Ota yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen. Kyllä meidän pihalla ainakin tuon kokoiset syövät kissan ruokaa ja osaavat vettäkin kupista juoda.
Kiitti vastauksestasi, Kurpitsa! Soitan huomenna paikalliseen eläinsuojelupalveluun. tänään oli jo vastaaja päällä. Soitin sensijaan Englantiin, jossa on 24 tunnin palvelu, he ehdottivat että laittaisin sen yöksi sisälle pahvilaatikkkoon ja jättäisin vettä ja lantrattua kissanruokaa tarjolle. En usko, että ressukka osaa sitä hakea, eikä kissanruokaa kotona olekaan, mutta käyn aamulla hakemassa, jos se on vielä hengissä. Luultavasti se on yhä imenyt emoansa, koska sen silmätkin ovat kiinni, eli se ei ole kertaakaan yrittänyt kurkistaa, mitä tapahtuu, vaikka käteen otettuna aika pirteästi kiemurtelee. Osannee kävellä, koska on jollain konstin päätynyt pihanurmikollemme, mutta tällä aikaa ei ole edes yrittänyt nousta jaloilleen. Laitoin vettä minigrippiin ja pistin neulalla reiän nurkkaan siinä toivossa, että se osaisi imeä siitä, mutta en tiedä, menikö yhtään vatsaan asti. En ole kovin optimistinen, mutta yritän tehdä, mitä osaan.
Voi pientä ressukkaa, ajattelin että olis isompi, mutta kun silmätkin ovat kiinni. Emoaan tarvitsisi.
Meillä oli viime vuonna pikkuisia, emo oli mukana, annoin niille jauhelihaa ruuaksi, mutta toi on niin pieni.
Viime viikonloppuna, kun olimme siirtämässä toista vihreän muovipressun alla olevaa
isoa klapikasaa uuteen puuvaja-pergolaamme meinasi tapahtua aivan kamalia.
Klapit oli jo siirretty ja niiden alla ollut kuormalava oli tyhjä. Puuhastelin siinä vähän matkan päässä keräillen oksia ja risuja silppuriin. Jossakin välissä, aivan sattumalta vilkaisin lavan suuntaan juuri kun isäntämies oli nostamassa lavaa pystyyn siirtääkseen sen muualle. Lavan alla näin kasan kuivuneita tammenlehtiä ja ...
- Mieheni oli juuri ottamassa askelta lehtikasan päälle saadakseen paremman asennon,
kun minun "haukansilmäni" havaitsi kasassa, tammenlehtien seassa piikkejä
- APUA! SIILI, VARO!!! ehdin huutaa. Enkä hetkeäkään liian aikaisin.
Sekunti - ja pahaa aavistamaton siiliherra olisi melkoisella todennäköisyydellä siirtynyt ajasta ikuisuuteen tai vielä pahempi - vammautunut todella pahasti.
- Jos päälle iskeytyy 45 numeron kovapohjaisilla työkengillä varustautunut 80 kiloinen heppu,
johan siinä isompikin otus liiskaantuu.
Huh, huh, huokasimme helpotuksesta, se oli tipalla. Siilin kohtalo oli tosiaan ollut vain hiuskarvan varassa.
- Ihmettelimme, miksi siili ei ollut häiriintynyt vaikka sen "makuuhuoneen" ympärillä kävi parin päivän ajan sellainen touhu ja melske. Siellä se vain lepäsi pallona tammenlehtipeiton alla, autuaan tietämättömänä siitä miten lähellä sen lähtö siilien taivaaseen oli ollut.
Tuo siili oli poikkeuksellisen kookas, ainakin jalkapallon kokoinen. Ei siis mikään nuorukainen enää vaan siili parhaassa iässä.
- Varovaisesti pyöräytimme äkkiherätyksestä hieman pöllämystyneen siiliherran vanhaan lumilapioon ja kannoimme sen tammenlehtineen päivineen syrjemmälle tontin reunalle. Peitimme sen vielä hellästi lisäannoksella tammenlehtiä ja havuja ja toivoimme, että tarjoamamme paikka olisi sille mieluinen.
Toistaiseksi olemme malttaneet mielemme ja kiertäneen "siilinpesän" kaukaa. Emme halua toista kertaa häiritä sitä. Olisi niin mukavaa jos se viihtyisi tulevan talven siellä ja pysyisi tulevinakin kesinä pihapiirissämme.
Hienosti toimittu! Siili on varmaan jo talvipesän katsonnassa, löytyisiköhän puulaatikkoa/rakennuspuuhiin joutunette? hälle mökiksi lehtien päälle. Meillä talvehti joskus siili kerrostalon portaiden alla ja sitähän kaikki suojeltiin, lehtiä tuuli työnsi sinne lämmikkeeksi ja eväällä siili tuhisi kiitokseksi.
Nyt on naapuri rakentanut siilipesän laudoista pihasiilille 
Samaa tänään aamulla pohdiskelin, että jotakin sateensuojaa ja kattoa tuo siilivaari saattaisi kaivata päänsä päälle, mutta sunnuntaina itsekin hieman järkyttyneenä tapahtuneesta ei asia tullut ensimmäiseksi mieleen.
