Valtsun kylmä ja kivinen kaivo, piha ilman sadettajaa (IV)

Turvakaukalo-ostoksille mars.

Mökkimatkalla, osa 3, takkiin kietoutuminen tarjoaa viihdettä…

Pysyykö konna tuossa vyösssä matkan ajan. On muuten väärin päin eks tuossa tarvi “istua” toisin päin

Pysy se. Sen hetken, että sain naurultani kuvan otettua, kartanlukijan paikalta käsin. Voi joku hämmestellä meidän mökkikuormaa, ei puskia sisällä, vaan Meisselisilmän tiukkaa tuijotusta.

Onpas sieltä tullu ihanaa kalliota vastaan! Voi juku pätkä…

Pitää vissiin hilautua sivuston alkupuolelle katsomaan mitä sieltä löytyy…

Nätti kilppari teillä! Minkä "rotunen"? Ei ole ihan pienikään.

Mekin joskus mietittiin voisko ottaa kilpparia, kun muuten ollaan allergista porukkaa, mutta joku sano, että sen jätökset voi aiheuttaa allergiaa, siis se sisältää jotain allergisoivaa. En minä muusta tiedä.

Pojat olis ollu aikoinaan ihan haltioissaan. Kyllä ne jakso kinuta koiraa, tietäen hyvin ettei voida ottaa…no tämä karkaa jo aiheen sivu.

Allergian vuoksi meilläkin nämä konnat on, kyllä koiran vertaisia kavereita ovat muuten kaikessa. Punakorvakilpikonnia, eli oikeasti asustavat akvaariossa mutta tykkäävät harjoitella lihaksiaan kiipeilemällä, isompi 1650g ja poika pienempi 850 g. Turvavöihin osautui ihan ite, tässä vähän tapahtumakuvia. Tottuivat matkustamaan kissanlaukussa ja olivat hyvin tyytyväisiä siellä, ikäänkuin mökkimaailman ilot mielessä.

On kyllä hieno raidoitus noilla kilpureilla. Onkos se viisasten kivi joka sieltä turpeen alta kuoriutui, kun järvessä on ääliökivi?

Konnanyrttiä kasvaa kotona, mökillä menestyy konnantatar paremmin. Tässä 2009 kasvupaikalla, siirtojuoksutin 2010 parempaan kasvupaikkaan. Järviruokoa on katteena, tuulisessa paikassa kaikki tahtoo kuivua nopeasti tai sitten tuuli katkoo versot…

Viisastenkivi on tyystin löytymättä meidän mökiltä, lienee jääkausi kieputtanut naapuripitäjän puolelle?  Laiskuus on viisautta, sitä kivenkolossa köllötellen harjoitan ja ahkerasti.

Selälläni maaten vietin lämpimiä kesäiltoja sudenkorentoja ihaillen, tulevat lentomuurahaisten perässä herkuttelemaan niillä, vaan kun laiskuuttani en saanut uutta kuvakollaasia tehtyä, laitan tämän jo muualle lisäämäni.

Paljastetun kallion alapuolella on mökin paksuin turvemultakerros. Kosteaa yleensä ja taatusti hapanta. Kasvattelen siellä kuunliljoja ja maanpeitekasveja. Ainoa pömpöösi koriste on savinen, marketista ostettu Amphora, keikkuu vinossa kiven nokassa.
 

Järviruokokate ei ole oikein siistin näköistä, koskaan. Yleisnäkymä valkoisesta puutarhasta on  nuhruinen. Kuunliljat kasvavat kuitenkin katteen alla. Kurjenmiekat eivät tule kukkimaan varjossa, niiden lehtimuodot ryhdistävät kuitenkin hommaa. Viiruhelpi tekeytyy hidaskasvuiseksi, jaloangervot ja töyhtöangervot tekevät vasta vaisuja kukintoja. Mielenkiintoisinta on valon ja varjon vaihtelu päivän mittaan.

Kuunliljat sain istutettua pois kaivetun kiven onkaloon, harjaneilikat vierelle kuivempaan paikkaan. Kuunliljojen taa kätkin valkonarsissien sipuleita, saa nähdä miten ensikesänä jaksavat.

Viiruhelpi on mötköttänut tuossa jo kolme kesää, kesän 2010 aikana mikään ei tosin heittänyt henkeään muttei kasvanutkaan. Jos ei katetta olisi ollut, ei olisi enää kasvejakaan.

Ihana valkoinen huntupilvi oli tavoitteena, ensimmäisen kesän kaikki kukinnot tässä. Taivaita tavoitteleva kärhötuki pystytettiin, mutta mitäpä teki siperiankärhö… Talven myrsky repii versot, ei vanhoja versoja, ei kukkia. Keväällä 2010 kaivoin koko juurakon pois ja kuljetin kotiin toipumaan kokeiluistani, otan siitä pistokkaita ja kokeilen niillä uudelleen.

Japanin akileijalla ei ole sopiva kasvupaikka, hapan maa, kuivuus, varjo tai joku muu onsaanut senkin taantumaan tästä kuvasta…

Entä jos päräyttäisit ruohonleikkurilla ruokokasan halki pitkin ja poikin? Tulisi silppua, taisit tässä aiemmin kysellä silppuria. Meillä oli kotona sellainen silppukone jolla pätkittiin olkea silpuksi hevosen appeeseen, mahtaakohan maailmassa enää sellaista olla?

Ruohonleikkuria ei ole, kun ei ole ollut sille kalliolla käyttöä. Toimisikohan työnnettävä? Silppukone, jolla olkia on silputtu olisi varmasti toimivin, käsikäyttöinen olkisilppuri valmistettu 1936 löytyi kuukkelilla. Jos mitään muuta saaressa ei ole, niin järviruokoa riittää rannoilla.

Valkoinen kissankello antaa odottaa kukintaa, siirsin palan  tästä isommasta kasvustosta.

Valkoinen siperiankurjenmiekka teki ensimmäiset kukat, hieman sinertävä muttei liian kirkasvärinen paikkaansa.