Pitihän se käydä ostamassa. Tuonenkielon lisäksi perinteisiä löytyy amazoninlilja, huonekuusi sekä vanhapoika.
Ompa hauska aihe. 
Yllättävän paljon on jäänyt mieleen kasveja lapsuudesta mummolasta ja kotoa.
Itselläni on yksi saintpaulia josta alunperin äitini on ottanut pistokkaan mummoltani ja minä taas äidiltäni. Ei ole pitkä aika kun juuri mietin tämän kasvin alkuperää että olisi kiinnostavaa tietää saiko mummo alunperin tämän äidiltään tai joltain ystävältään, papalta lahjaksi vai miten. Ikäänkuin kasvin sukupuu. Samalla mietin että jos itselle suodaan joskus lapsia niin olisi kiva taas jatkaa tätä kasvia eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.Tämä on tätä perinteistä siniliilaa saintpauliaa mitä on varmaan monen ikkunalla nähty.
Muita muistoja mummolasta on että mummolla oli amppelissa iso “kissanhäntä”. Aina kun tulin mummolaan niin laskettiin yhdessä mummon kanssa kuinka monta kissanhäntää amppelissa oli.
Toisella mummullani taas oli “vanhapoika” kaktus. Kaktuksen nimi oli mielestäni jännä ja muistan monta kertaa mummulta kyselleeni että kuinka vanha tämä kaktus oikein on? Kuvittelin nimestä päätellen että varmaan ainakin joku 300 vuotta vanha :laugh:
Olen toisessa ketjussa kertonutkin jo, miten sain setävainaan morsiamelta pelakuun oksia. Hän toi niitä maljakkoon setäni haudalle, ja kun ihastelin kauniita vaaleanpunaisia kukkia ja valkokirjavia lehtiä, tämä siihen aikaan jo yli 80 v emäntä kertoi, että oli saanut kyseisen pelargonin alun pikkutyttönä mummultaan. Sitten hän lupasi, että saan ottaa ne oksat muutaman päivän päästä ja juurruttaa. Kyseessä on ehkä lajike ‘Kaisa Kallio’. Voi tietysti olla jokin muukin.
Minulla on myös oman mummuni jäljiltä vanhaa kantaa oleva maatiaisamaryllis. Mummu kuoli vuonna 1976. Setäni piti kasvin hengissä, ja sedän kuoltua ostin hänen talonsa perikunnalta ja kukka tuli mukana kaupassa. Mustanmerenruusu tuli myös. Näitä vanhoja aarteita säilyttelen.
Mummulla (isän äidillä) oli aikoinaan joulukaktus, verenpisara, annansilmä, soilikki, pelargoni, maatiaisamaryllis ja mustanmerenruusu. Jokaista kasvia täsmälleen yksi purkki.
Toinen mummu olikin sitten ihan kukkafriikki. Hänellä oli valtavat hortensiat jotain ikivanhaa kantaa. Paljon kaikkea kukkivaa. Erityisesti muistan lapsuudesta ne hortensiat, mutta myös ihanat samettimaiset gloxinioitten kukkatorvet, ja mukulabegoniat. Äidinäiti sai kasvamaan ja kukkimaan aivan kaikkea mahdollista ja mahdotonta; sisällä ja pihalla.
Alkuperäinen kirjoittaja: J10013531012
Kiva kun kasvilla tai kukalla on tarina. Itselläni on kaksi vanhaa kukkaa, joulukaktus ja vanhapoikakaktus. En edes muista tarkkaan miten kauan ovat olleet minulla. Vanhanpojan sain serkultani, sitten vuosikymmenien ja eri elämänvaiheiden jälkeen annoin siitä hänelle uuden alun kun vanha oli häneltä hävinnyt. Nyt hänen lapsellaan on sama “kaktussuku” kasvamassa. Eipä nuorena tullut mieleen että laittaisi muistiin hetken milloin sai kukan.
Alkuperäinen kirjoittaja: Ohvakukka