ei ole näkynyt juurivesoja täälläkään
Mulla on joku peruskurtturuusu, joka on aikas vanha. Jostain syystä se on lakannut tekemästä juurivesoja ja muutekin vaikuttaa olevan tyytymätön oloonsa. Se ei ole moneen vuoteen jaksanut tehdä uusia versoja poistettujen tilalle. Siinä on vain ehkä viitisen melkein parimetristä oksaa, jotka ovat alhaalta kaljuja.
Voiko vieressä (tai pian päällä) oleva idänvirpiangervo viedä siltä niin tyystin voimat, ettei ruusu enää siinä pärjää? Angervosta en voi luopua, mutta pitäisikö vaan tuoda julmettu määrä kompostia ruusulle, vai luopua siitä ihan suosiolla. Jos lannoitan ruusua, angervo taitaa tunkea jaolle. Mun puolestani ruusu voisi kasvaa vaikka angervon joukossa, mutta se ei kai käy sitten sille ruusulle?
Tästä ruususta on useampi vuosi sitten otettu niitä viimeisiä juurivesoja, jotka kyllä ovat turhankin hyvässä kasvussa, joten kokonaan ilman ei tarvitsisi jäädä.
Tuo juuriversoasia kiinnosti sen vuoksi, kun Poppiuksen Ritausma oli niin komea, mutta kun en halua juuriversoja tekevää sorttia, taisi mennä hankintalistalle.
tuohon venäjänruusuryteikköön piti iskeä vielä iltapuhteiksi. Aronia oikealla ja heisiangervo vasemmalla saa myös lyhennyshoidon. Ajattelin ottaa Fiskarsin pitkävartiset puunleikkuusakset, niin ei tarvitse lähennellä piikkisiä oksia. Pusikko on lähemmäs 3 metriä korkea…
Ihan niin kuin mun valamonruusupöheikköni. siinä on onnistuneesti tuoksuvattua vieressä.
Ratkaisin muuten tuon viime vuonna ihmettelemäni asian. Se vanha mikä lie kurtturuusu, nimen jo taas unohdin, ei tee juurivesoja kuin harvoin ja tykkää erityisen huonoa jos sitä leikkaa. Jätin siis ne "huonot" leikkaamatta ja lannoitin, puska oli loppukesästä jo kummasti korjaantunut. Jatkan samalla linjalla ja yritän muutenkin korjailla vain ympäristöä, puskaan en enää koske olenkaan. Nyt en kyllä muista sitäkään, että mistä kirjasta sen leikkaamiskiellon mahdoin löytää.
Annaw, kuvasi näyttää pelottavan tutulta juuri nyt!!
Olen saanut hoidettavakseni vanhan siirtolapuutarhatontin, jossa on useita valtavia ruusupuskia. Niille ei ole tehty yhtään mitään noin 5-7 vuoteen, joten radikaalit toimet taitavat olla tarpeen. Olen ahkeroinut pihahommissa vuosia, mutta ruusut ovat minulle aivan uusi tuttavuus. Olen niistä lähinnä hädissäni, kun en tiedä, mitä ruusuja ryteiköissa on ja mitä niille oikein ihan ensimmäiseksi pitäisi tehdä. Mukaan mahtuu jopa ‘komea ruusukaari’, joka on talvella romahtanut umpisolmuiseksi röykkiöksi, apua!
Ihan ensin yritän kai leikellä kuolleet pois, tukea roikkuvat oksat pois kulkureiteiltä ja miettiä, saako ‘kaarta’ enää viritettyä kuntoon…
Mitähän tuolle puskalle nyt tekisi, kun ei näytä kovin monessa versossa henkeä olevan. Pensas on joku tuntematon vaaleanpunainen kerrottu vähän juhannusruusutyyppinen, se ei juurikaan tee juurivesoja tai ainakin ne ovat aivan sen tyvessä kiinni, korkeutta on metristä puoleentoista, oksat kaartuvat alas, lehdet ovat aika vaaleat. Uskallanko leikata sen alas kokonaan vai pitäisikö vaan nuo kuolleet poistaa, niitä kun on suurin osa? Vai pitäisikö yrittää päästä sinne jotenkin lähelle kaivelemaan joku osa toiseen paikkaan?
Valamonruusu on leikattu alas reilu 5 v sitten. Nyt se on kasvanut taas ylisuureksi: oksat kaatuilee, vie ylisuuren tilan pihalla. Onkohan koon rajoittamiseen muita keinoja kuin alasleikkaus? Olisiko juurakon pienentämisestä mitään hyötyä/haittaa?
Minäkin odotan mielenkiinnola DF:n esittämään kysymykseen. Sama ongelma, nimittäin. Voiko ruusun juurakon jakaa samalla tavalla kuin perennojen?
Miksei kun juurivesoistakin lisääntyy hyvin.
Muutama vuosi sitten meille tuotiin ns. jätemaata josta paljastui valamonruusua reilusti. Isot juurakot oli palasina, niistä minä nuo omani sain ja jakoonkin riitti muutamalle.
