En minäkään nyt ihan varmuudella tuota osaa sanoa ja selittää, mutta jotenkin vaan päättelin, että saattaisi ilmoilla olla vaikutusta, kun ei tuollaista ole aiemmin esiintynyt.
Vuorenkilvet kestävät pakkasta vaikka kuinka paljon, kunhan ne ovat kasvunsa kasvaneet ja lopettaneet sen normaalisti. Nyt vaan on ollut viimeisen vuoden aikana lämpimiä jaksoja ihan loppuvuodesta ja sitten myös aikaisin keväällä ja kasvu on saattanut käynnistyä väärään aikaan ja sitten pakkanen pääsee vioittamaan kasvuvaiheessa olevaa kasvia.
Nyt kun olen siivonnut noita kasvustoja, niin minusta nuo vioittuneet lehdet ovat alle vuoden ikäisiä ja nyt parhaillaan kasvavat uudet lehdet näyttävät ihan normaaleilta. Samoin vanhemmat lehdet ovat terveitä, joskin osa etanoiden järsimiä.
Laitan kuvan, jossa näkyy vioittunutta lehteä ja myös ihan terveen näköinen uusi pieni lehden alku.
Minun vuorenkilvissä ei näy tuommoisia tuhoja ollenkaan. Päinvastoin: ne ovat paljon terveemmän näköisiä kuin aikaisempina vuosina. Lehdet on paljon isompia ja vanhojen lehtien kuihtuminen tapahtuu ihan niinkuin aina ennenkin. Tosin joku örkki niitäki käy syömässä, mutta vain terveitä osia. Kai se etana on tai joku semmoinen.
Eikä tuo talvi nyt täällä Tampereellakaan niin normaali ollut. Marraskuun alussa tuli heti puoli metriä lunta, joka oli viikon päästä sulanut pois ja sitten oli pari kuukautta lisää leutoa syksyä. Sitten tuli kuukauden, puolentoista uusi talvi.
Äsken huomasin yhdessä isossa vuorenkilpikasvustossa jotain vikaa. Tummia laikkuja näkyy sekä varsien että lehtiruotien sisältä. Kiinnitin kauempaa ensin huomion nuoreen lehteen, joka toiselta puolelta oli mennyt tummanruskeaksi. Eipä ole hauska juttu tuo ollenkaan!!
Olemmeko tietämättämme saaneet jonkin saastelaskeuman?
Eilen selvisi tuo vuorenkilpien kummallisen ruttuisuuden ja mustumisen aiheuttaja. Pentti Alanko huomasi heti nuo ruttuiset lehdet kasvustossa ja totesi niiden aiheuttajaksi erään sienen: Taphrina bergeniae, jolle on annettu suomenkieliseksi nimeksi: vuorenkilventuulenpesä.
Tuo suomenkielinen nimi johtuu siitä, että kyseinen sieni on sukua toiselle sienelle, joka aiheuttaa koivuihin niinsanottuja tuulenpesiä, eli syheröistä oksien kasvua pallon muotoon.
Sieni ei kuulemma koko vuorenkilpikasvustoa tuhoa, vaan aiheuttaa ainoastaan esteettistä haittaa osaan lehdistä.
Kiitos Raakki lohduttavasta tiedostasi. Ehdin jo pelästyä, sillä kuulin eräältä henkilöltä, että tästä samaisesta asiasta oltiin keskusteltu eräässä radio-ohjelmassa ja siellä sanottiin ilmiön olevan sienen aiheuttamaa, ja koko kasvisto pitäisi hävittää. Tuumailin itsekseni, että en kyllä missään nimessä hävitä. -hyvä siis niin, että on vain esteettinen, mutta onkohan se sitä ensi vuonnakin?
Sienen aiheuttamaahan tuo onkin, mutta se ei välttämättä koko kasviin ja edes kaikkiin kasveihin tule. Totesin sitten ainkin itse vaan vähän siistiväni kasvustoa ottamalla rumimmat lehdet pois ja vein nekin kompostiin.
Ei tuulenpesäkoivujakaan tarvise pois kaataa ja ne voivat kasvaa vielä kymmeniä vuosia, eivätkä tartuta ilmiötä muihin muihin.
Ilmiö on todennäköisesti tullut jäädäkseen ja Saksassa sitä on jo pitempään tutkittukin. Paljon asiaa varmaan tutkijat ovat Suomessakin selvitelleet ja siitä keskustelleet, kun sienelle on jo suomenkielinen nimikin annettu.
Yllättävän kaunis nimi tuo "vuorenkilventuulenpesä" Minulla ei - ainakaan vielä - ole edes se yksi isompi puska jatkanut huonontumistaan. On kyllä ikävää, että aina varma pihanvihreyttäjäkin saattaa yllättäen sairastua.
Hävitin pari vuotta sitten vuorenkilpi penkkini ja laitoin niitä jemmaan myöhempää käyttöä varten tontin rajalle rikkaruohojen keskelle. Kaivoin ojan tapaisen ja lätkin niitä juurakoita päällekkäin niin monta kuin vain mahtui, vähän maata päälle. Maa on melkein pelkkää savea. Puolivarjoinen paikka. Mitenkään en ole hoitanut mutta hyvin kasvavat. Vuorenkilvet on siirtäessä helppo puhdistaa rikkaruohoista. Kuvassa näkyy vain osa.
