Kehäkukka kasvaa Etelä-Euroopassa luonnonvaraisena, mutta sen varsinainen alkukoti on hämärän peitossa. Suomessa se on suosittu kesäkukka ja joskus sitä voi tavata myös villiintyneenä.
Pienessä määrin kehäkukka sopii hyvin juotavaksi teenä ja terälehtimäiset laitakukat sopivat monenlaisiin ruokiin. Parhaimmillaan kehäkukan väri vastaa sahramia ja sitä on käytetty myös tämän arvomausteen väärennöksenä. Suurina annoksina kehäkukan maku on kuitenkin epämiellyttävä. Lehtiä voi syödä salaattina, parhaimmillaan maku on makea, joskin monesti kitkerä. Sen lisäksi että kehäkukka on koristeellinen puutarhassa, se suojelee muita kasveja tuholaisilta. Esimerkiksi hyötykasvien kumppanina se vetää puoleensa rapsikuoriaisia ja häätää maaperästä ankeroisia.
Lehdet sisältävät runsaasti silmien toimintakyvylle erittäin tärkeitä karotenoideja luteiinia(80%) ja zeaksantiinia (5%). Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että luteiini ja zeaksantiini vähentävät riskiä sairastua kroonisiin silmäsairauksiin, kuten ikään liittyvään silmänpohjan rappeumaan (AMD) ja kaihiin.
Päivittäinen luteiinin ja zeaksantiinin saanti on hyvin tärkeää silmien terveyden ja näkökyvyn säilymisen kannalta.Viimeisimmät tutkimukset osoittavat terveydellistä hyötyä 10 mg /vrk luteiiniannoksesta ja zeaksantiinista 2 mg / vrk. Kuitenkin Euroopassa keskimääräinen päivittäinen luteiinin saanti on vain noin 2.2 mg! Suomessa luteiinin saannille ei ole virallista suositusta, mutta on tuotu esille 6-8 mg/ vrk suositus, mikä ilmeisesti on aivan riittämätön määrä silmien terveyden ja näkökyvyn ylläpitämisen kannalta!