ja tämä lelu piti tietty mun saada. 
Asian takana oli käynti paikallisessa Honkkarissa ja etsiä sieltä pojalleni tuliaiskukka,(luottamustehtävä 
) kun hän meni Venetsialaisia viettämään kaverinsa vanhempien mökille. Keksin tämä jäniksen ja heucheran, mutta kun munkin teki mieli. 
Tein ahersin sittenkin pihassa sitä ja tätä. Keräsin huonot omenat maasta ja olin tyytyväinen, että sato on niukka. Siirsin muutamamn liljan toiseen päähän penkkiä, koska eivät edes kesällä kunnolla näkyneet korkeiden perennoiden välistä. Samalla siirsin vanhan varjoliljankin enemmän esiin, siitä irtoili paljon pikkuisia suomuja, joita piilotin sitten eri paikkaan kuin ne varsinaiset sipulit. Siirsin syysleimu variegatan eteen, että se näkyykin joskus. Sinne penkin syrjään jäi mukavasti tilaa, mitähän sinne sitten istuttelenkaan, kevätkukkjjoita vois ajatella.
Kitkin paraatipenkistä lähinnä maanvaivaa, maahumalaa ja huomasin että mulla on sittenkin maariankellon taimia siinä penkissä. Viime kesänä ne siihen istutin taimina, kevääällä ei näkynyt yhtään mitään, nyt sitten oli. Muutenkin tutkailin tilannetta kukkamaissa senkin takia,että syyskussa tulee melkoinen määrä uusia liljansipuleitakin istutettavaksi muista sipuleista nyt puhumattakaan.
Totuus on, että mitään ei mihinkään tunnu mahtuvan, uutta penkkiä en enää ala väsätä, vaan vanhoihin penkkien koloihin on kaikki tungettava. Ensi keväänä tuskin pahemmin mitään istutan tai siirrän, koska joudun kait (toivottavasti) talvella tekonivelleikkaukseen ja siitä toipuminen vie aikaa. Toivotaan että siihen leikkaukseen pääsen mahdollisimman pian, sillä nämä vaivat ovat välillä aika hankalia. Viime keväänä jo olin hukassa kipujeni kanssa, mm. Türin markkinoilla ja silloin kun olimme Vakka-Taimessa. Kovalla kävely ja käveleminen yleensäkin ovat sitä pahinta, lonkat eivät sitä kestä, oli sitten minkälaiset kengät tai pohjalliset hyvänsä. Nyt siis yritän tehdä syystyöt sillä mielellä pihassa ,että keväällä olis kaikki valmiina. Saas nähdä. Ketään en uskalla keväällä pyytää kukkapenkkejä kitkemään, koska sitten menisi helposti jotain kasveja , jotka ovatkin mun silmäteriäni. No, asiat järjestyvät yleensä jotenkin, että kait sekin sitten järjestyy. 
Tämä kärhö kiipeilee keskellä jasmiketta. Jasmike ei ole enää mikään matala ja tämä siis kipuaa sinne ylös ja kukkii muutaman kukan joka kesä. Se lienee Ville de Lyon.
kevätkukkijoitakin on taas kukkimassa. Alppikärhö teki yhden kukan. 
Vuorenkilpi kukkii.
Samettikukat kukkivat.
Maariankellokin kukkii toiseen kertaan, kun katkaisee kukkavarren. 
Valkotupakat vilkuttelevat Anitalle. Anitan siemenkirjeestä otettuja siemeniä. 
tulitorvi kukkii amppeliastiassa portaalla. Tarinahan oli keväällä, että istutin tulitorven ja nolaanan taimia isoon kookosamppeliin , ja suunnittelin niitä siihen oikein harkiten.
Sitten keikahti koko amppeli ylösalasin lattialle ja keräsin mitä voin takaisin. 
En yrittänytkään enää ripustaa sitä hökötystä mihinkään vaan lykkäsin portaalla ja siinhän tuo on ollut koko kesän. 
Jokunen kuva tällekin illallle. 
Pirko kärhö
Ville de Lyon
Näissä liljoissa on kokoa ja näköä vaan ei hajua.
sisällä-
Taas lankesin kaupan häristyksiin, vaan eipä maksanut kovin paljoa.
Ja tämä. mun itte lehdestä kasvattama soilikki, no, kokoa ei ole kauheasti, lehtiäkin peräti kaksi ja yksi kukka. 
Kiitokset viherpiiperölle.
Laitan vieläkin joitakin liljakuvia ja muutakin, kun kerran ulkona on pimiää ja sataa ja satuin juur kuvia räpsimään. 
red tiger pisamakellolta taimenvaihdossa. Ja kotilot on tietenkin rouskuttaneet sitäkin. 
Eiköhän tämä ollut ‘Tiger Woods’, vai muistanko väärin? Hyvä, että on viihtynyt uudessa kodissaan, kotiloista huolimatta.
No se Tiger Woods tietenkin. Kyllä viihtyy ja tykkään kukasta, mutta niin tuntuvat tykkäävän kotilotkin.
Syksyhän siitä sitten tulee. Tänään oli kyllä ihan intiaanikesää, niin mukavan lämmintä.
Yritän ny tlaitella joitakin kuvia, jotain syksyn kukkasatoa. Tänä vuonna on kesä ollut myöhässä ja siinä missä tulppaanit kukkivat kesän alussa viikkotolkulla niin mulla kukkivat nyt samaa tahtia syysleimut. 
Asterit kukkivat, ja niiden suhteen ei tarvitse pelätä ensimmäistä hallaakaan. Hortukselle terveisiä.
se mun ainoa gladiolus, joka oli säästynyt viime kesältä. 