja kauniisti puhuva nuori mies pojastani olisi tullutkaan
Kellot ja maailmanlopun huudot vähän pelottivat, sen tunnustan…
Paapelo, onko kuolleiden kanssa tapana haastella makuuhuoneessa, kuten minunkin unessani
eltsu, ainakin äidilläni on tapana alkaa juttusille kuolleiden kanssa, muistan erään unen, jossa mummu oli tullut äitiä katsomaan, oli siinä kauhistellut minun ailahtelevuutta ainakin (minä ja silloinen teiniyteni) 
Minulle tuntuu tulevan kuolemaisillaan olevat, sukulaiset ja täysin ventovieraat. Joskus sitä noiden unien (ne pahimmat painajaiset) jälkituoksennassa alkaa miettimään, että mitäs jos tuokin jossain oikeasti tapahtuu, enkä uskalla lukea mitään lööppejä ainakaan seuraavana päivänä, vähän kuin Näkijä sarjan nainen näkee uniaan.
En tiedä olenko koskaan tätä ensimmäistä painajaistani kertonut, olin varmaankin 12 vuotias ja en todellakaan ollut katsonut ainoatakaan kauhuleffaa tms. äiti kun on ollut niistä todella tiukka.
Mutta siis, asuimme siis kerrostalossa, rakennettu -69- ja oli jo vanhan näköinen, kellarikerroskin resuinen jne.
Unessa minulla oli pakottava tarve mennä kellariin, mutta en jostain syystä millään olisi halunnut ja taistelin itseäni vastaan kaikin voimin. Kuitenkin jalat vain veivät sinne ja ovi avautui silloiseen pyöräkellariin, joka oli iso tyhjä tila, läpinäkyvää pressua seinillä.
Kohta huomasin, että lattia olikin lankkua, vaikka sen piti olla betonia, joten aloin nostamaan lankkuja yksi kerrallaan ja alla oli eläviä ihmisiä.
Sen jälkeen aloin toimia kuin ilman järkeä, kuin olisin joku aivan muu ihminen, nostin ihmisen kerrallaan ylös ja tyhjästä kattoon ilmaantui lihakoukkuja, joihin heidät ripustin.
Seuraavaksi aloin perata ihmisiä, kuin he olisivat kaloja.
Muistan kun heräsin unesta aivan kauhun ja pelon lamaannuttamana ja kun tokenin aloin huutaa ihan hysteerisenä, olin varma että minusta on tulossa murhaaja tai minussa on jotain vialla.
Äiti onneksi lohdutti etten olen paha enkä viallinen vaikka tuollaisen unen näinkin.
Tuon jälkeen painajaiset ovat tulleet sykleissä, tasaisen epätasaisesti, tiedän jo nykyään milloin odottaa uutta kauhu rupeamaa, kun unet alkavat menettää muotoaan ja muuttuvat todella sekaviksi.
Onneksi olen myös oppinut kuinka pääsen unesta pois, joskus harvoin silti käy niin, että herään, mutta herään vain unessani ja kaikki jatkuu taas hetken päästä siitä mihin jäin tai vielä kamalampana.
Olen minä ollut sankarikin onneksi.
Yksi peloistani olisi tulla hain syömäksi (ei kovin todennäköistä ainakaan täällä meillä ) ja esikoinen oli ihan vauva. Olimme purjetimassa ulkomailla aivan rannikon tuntumassa, jossa ei pitänyt olla haita lähimainkaan. Kohta paattiamme tönäistiin ja poika lennähti mereen ja pian jo näkyi valkohain jättikita. Minä ampaisin raivonlailla veteen, viskoin pojan paattiin ja annoin sille eväkkäälle kunnolla köniin XD
Pitäisi alkaa pitää unipäiväkirjaa, en ole koskaan kokeillut kunnolla ja aamulla vain ne järisyttävimmät ovat muistissa, vaikka voin vannoa, että herään uniin ainakin pari kertaa yön aikana ja muka muistan ne, mutta aamulla ne ovat jo tietenkin tiessään
huh, aikamoisen romaanin sainkin aikaiseksi (^o^)
Hurjia unia paapelolla. Mulla taas tulee näitä etiäisiä…viimeksi vappuna. Olin mieheni ja parin ystäväni kanssa vapunaattona syömässä turun keskustassa josta siirryimme drinkeille paikalliseen teerenpeli baariin. Yhtäkkiä mulle tuli pakottava tarve soittaa tyttärelleni että onko kaikki kunnossa…oli sellainen ahdistava olo. Tytär sanoi että kaikki oli ok, eikä voi nyt puhua kun odottelee kavereitaan jokirannassa. No varoittelin häntä, kun tuli sellanen tunne että hänelle voisi tapahtua jotakin pahaa. Hän sanoi olevansa varovainen ja soitan sinulle pian…
Meni tunti kun tytär soitti…sanoi äiti älä nyt säikähdä, mutta olen sairaalassa…odottelin silloin taksia sairaalaan kun soitit mutta en sitten viitsinyt sanoa mitään kun en tiennyt miten pahasti oli käynyt, mutta nyt tiedän, kyynärpääni on murtunut kun yksi mieskaverini nosti minua ja horjahti niin putosin suoraan mukulakivetykselle vasen kyynärpää edellä.
Yhdessä sitä sitten olemme jälkikäteen ihmetelleet miten olin voinut tietää että jotakin tapahtuu tai on tapahtumassa? Pakko on näihin etiäisiin ja vaistoihin vaan uskoa, koska tää ei ollut eka kerta eikä varmaan viimeinenkään.
