Nokkonenon erinomainen ravinto- ja rohdoskasvi. Se on arvokkaimpia villinä kasvavia ravintokasvejamme, jota voidaan myös istuttaa kasvimaalle ja hoitaa heinäkatteella. Nuoret taimet ovat maukkaita ja terveellisiä, niitä voi käyttää pinaatin tapaan keiton, muhennoksen kuin lettujenkin raaka-aineena.Nokkonen on niittänyt mainetta myös rohdoksena monissa eri muodoissa: teenä, uutteena, puristeena, sellaisenaan ja jopa vihtoina.
Käsittely ja käyttö ruuanlaitossa, rohtona ja ulkoisesti Nokkonen on parhaimmillaan keväällä kun sen versot ovat 10-15 cm pituisia. Myöhemmin lehdistä tulee pistäviä ja karkeita. Nokkosia ei pidä kerätä liian rehevästä maasta (esim. lantakasasta, kompostista) koska se kerää itseensä nitraattia
Sattui sopivasti Ylen Akuutti-ohjelmassa (esitetty 17.5.) olemaan asiaa aiheella "terveellinen nokkonen". Mielenkiintoista tietoa, mm. että nokkonen sisältää jopa enemmän ravintoaineita kuin useimmat marjamme ja pinaatti.
Ohjelman mukaan 100 g tuoretta nokkosta sis. Rautaa 48,9 %, Kalsiumia 73 %, Magnesiumia 24,1 % ja C-vitamiinia 23,1 % päivittäisestä tarpeesta.
Siinä mainittiin myös että imettävien äitien ja verenohennuslääkkeitä käyttävien tulee nauttia sitä kohtuudella.
Keräsin tänään puoli sangollista nokkosia ja ajattelin tehdä niistä keiton, ensimmäisen laatuaan
Nokkoset nyt äkkiä talteen, ennen kuin menevät parempiin suihin! Aika paljon oli jo reiällisiä lehtiä. Mulla on nyt kuivuri täynnä ja maha myös Nokkosletut ovat kyllä kevään suosikkilistalla. Yritän kuivata nokkosia sen verran, että riittää marsuillekin vähän.
Nokkonen on yksi kevään ehdottomia herkkuja. Olen tehnyt jo yhden satsin nokkosella höystettyjä muurikkalettuja. Eilen kävin poimimassa ison muovikassillisen nokkosta metsän siimeksistä. On ainakin puhtaita eikä olleet reikäisiä. Kasvikuivuri töhötti sitten yön ajan päällä. Kuivattu nokkonen on hyvää erityisesti sämpylätaikinoissa. Savon Voiman asiakaslehdessä oli nokkosperunarieskojen ohje, jota aion helatorstaina kokeilla. Nyt pääsee oikeasti laittamaan ‘‘lähiruokia’’, kun löytyy nokkosta, korvasieniä, raparperiä, ruohosipulia jne. Ja katiskasta saa silloin tällöin pullean paistiahvenen. Eikö kuulostakin ‘‘gourmetmenulta’’: korvasienikeittoa nokkosperunarieskojen kera (luomumunavoita päälle), jälkkäriksi raparperikiisseliä tms. Tai paistettuja ahvenia ruohosipulikastikkeella ja oman kellarin perunoilla. Tästä tuli nyt runollinen kuvaus omista pienistä onnenhetkistä, joita tämä maalaisympäristö tarjoaa.
Kesän toinen nokkos sato ryöpätty ja osasta keitin keiton ja osan pakastin. Vielä ehdin saada ainakin 3 satoa. Nokkospskat ovat sen verran pieniä että saan aina vain 2-3 annosta yhdestä keräyksestä. Nokkos keitettä/ lannosta kasveille en saa ollenkaan kun kaikki menee syöntiin. Pitää alkaa napusruston orapihlaja aitojen alustoja tutkailemaan jokso sieltä saisi lannoitusta/tuholaistorjuntaa varten nokkosta:)
Kävin pari päivää sitten nyhtämässä nokkospuskan ojasta ja istutin ruukkuun partsille. Voiko nokkosen lehtiä syödä raakana? Mikä ton ryöppäyksen tarkoitus on?
