Just’ äitinikin puhui aina 'eevanesliina’sta 
valkotupsukki tuntee myös nimen lehmänkieli
Meilläkin sen nimi oli lehemänkieli,tietysti Pohjalaismurteella kun meillä sitä puhuttiin.
Isoäitini ajoilta palsami ja äitini muistoja oleanteri.
Alkuperäinen kirjoittaja: Maire´
Ehkä muutama kuvakin sopii tähän keskusteluun. Joitain kaktuksia näyttäisi olevan tämän vanhan kuvan taustalla. Onkohan tuo yksi jo mainittu hovipojankaktus? Kuva on käsittääkseni jostain 40-luvulta.
Tässä näyttäisi olevan naisten takana valtava huonearalia ja peikonlehti. Kuva jostakin 20-luvulta oletan.
30-lukuisten neitosten ilostuttajana on jonkun sortin torvikukka.
Kovin paljoa ei vanhoista kuvista huonekasveja löydy, kun ulkona tai studiossa kuvat on yleensä otettu. Tässä yksi vähän herraskaisempi huusholli, missä näyttäisi olevan jo palmukin ja se tavallisempi peikonlehti. Oikeanpuoleisesta en osaa sanoa, onko kliivia vai mikä. Ei ole oikein hallussa minulla nämä huonekasvit. 20-lukua taitaa tämäkin kuva olla.
eikös tuo torvikukka ole gloxinia?
On kait vissiin.
On se
Ihania kuvia Illakko! Kummallakin isoäidilläni on myös vanhoja kuvia joissa joissakuissa näkyy huonekasvejakin. Pitäisi joskus kyllä skannata niitä. Tosi mielenkiintoista katsella tämmösiä!
Itselläni on vanhaa kantaa oleva isoposliinikukka ja anopinhammas (tämä tekee poikasia vähän väliä).
Nämä olen saanut toiselta harrastajilta.
Ennen oli myös marraskuunkaktus ja muutama lehtikaktus jotka olivat vanhaa kantaa.
Äiteni on monasti kertonut et hänen isällänsä oli samanlainen posliinikukka kuin tuo mikä roikkuu amppelissa minulla.
Tykkäisin enempikin omistaa vanhaa kantaa olevia kasveja…näitä on vain hankala saada mistään.
Mummon peruja on vanhempieni luona parhaimmillaan kattoa kutitellut siroliuska-aralia. Sitä typistettiin pari vuotta sitten ankarasti kun se piti vaihtaa uuteen ruukkuun. Itselläni on siitä pistokas. En kyllä tiedä kuinka pitkään se hänellä on ollut, koska voi olla että pappa osti mummolle ihan uudet huonekasvit kun he muuttivat maalta kaupunkiin viettämään eläkepäiviä.
Äitini oli innokas kukkien kasvattaja, mutta monet lajit olivat niin suurikasvuisia, että en halunnut niitä itselleni. Äidistä muistona ovat vain amatsoninlilja, anopinkieli, ja kymmeniä vuosia vanha saintpaulia, joka on alkujaan tuotu venäjältä.
Nyt mä kuolen. Miehen äiti on pistänyt menemään muuton yhteydessäjust ne kukat joista olisin halunnut alkuja. Ois pitänyt kuunnella miestä kun sanoi viime syksynä, että ota vaan pistokkaita ilman lupaa…en kehdannut ja ajattelin, että lähtee paremmin keväällä kasvuun. Eli en saa alkua siitä upeasta aidosta joulukaktuksesta, hovipojankaktuksesta…enkä amatsoninliljasta. Nyyh…
Mulla on Unelma joka on mummulasta lähtöisin, muistan “lapsen muistilla” Unelman olleen oli niin iso että peitti lähes kamarin seinän. Tulitikkukaktus on myös kotoa tuotu ja vanhoja alkuperäiskasveja. Kotona näkyi vielä olevan yksi vanha vanhanainen pelakuu… kukinnoltaan se on kirkkaanpunaisen oranssi ja vaatimaton, en tiedä lajiketta… pitäisi varmaan ottaa siitä pistokas.
Minäkin tykkään, että jokaisella huonekasvilla on oma tarina. Minulla ei ole yhtään itse ostettua kasvia, ostan ainoastaan leikkokukkia tai sitten joulu- ja pääsiäiskukkia tms.sesonkikukkia. Kiinanruusut ovat peruja kuka mistäkin, mutta vanhoista yksilöistä. Samoin rönsylilja, auliot ja limoviikunat ovat pistokkaita tärkeiltä ihmisiltä tai tärkeista paikoista elämän varrelta. Muistoja, joita on ihan oikeasti vaalittava.
Kyllä sitä varmaan tulee noi mainitsemani kukat vielä vastaan ja löytää jos etsii…mutta olisi ollut mukava saada alut miehen äidiltä.
En nyt tiedä tuleeko oikeaan ketjuun mutta onko ennenvanahaan harha askeleeksi kutsuttu kasvi sama kuin rönsylilja?