Onhan nuo aika karseita, varsinkin tuttavien mielestä varsin hirveitä, mutta itse niihin on jo niin tottunut, että ne eivät sinänsä jää kalvamaan sen yön hengenhaukkomisen jälkeen, ainoa vain juuri se, etten lööppejä halua lukea pahan painajaisen jälkeisenä päivänä.
Etiäisiä tulle itsellenikin joskus runsainmitoin, joskus ei ollenkaan.
Luulen, että usein äideillä on tuo kuudesaisti lapsiinsa kohdistuvien sattumusten varalle.
Äiti oli kerran nähnyt uskomattoman etiäisunen.
Hän oli vasta alle 20vuotias ja eivät olleet isän kanssa vielä kovin kauaa seurustelleet. Hän oli edellisenä yönä nähnyt unta kauniista puutalosta, jonka pihassa oli todella suuri pata, jossa oli ihania orvokkeja kasvamassa. Unessa hän oli yrittänyt nähdä talon sisälle, mutta pitsiverhot olivat kiinni eikä sisälle nähnyt.
Seuraavana päivänä isän kanssa olivat kävelemässä johonkin entuudestaan tuntemattomaan paikkaan ja äidille tuli tunne, että on nähnyt sen tien jossain ja alkoi kävellä nopeammin, pienen mutkan takaa se sama puutalo ilmestyi ja pihassa oli suuri pata orvokeineen, ikkunoissa pitsiverhot.
Äiti on monet kerrat vakuuttanut, että se oli ensi kerta, kun olivat siellä päin käyneet, lapsuudenhan äiti vietti aivan toisella paikkakunnalla, joten lapsuuden muistokaan se ei voinut olla.
Näistä unista ja aavistuksista voisi kyllä tosiaan kirjoittaa vaikka miten paljon, ainakaan itse en kyllästy lukemiseen
Olenkin sitä kuudetta aistia miettinyt…omat kokemukseni kohdistuvat enimmäkseen omiin lapsiin. Vaistoan myös hyvin herkästi jos joku sukulaiseni on esim. sairas ja sairaalassa…jotenkin osaan kysyä olikeita kysymyksiä lääkäreiltä ja aavistan jo ennenkuin lekurit sanovatkaan mitään että missä mennään ja mitä on tulossa.
Äitini ja parhaan kaverini kohdalla kun sairastivat molemmat syöpää, tän vaistoni? ansiosta sain molemmille elinaikaa lisää…äidilleni yli vuoden ja kaverilleni 5 vuotta. Hoitoalan ihmisiä en ole, joten on kaikenlainen ammatillinen osaaminen minulla nolla…vain ne herkät vaistot ja epäilyt.
Tienvarren kukkapenkkiä putsatessani äsken, joku ennustajaeukko alkoi juttelemaan pyörätieltä. Puheli ensin pihasta, sitten alkoi sataa ennustuksia ämpärin täydeltä. Muutoksia tulossa johonkin läheisen terveydentilaan, asuntoon ja työhön 1 ja puolen vuoden sisällä. JOku läheinen joutuu johonkin laitokseen, jossa joudun paljon käymään. Olen muuttamassa, ja työssä tienhaarassa.
Mie vaan en nyt usko.
Ala pakkaamaan vaan;)
Jos se on se omakotitalo, jossa on iso piha, niin sitten, muuten kyllä en =)
Palatakseni aikaisempaan; minun serkku sanoi, että kaikki mitä se ennustajaeukko on hänelle sanonut (totesimme, että sama mummo kyseessä) on toteutunut. Ja kaikki mitä oli sanonut serkun miehelle oli toteutunut. Nythän alkaa jänskättää =D (vaikken usko oikeasti)
Uskot kuitenki
enkä usko =D
paitsi, jos se on iso omakotitalo, isolla pihalla.
Harmi, kun ei puhunut lottovoitosta mitään =/
Siirsin MoonRiverille annetun ennustuksen ja sitä koskevat viestit tänne. Nähdään sitten myöhemmin toteutuiko se vai ei
Noh, osa yksi toteutunut. Kts. edellinen sivu.
Kerro nyt mikä niistä? Ei tuolla lailla voi vaan vähän kertoa:)
Eikös se yksi ole se läheisen terveydentila, kun äiti sairastu?
Juuri näin, läheisen terveydentilan muutos, ja niitä on ollut helkatin monta. Tuo "joku läheinen joutuu johonkin laitokseen" enteilee, joko isälle joudutaan etsimään hoitopaikkaa. Saa nähdä mitä tuo muutos työpaikan suhteen tarkoittaa sillä meillä on menossa yt-neuvottelut.
Lisäys, myönnän ennustajaeukon olevan hurja, jos noi käy toteen. Nimim. edelleen omakotitaloa odotellaan =)
Sitä talo toivetta mie vähän toivoin:)
Moonriverillä kun alkas kaikenlaista tapahtumaan, mulle tuli heti ennustajaeukko mieleen - että nyt sitten se tapahtuu, mutta en uskaltanut mitään mainita.
Minulle ennusti kerran romaaninainen kun olin 20v. Ensin en meinannut antaa ennustaa, mutta kertoi ilmaiseksi menneisyydestä joka oli kaikki oikeasti tapahtunut omalla kohdallani. Aloin uskoa hänen ihan oikeasti osaavan ennustaa tulevaisuutta ja lupauduin maksamaan silloiset 20mk.
Kaikki mitä hän silloin sanoi on oikeasti käynyt toteen tähän mennessä.
Olis kertonut pitemmällekin jos olisin maksanut lisää mutta en raskinut enempää vähävaraisena maksaa. Onneksi ei kertonut mitään hirveän ikäviä asioita. Ei niitä juttuja silloin ihan vakavasti ottanut mutta jälkeenpäin kyllä panee miettimään mitä kaikkea hän olisikaan kertonut jos olisin maksanut enemmän.