Fiora, leikkaa nyt ne nokkosesi ruukusta, niin ehtii tekemään uutta satoa. Olen minä vanhemmistakin nokkosista lehdet käyttänyt, luulisin etteivät ole vaan niin ravintorikkaita.
Muutamana päivänä olen hakenut pihalta “lounas-keiton” ainekset. Nokkosen lehdet olen vaan huuhdellut ja laittanut muiden aineiden sekaan. Tehosekoittimessa sitten pieneksi muiden mukana.
Jos ne ei polttelisi niin niitähän keräisi ihan mielikseen. Kerääminenhän menee kun katkaisee koko varren ämpäriin, mutta sitten se keittiöhomma huuhteluineen ja lehtien keruineen on kyllä aika aikaavievää kun varoo ettei saa poltetta käsiinsä Vai pitäisikö ne lehdet vaan käsineet kädessä riipiä varsista, miten te muut teette?
Otan varovaisesti katkaistun varren päästä kiinni ja leikkelen saksilla lehdet kippoon. En ole vielä sormiani polttanut. Huuhtelen ne ennen leikkelyä. Voishan toisessa kädessä pitää vaikka kumihanskaa Pienet versot maasta otan niin, että otan toisella kädellä lehdestä kiinni ja toisella leikkaan saksilla varren poikki. Onnistuu myös niin, että leikkaan ensin poikki ja sitten nostan avattujen saksien avulla kippoon, hitaampaa vaan.
MTV3:n sivuilla on hyvä tietopaketti nokkosen hyötykäytöstä:
Nokkonen on kaloriarvoltaan samanarvoinen kuin peruna, lähes seitsemän kertaa viljeltyä pinaattia rautapitoisempi, viisi kertaa C-vitamiinipitoisempi kuin appelsiini ja kalsiumpitoisuudessaan se selättää maidon. Lisäksi nokkonen sisältää muun muassa mineraalisuoloja, flavonoideja, magnesiumia, B-vitamiinia sekä serotoniinia.
Nokkosen lehtiä ja siemeniä voi käyttää pinaatin tapaan muhennoksissa, keitoissa, ohukaisissa, salaateissa, leivissä, vihersmoothieissa, teenä tai lehtivihreäjauheena. Rohtoina parhaiten käytettäväksi toimivat keväällä kukintansa juuri aloittaneet versot ja lehdet. Polttiaiskarvoissa sijaitsevan, pistävän muurahaishapon poistamiseksi tuoreet nokkosenlehdet kannattaa kiehauttaa kiehuvassa vedessä. Pitkä kiehumisaika poistaa kasvista hyödyllisiä ravinteita.
Nokkosella on myös lukuisia terveysvaikutuksia. Se lisää virtsaneritystä, puhdistaa verta, vähentää anemiaa, laskee verenpainetta ja verensokeria sekä edistää pintaverenkiertoa. Siitä on apua lisäksi myös antihistamiinin tavoin siitepölyallergiasta kärsiville sillä sen sisältämä kversetiini-niminen flavonoidi vähentää heinänuhaa sekä lievittää yskää, nuhaa ja keuhkoputkentulehdusta. Nokkonen tehoaa allergiaoireisiin irrottamalla limaa ja torjumalla allergisia reaktioita.
Nokkosesta valmistettu vahvan keitteen muodossa hiuspohjaan hierottu nokkonen edistää hiuspohjan terveyttä ja päänahan verenkiertoa, poistaa hilsettä sekä lisää hiustenkasvua.
Vai pitäisikö ne lehdet vaan käsineet kädessä riipiä varsista, miten te muut teette?