- Täytyy katsoa huomenna, josko jonkinlainen siilinpesänvirkaan sopiva lava tai vastaava rakennelma löytyisi. Kaikenlaista tuonsorttista roinaahan täällä piisaa.
Toinen mahdollisuus on, että siili fiksuna eläimenä löytäisi tiensä noin viiden metrin päässä olevan uuden katoksen alla olevien lavojen alle. Siellä se ainakin saisi olla rauhassa.
Ikävää olisi, jos se puuhistamme säikähtäneenä hakisi talvipesäpaikkaa naapuritonteilta… Olisi niin mukava ajatella meidän tonttia sellaisena siilien “turvasatamana”.
Täytyy myös vastaisuudessa olla tarkkana, ettei liikaa norsuile kun täällä puuhailee, ja pitää mielessä, että meidän lisäksemme täällä saattaa asua muitakin, joiden kotirauhaa ja koskemattomuutta ei pidä rikkoa.
Tämmöinen pesä
Katselin äsken oravan touhuja pihalla, jotain touhusi kovin maassa ja sitten kiipesi lehtikuuseen ja kovan tohottamisen kanssa laittoi oksalle. Kun sitten orava siirtyi viereiseen mäntyyn, niin menin uteliaisuudesta katsomaan mitä se sinne piilotti. Aikani etsittyäni löysin kätkön lehtikuusen oksalta, jemma oli piilotettu irtonaisen koivunoksan alle. Mitä sieltä löytyikään, tattiahan sinne oli kuivamaan laitettu pahojen päivien varalle :). Orava räkytti kamalasti sieltä männystä, kun huomasi minun kätkölleen menevän.
Hauska vekkuli, kun kuivattelee sieniäkin. Minäkin kohtasin tänään kerrostalon pihalla oravan, jota aivan selvästi oli siellä ruokittu, koska se kipitti suorastaa perässä ja kierteli jaloissa. Killitti silmiin ihan kuin sanoakseen, että no anna se eväs jo ! Tosi kesy kaveri se oli. Ei vaan jäisi rohkeuttaa auton alle.
Belgin orava todennäköisesti varastoi lehtikuusen tattia. Kannattaa käydä noutamassa pannulle lehtikuusen juurelta.
Aina varastointi ei onnistu. Meillä orava käy napsimassa karviaismarjoja. Muutama vuosi sitten eräs orava yritti varastoida karviaismarjaa puun oksan päälle, mutta eihän se siinä mitä pysynyt.
Oravaa katsoessa ei voi kuin ihailla sitä lihasvoimaa ja kestävyyttä. Yhdessä hujauksessa se kiipeää 20-metrisen männyn latvaoksiin. Isinbajevakin vaikuttaa köntykseltä siihen verrattuna.
Aikamoinen ahmatti on orava, koko ajan on kätkemässä tammenterhoja piiloon, kukkapenkkeihin, nurmikkoon ja minne vain saakin kaivettua. Oli hauskaa katseltavaa kun se tänäänkin juoksenteli kaadetun tammenrungolla ja ihmetteli vissiin että miks se on näinpäin. Aikansa ihmeteltyään meni toiseen tammeen ja sieltä taas sähkölankoja pitkin naapurin kuuseen ja siellä se sitten oksalla söi orapihlajanmarjoja.
Meillä siili käy syömässä omenoita, oli mies nähnyt itseteossa, joutaahan noita tarpeeseen syödä.
apua,meillä on ilveksen pentu autotallissa.laittelin kukkia yösijoilleen ja sitten ikkunalla liikahti.ensin luulin että se on meidän kissa,mutta sitten huomasin että se on ilveksen pentu.saatiin pari valokuvaa,ennenkun se säikähti salamaa,ja tietysti kapus sinne vintille.likka tarvis kameraa ja lähetti ne kuvat mulle sähköpostissa,laitan ne tänne kun tulevat minun koneelle!hiivatti,mikä villi-länsi!!!
iesteri, varmaan emokin on lähellä…varoen kannattaa olla vähän aikaa, sillä kyllähän me tiedetään kuinka mammat pentujaan puolustavat 
Missä päin Suomea iesteri asustaa?
joroisissa!se ei pelkää yhtään,kattoo vaan kun menee sinne autotalliin.ovi on auki eikä se lähde mihinkään.kissan kanssa murisivat nenäkkäin.sain just kissan sisälle,ja se kokoajn kiukuttelee ja pyrkii ulos.kiva leikkikaveri oli siellä autotallissa.
tässä se istuu ihan tyytyväisenä ikkunalla! 
siis kyse on ilveksen pennusta joka pesiytyi meidän aututalliin!siinä näkyy vain silmät jossain takaosassa! 
tässä se kiipeää lumikolan päälle! 
mitä se raukka syö, ilveshän tarvitsee tuoretta lihaa joka päivä?