Olin jo kyllästynyt vuorenkilpiin, mutta täältä sain uutta mietittävää. Näin jossain kuvan, jossa niiden rinnalla kasvoi jättipoimulehteä ja keltaista kurjenmiekkaa: olipa nätti asetelma. Meillä vuorenkilvet ovat röyhähtäneet valloilleen kivikossakin, pohjoiseen päin olevalla rivarin takapihalla, lounais-Suomessa . Maasto on kalliopohjaista, vain paikoitellen on enemmän multaa. Lehdet ovat komeita, mutta kukkivat vaisusti. Ovatko liian vanhoja, pitäisikö uudistaa? Kaivaa ylös, lisätä multaa ja istuttaa harvempaan? Lähes 15 vuotiaita, en ole niitä kastellut, enkä erikoisesti lannoittanut tai hoitanut. Ovat peittäneet lähes kaiken muun alleen ja haluaisin uudestaan laajentaa kivikon lajivalikoimaa entiselleen tai mieluummin rehevämmäksi. Mehitähdet, maksaruohot, kurjenpolvet, rentoakankaalit, jopa suikeroalpi ovat kadonneet, nyyh. Revin surutta osan pois, että sain pensashanhikille ja päivänlijoille tilaa kasvaa. Autatteko suunnittelemaan, mitä kivikolle kannattaisi tehdä?
ystäväni kaivoi pois kaikki vuorenkilvet ja seuraavina keväinä kasvoi ja kukki entistä enemmän. entä jos kaivat osan pois, istutat jättipoimulehteä ja keltakurjenmiekkaa tilalle. ja juurille kannattaisi keväällä lisätä humusta, siitä syntyy uutta versoa
entisenä vuorenkilven vihaajana olen pehminnyt kasville, miksi vaikertaa, ettei mikään kasva kun tämä nöyrä palvelija menestyy jopa metsämaassa? vanha tapa merkitä likakaivot vuorenkilvillä lienee ennakkoluuloni syy???
Hyvä idea, valtsu. Tätä Pentin kuvaa/keskustelua (alla) tarkoitin... Onko muilla ideoita, mitä syksyllä voisi tehdä asian hyväksi? Kunhan ehdin, voin kuvaa laittaa, niin on muille helpompi hahmottaa ongelmani.
Vuorenkilpi, jättipoimulehti, kurjenpolvi ''''Psilostemon'''' ja jälleen keltakurjenmiekka. Mielestäni nuo kapealehtiset kasvit sopivat erityisen hyvin vuorenkilven pyöreisiin muotoihin.
hyvältä näyttää! pelkkä vuorenkilpi olisi yksitoikkoinen mutta hyvät kaverit hyvässä seurassa on ilo katsella rakennan itselleni polkua mökille, reunoille tulee vuorenkilpeä ja ilmettä antamaan hopeatäpläpeippiä ja valkoisia kukkia saniaisten ja kuunliljojen kera, niin ja kiviä
Tosi kaunis tuo hopetäpläpeippi,valtsu, kävin kuukeloimassa. Kun kuvateknikko, elikkä tyttäreni on kotona, voin pyytää häneltä apua ja siirtää tänne jonkun kuvan. Palaillaan.
Tilasin juuri netistä kolme pussia herttavuorenkilven siemeniä. Onko joku kylvänyt siemeniä itse ja saanut kukat kasvamaan? Miten onnistui? Onko vinkkejä kasvatukseen?
Ajattelin kylvää siemenet ulos parvekelaatikkoon, niin saavat siinä kasvaa rauhassa ja taimien hoitaminenkin on laatikossa helpompaa. Kuinkakohan suurina taimet kannattaa siirtää maahan?
Kiitos vastauksista ja vinkeistä. Onko kellään uusimaalaisella_ylimääräistä_ MAAHUMALAA?
Viime keväänä kylvin itse keräämiä vuorenkilven siemeniä
ruukkuun. Itävyys oli nopeaa ja 100%. Mutta jatkosta en
onnistunut. Kasvu oli erittäin hidasta ja kun taimet oli niin pieniä ne
vuoroin kuivui ja vuoroin kärsivät liikamärkyydestä.
Minä en siinä siis onnistunut. Aion vielä kyllä yrittää uudestaan.
Kokeile osa ulos ja osa sisällä kasvatusta. Ulkona kasvaneista voisi tulla vahvempia, luulisin (en tiedä). Sisällä minä kylvin ne siemenet kosteaan multaan hyvin pintaan ja peitin kylvöksen alkuun kelmulla. Koko kesän pikku taimet sinnittelivät parvekkeella mutta syksyn tullen sain ne kuihtumaan. Olisi varmaan pitänyt saada ne ajoissa oikeaan maahan luonnollisesti kasvamaan .
Millaiset mahdollisuudet vuorenkilvellä on pärjätä suuressa laakeassa paksuseinäisessä ruukussa talven yli? Tarvitaanko jotain pakkas-suojausta esim. styrox-vuorausta? Vai onkohan tuhoon tuomittu yritys, ei viitsisi sitten enää maahan syksyllä laittaa... Ja - onko nyt sopiva aika istuttaa niitä? Saisin nimittäin ystävän pihalla käydä harventamassa...
Jaa-a, kuulostaa mukavalta idealta. Kyseessä on aika pintajuurinen kasvi, joten kuvittelisin, että kevyt talvisuojaus riittäisi, ja kevät ahavalta kans. Sulan maan aikaan on ihan hyvä istutella. Onnea kokeiluun!
Tuumailin itsekseni, että en kyllä missään nimessä hävitä. -hyvä siis niin, että on vain esteettinen, mutta onkohan se sitä ensi vuonnakin?
Minulla ei - ainakaan vielä - ole edes se yksi isompi puska jatkanut huonontumistaan. On kyllä ikävää, että aina varma pihanvihreyttäjäkin saattaa yllättäen sairastua.
.