mikä ettei olisi tosi. - ei se ainakaan hanttiin ole pistänyt silloinkaan, kun kourallisen heittää loppuvaiheessa wokkivihannesten/juuresten kanssa pannulle ja pyöräyttää muutaman kerran.
Viime kesän kasvatuksina ollut viinisuolaheinä oli talvehtinut kahdessa eri paikassa pihalla. Hieno juttu, en ollenkaan odottanut sen sieltä nousevan talven jälkeen. Nyt kurkkasin tän ketjun edellistä sivua ja siellähän olikin tietoa että se talvehtii hyvin.
Mulla oli viinisuolaheinä useamman vuoden ja sitten tuli jotkut mustat kirvat kimppuun kahtena kesänä,niin että lopuksi oli aivan kuolemankielissä ja kiskaisin pois.
Viinisuolaheinä ei jotenkin päässyt meidän ruokapöydässä niihin kovasti tykättyihin makunsa puolesta, joten en jäänyt kaipaamaan. Toisaalta saman suvun meillä luontaisesti kasvavat aho- ja niittysuolaheinä korvaavat mun mielestä viinisuolaheinän hyvin. Taitavat olla paremmankin makuisia. Meilläkin pihassa kasvaa niittysuolaheinää, joten en anna viinisuolaheinälle enää tilaa yrttimaastani.
Sami Tallbergin kirjassa on resepti, jossa ahosuolaheinää tarjotaan parsan kanssa alkukesästä. Ahosuolaheinän lehtiruusukkeesta kerätyt lehdet on nättejä ja pieniä, kun kerää tarpeeksi aikaisin ennen kuin kasvi rupeaa kasvamaan pituutta.
Sama homma viinisuolaheinässäkin on, että lehtiä pitäisi kerätä ahkerasti siitä ruusukkeesta.
Ei sen maku minustakaan ole kummoinen, ja lehdet oli liian paksun oloisia suutuntumalla. Mutta keräsinkin aina vaan uloimmaisia ja isoimpia lehtiä (ja niitäkin aika harvoin) - täytyy kokeilla nyt tänä kesänä maistella niitä kun ne on vasta pieniä.
teepä niin, tulet yllättymään:-)
sadonkorjuuseen pätee tässäkin sama kuin esim parsasalaatin kohdalla (olen vähän ajan sisällä pariinkin kertaan siitä juttua kirjoittanut) ja moneen muuhun. on hyvä muistaa, että ahneella on p…kanen loppu. kasvikset ovat parhaimmillaan keskenkasvuisina. mitä puolitekoisempina ne raaskii kerätä/käyttää sitä maukkaapaa saa. ihan turhaa yrittää maksimoida sato. - jos itse ei ehdi kaikkea mussuttaa, tarjoaa ystäville tai ohikulkijoille ylijäämää. jos sekään ei auta, kerää satoa pois joka tapauksessa. ei se hukkaan mene, se menee kompostiin
edit - po …maksimoida sadon määrä, kun se (yleensä) tapahtuu laadun kustannuksella.
Tällainen väripilkku se nyt on maasta talven jälkeen puskiessaan
talvi teloitti parvekeruukun viinisuolaheinät, vaan tänäänpä löysin ihan pienen siementaimen ruohosipulitupsun viekosta. ylös sen nostin ja romansalaatin kaveriksi istutin. eipä tarvitse kanniskella uutta mökiltä asti…
Isompi talvehtunut taimi.
Ja pienempiä.
Ostin kaupasta viinisuolaheinäruukun ja istutin sen sitten kukkapenkkiin…virhe! Annoin sen kukkia ja siementää siinä kun kuvittelin ettei se siinä lisäänny vaan toisin kävi. Siirsin sen pois kukkapenkistä viime vuonna ja kukkapenkki lykkää nyt vallan vimmatusti tätä kasvia…siis saan kyllä kitkeä ettei sinivuokko tukehdu viinisuolaheinän sekaan. Tuo on todellinen selviytyjä. Siirsin sen sellaiseen paikkaan missä ei pääse leviämään, nurmikon reunaan…nips naps ruohonleikkurilla siemenistä kasvaneet taimet poikki 
Minulla on viinisuolaheinä ruukussa verannalla. Talveksi nostin sen sisälle verhon taakse. Siitä on riittänyt jatkuvasti väriä salaatteihin. Ruukussa lehdet jäävät pieneksi ja runsaasti kasteltuna pysyvät pehmeinä. Helppoa ja ilmaista lisuketta.
Voiko viinisuolaheinää pakastaa? Jos voi, pitääkö ryöpätä? Mitä muita mahdollisia tapoja säilöä?
Istutin sen maahan, joten nousee varmaan uudelleen talven jälkeenkin. En kuitenkaan halua ottaa sitä talveksi sisälle ruukkuun, joten talvella sitä voisi käyttää säilöttynä.