Olettaisin ja nimenomaan isännän harha-askeleet…
Ok kiitos asian varmistamisesta viherpeukku:)
Tänään vien ylläripaketin eräälle vanhalle rouvalle…enkelinsiipi ja harha askel hältä kuoli kun muutti palvelutaloon…
Mitenkäs Floora ylläreille kävi?
Harha-askeleesta tulikin mieleen, että mikäs siinä nyt voi olla, kun aiemmin mulla oli rönsyliljat reheviä ja komeita, mutta nyt ei oikein tahdo näyttää edes siedettävältä. Minusta kaikki olot pitäisi olla samanlaiset, edelleen on satunnainen kastelija ja sama paikka, vanhan rönsyn heitin pois ja laitoin uudet, mutta ei noista oikein nyt tule sellaisia kuin ennen.
Minä viskasin kerran enkelisiiven roskiin, kun se näytti jo siltä ettei enää jaksa. Sehän nimittäin ränsistyy aika äkkiä ja pitää leikata aika runsaastikin. Enää en ottaisi. 
Joitain muitakin minulla on ollut, mutta kyllästynyt ja heittänyt pois.
Rönsylilja - Miehen paljastaja. Tuokin ollut aikoinaan.
Kreeta-Eulaalia, olisiko uusi kasvusto päätynyt liian isoon ruukkuun? Olen huomannut, että silloin ne saattavat lähteä hirveän hitaasti kasvamaan ja juroa vuodenkin melkein saman näköisinä. Olen kasvatellut pienestä pitäen samaa rönsyliljaa, jolla lehdet ovat keskeltä valkoiset ja joka ei tee kovin paljon rönsyjä. Uusin varaosa on jo aika pitkälehtinen ja viihtyy vielä hyvin 2 dl:n jugurttipurkissa. Kasvi ei mielestäni ole taantunut. 70-luvun paikkeilla ilmaantunut alku tuli luultavasti joltain naapurilta tai kälyn työpaikalta.
No sehän se syy voisi ollakin, ei noilla mitään ihan pikkupurkkia tosiaan ole, kun kuvittelin, että kasvavat äkkiä.
Voi että, olen ihan hurahtanut näihin! Löysin juuri divarista Idman-Tigerstedtin kirjan Kodin ruukkukasvit vuodelta 1957 (8. painos, joten alunperin vanhempi) ja siinä on kyllä paljon mielenkiintoista tarinaa klassikkokasveista. Kirjassa mainituista kasveista löytyy pippuri, enkelinsiipi, rönsylilja (kirjo ja vihreä), rahapuu, peikonlehti, apostolinmiekka, paavalinkukka, amerikanmuori, pari traakkipuuta ja jouru. Ihan hiljattain sain pentin ystävällisellä avustuksella lehtikaktuksia ja kynttiläliisukan. Mitään kovin pitkää historiaa ei millään omilla kasveillani ole, rönsyliljat tosin ovat mummulta ja rönsyliljan alla muistan yleensä istuneeni ruokapöydässä kakarana.
Klassikoista haluaisin kovasti rohtoaaloen, papinkauran, amatsoninliljan ja maatiaisamarylliksen. Tuo aaloe olisi helposti varmaan saatavissa, mutta minulla on ollut aiemmin huonoa tuuria aaloeiden kanssa. Viihtyisivät ilmeisesti paremmin jos pääsisivät lepokaudeksi viileämpään. Ja tietysti kiinanruusuja pitäisi olla! Moni muukin kiinnostaisi, mutta kerrostaloasunnossa ei ole toivoakaan niiden selviytymisestä. Täytyy malttaa odottaa, kunnes pääsee vaihtolämpöisempään asumukseen.
Rönsyliljoista tuli mieleen, että minusta tuo kirjava on vaikeampi lisätä kuin kokovihreä. Vihreän lajikkeen taimet juurtuvat ja lähtevät kasvuun jos vaan näkevätkin multaa, mutta kirjava juroo pitkään ennen kuin lähtee kasvuun. Muutenkin tuo kirjava tuntuu helpommin ottavan nokkiinsa kaikesta mahdollisesta. Mutta täytyykin seuraavalla kerralla laittaa nuo kirjavan taimet pienempiin ruukkuihin, jos sitten olisivat tyytyväisempiä?
Vanha täti puhui huonekasvista nimeltä raseena. Mikähän se voisi olla? Nimen kirjoitusasu voi olla toinekin, tai raseena-nimi voi tulla tieteellisestä nimestä.
Olen raseenaksi kuullut nimitettävän traakkipuuta (Dracaena).
Hienoa Päivi, kiitos! Traakkipuu se varmaan sitten on ollut.
Minulla on sekä kirjavaa että tavallista rönsyliljaa ja kyllähän tässä on huomannut, että kirjava tuntuu olevan herkkähipiäisempi, mutta lisääminen on ainakin minulla ihan yhtä helppoa. Juurutan aina lasissa ja muutamassa päivässä on juuret aina työntyneet näkyville ja viikossa on istutusvalmis. Pieniä purkkeja käytän kaikille kasveille aina ensi ruukuksi ja jos näyttää siltä, että pursuaa ja puskee loppukesällä ruukussaan, vaihdan vielä yhden koon suurempaan ruukkuun talven ajaksi. Riippuen tietysti mikä kasvi on kyseessä. Jos on tiettävästi hidaskasvuinen tai muutoin viihtyy mieluummin kauan ilman mullan vaihtoa ym. annan olla. Mutta nämä Rönsyliljat ja esim. juorut saavat vauvoina vuodessa kaksi ruukkua, sitten saavat kasvaa pitkään aloillaan. 
Saaronin liljan hoidosta olisin kiinnostunut. En löytänyt sopivaa keskustelun alkua aiheesta, joten kirjoitan tähän. Muutamia taimia olen saanut siemenestä itämään, mutta mistään en ole löytänyt tarkempiaa tietoa siitä, kuinka niitä kannattaisi jatkossa hoitaa, esim. valon tarve ja kastelu. Jos joku on aiheesta perillä, olisin kiitollinen vinkeistä =).
Eikös se ole Kriinumi? (Saaronin lilja )
aika monella teistä taitaa olla annettavaa tähän projektiin, eikö vaan
Olipas kiintoisa artikkeli, mai-lee. Kyllähän tässä itselläkin jokunen huonekasvi yli 50 vuotta vanhaa kantaa on.
Turun valkoinen posliinikurkku, siitä toivottavasti kuullaan vielä.
Nythän on kuuminta hottia se semmonen kirjavalehtinen peikkonen. Osa ostaa porukalla ja sitte pätkivät ku ovat aika arvokkaita ( 80 euroa - 160 euroa )
Kukkakauppaan jäi tuonenkielo, hieman jäi kaivelemaan. Onko se kuinka vaativa keskuslämmitysasunnossa?
Hitsi, pitäisikö poiketa uudestaan 