Valamonruusuahan voi hyvin jakaa. On niin näyttävä ja helppo kasvi, että olen jakamalla perustanut pihaani toisen ison valamonruusu alueen. Itse en ole koskaan leikannut valamonruusua alas, vaan joka kevät leikkaan vanhimmat ja toisaalta myös liian rötköttävät oksat maata myöten pois. Hyvä tietää kuitenkin, että kestää myös alasleikkauksen.
Jaa, mulla ei ole koskaan ollut makailevien oksien ongelmaa, mutta ilmeisesti se johtuu siitä, että ruusu on vallannut koko nurkan koiran aitauksesta, sitä rajaa parilta suunnalta verkkoaita, ja muilla suunnilla on tuoksuvatukkaa ja muuta ruusua pitämässä sitä pystyssä, en ole edes ajatellut, että se voisi roikkua. Se muu ruusu vaan tahtoo hiukan joskus jäädä jalkoihin, kun on paikalllaan pysyvää sorttia, yritän sitä valamoa aina leikata pois maata myöten vääristä paikoista, mutta juuriestettähän sille pitäsisi laittaa jossain hienommissa istutuksissa.
Näin meillä makoillaan pitkin ja poikin ja leveyttä riittää. Pensas kestää hyvin alasleikkauksen, mutta tässä tapauksessa heräsi kysymys mikä hyöty siitä on, kun kohta ollaan taas samassa tilanteessa. Kiitos vinkeistä, otan ja pienennän juurakkoa keväällä.
Huomatkaa aloitusviestini, se on eka viestini ikuna pentissä (nostalgiaa). Ajattelin vaan piipahtaa kertomassa, että tänä keväänä vedin jäljelläolevat rumat tikut noin viiden sentin korkeudelta poikki. Kun ei tuosta "pensasta" ole tullut millään, niin ajattelin, että tuosta saa luvan ponnistaa tai kuolla pois. Laitoin juurille todella tujua lietemaata ja ristin sormet. Nyt viimeisessäkin tapissa näkyy eloa, joten toivoa on vielä, että penkistä tulisi joskus kaunis ja tuuhea! Eli minun kokemus on, että jos pensas on kuihtunut muutamaksi hassuksi tikuksi, niin matalaksi vaan. 
Kun tänä vuonna tuo kevät on näin aikaisessa täällä etelärannikolla, tuli mieleen tuo ruusupuoli.
Eikö nyt ole viimeinen hetki harventaa vanhojen ruusupensaiden (lähinnä neidonruusuja) tiheitä kasvustoja poistamalla oksia alasleikaten? Haluaisin pensaista ilmavampia.
kukkakuisti, en vielä leikkaisi alas. Toukokuu on parempi ajankohta leikkaukselle. Siihen mennessä yleensä näkee mitkä oksat lähtevät kasvuun. Yleensä neidonruusut kukkivat toisen vuoden versoilla, joten siinä menettää kukinnon, jos paljon leikkaa.
No, Helsinki on parempi kasvupaikka kuin Lahti ja minun kylmä piha. Täällä saa järestään joka kevät leikata ruusujen kaikki oksat maata myöten.
Mitä minun pitäisi tehdä tulevana keväänä tälle nukkeruusulle (Rosa nitida ´Kebu`)? Se on istutettu kesällä 2012 eikä sille sen jälkeen ole tehty paljon mitään. Kesällä näytti siltä, että vanhat reunoilla olevat versot pyrkivät lakoontumaan: laitoin muutaman tuen, joista joku näkyy kuvassakin. Keskeltä kasvoi uusia versoja hyvin topakasti. Kuvasta näkyy, että vanhat versot ovat laossa nyt lumen alla, ja ne uusimmat terhakasti pensaan keskellä pystyssä. Kannattaisiko leikata vanhat juuresta pois? Voiko keskellä kasvavia lyhentää? Seuraako siitä haaroittumista? Miten vaikuttaa kukkimiseen tulevana kesänä?
Ei nukkeruusua tarvitse leikata. Ainoastaan villiintyneet oksat poistetaan. Tietysti, jos ne lamoavat oksat vaivaavat, niin sen kun poistaa ne. Sehän leviää juuriversoista, joten reunoille kasvaa aina uusia oksia, jotka todennäköisesti tukevat aiempia oksia.
P.Puskan artikkelissa sanottiin ettei pimpinella ruusua kuten juhannusruusua saisi hirveästi leikellä mut millä muulla hillitsen tota meitin puskaa kasvamasta yli kahden metrin ? Koska sitten kun täydessä kukoistuksessa tulee voimakas sade niin menee ressukka ihan luokalle ja on raasun näköinen.
Hei, Miraemmi, vastaan sinulle niillä tiedoilla, joita lueskelin tässä taannoin hakiessani vastausta omaan ongelmaani. Juhannusruusun kohdalla on kahden laista tavoitetta. 1) Halutaan uudistaa puskaa ja saada se söpömmän oloiseksi; silloin leikataan kokonaan alas 15 - 20 cm tapille, menetetään seuraavan kesän kukinta. Juhannusruusu uudistuu tällä tavalla oikein hyvin. 2) Halutaan lyhentää joitakin häiritseviä tai liian pitkiä versoja; silloin leikataan kukinnan jälkeen kesällä, saadaan hiukan toisen näköinen puska ja kukat seuraavana vuonna säilyneisiin versoihin.