Luotettava lähde, pihamaaturointi huomioidenkin: 16 tuntinen lapiointi ei tunnu miltään vuorenkilpiteetä nauttineelle, jeeeee. Kiitos Nuu!
sinänsä hauskaa, että miehetkö nyt sitte hoksaavat tämmöset jutut,meiän isäntä oli kesällä kuullu vuorenkilven käytöstä radiosta Mörönperän jutuissa ja miulta tinkas tiiänkö asiasta enempää, no en tienny ja unohtunukkin koko asia, mutta nyt sitt on helppo miulle ilkkua että “mitäs minä kesällä jo yritin sanoo”. Juupa juu !!
Bensa on kallista, lapioivan käsivarsiin ei tule alleja!
Minäkin kesällä kuulin tuosta ihmeaineesta, vuorenkilpiteestä. No pitihän sitä kokeilla, kun kerran aineksia on pitkin pihamaata. Sain niin kovat vatsanväänteet, että suosittelen aloittamaan aika laimealla teellä. On kyllä aika vekkulin makuista, ihan kuin sienistä tehtyä teetä jois.
Anopin mahtava vuorenkilpi istutelma kirkkaana mielessäni tämäkin oli aika vekkuli lisätieto
Just pari viikkoa sitten pesin ja kuivatin purkillisen ruskeita lehtiä. Kerran olen juonut teetä.
Mitenkähän niistä vihreistä lehdistä sais kotikonstein sitä arbutiinia parhaiten irti? Tavallinen keite, silpuksi öljyyn viikoksi ja sitten siilaus vai miten. Ois kiva saada tietää että vois tehdä kasvovettä/öljyä. Sais tuon maksaläiskän pois ja estettyä tulemasta käsiin. Viitaten siis tähän juttuun:
http://luonnonyrtit.blogspot.fi/2011/06/suomen-luonnon-adaptogeeneja_29.html:
“…fermentoitujen lehtien käyttö lisää hapenottokykyä ja tehostaa rasvojen käyttöä.
Vihreät lehdet saa fermentoitua hajottamalla niiden solurakenne ja aurinkofermentoimalla ne ruskeiksi lasipurkeissa. Sen jälkeen ne kuivataan ja keitetään teeksi.
Venäjällä ja Mongoliassa metsästäjien keskuudessa suosittu kasvi on käyttökelpoinen myös vihreiden lehtien osalta; arbutiinilla on käyttöä ihonhoidossa. On hyvä huomioida, että kosmetiikkateollisuuden kiinnostus kasvipohjaista arbutiinia kohtaan on merkittävä ja vuorenkilvessä arbutiinipitoisuus on noin 22 %”
Kaupasta ostetulla arbutiinia sisältävällä aineella olen nimittäin sen läiskän kyllä saanut melkein näkymättömiin. On vaan kallista ja sitä pitäisi käyttää koko ajan.
Täällä vielä asiasta: http://www.mtt.fi/met/pdf/met105.pdf
Rullaa tarpeeksi alas.
Iiris-kukka, tuolla jossain muualla luki, ettei arbutiini kehity kuin vasta fermentoituihin lehtiin, eli tuoreista tehdään mustia umpinaisessa purkissa hauduttamalla ja sit kuivaamalla. Eli rullaus ja purkkiin +25 asteeseen?
Ok. Elikkä lyhyesti mustat lehdet sekä sisäisesti että ulkoisesti. Silloin kun niitä lehtiä keräsin, niin ajatuksena oli tehdä oikein tosi vahvaa teetä, pakastaa jääpalapusseihin ja sulattaa aina yksi kerrallaan kasvovedeksi. Saakohan siitä samalla värivoiteen:)
Enpä ollut aiemmin kuullut vuorenkilven rohtokäytöstä. Sitäpä riittää monilla pihoilla.
Palaan tuohon aiempaan salviakeskusteluun. Se on tuttu ja ihan lempiyrttejäni. Osana yrttiteetä tulee käytettyä aivan päivittäin, mutta on se ruuanlaitossakin aivan oiva yrtti. Liikaa ei sovi käyttää, koska siinä on voimakas maku. Sopivasti annosteltuna se sopii vaikka mihin. Rosmariini on mun mielestä haasteellisempi, koska on vielä voimakkaampi.
Välkkeen mainitsema salviavoi on ihanaa esim. uusien perunoiden päällä tai juureksien tai kalan kanssa. Erityisesti tulee nyt mieleeni lihamureke, jossa on lisämakuina suppilovahveroita ja salviaa. Yrttiporkkanat voi toteuttaa yhtä hyvin salviaporkkanoina kuin timjamiporkkanoinakin. Salviaa voi ripsutella moniin pataruokiin. Possunpihveihin ja kyljyksiin sopii hyvin ja muihinkin rasvaisiin ruokiin.
Minä olen teeihmisiä niin täytyypä kokeilla vuorenkilpeä.
Mie kans tykkään salvian mausta, se vaan voimakkaana yrttinä yhdistetään yleensä vain maksaan ja kaaliin mutta hippusena käy mainiosti muihinkin ruokiin.
Ruokamessuilla oli kuivattua karhunlaukkaa myytävänä pusseissa ja sitä tarjotiin levitteen seassa leipien päällä ihmisille maistettavaksi.
Lähes kaikki ikään katsomatta oli aivan tietämättömiä koko karhunlaukasta?
Siinon enempi väriä ku makua.
Karhunlaukka kasvaa hitaasti mutta varmasti. Sain joltain alun taimienvaihdossa. Vielä en ole päässyt maistamaan, sillä sen pitää levitä ensin kunnolla. En tiedä vielä mihin sitä tulen käyttämään, mutta varmaan monessa ruuassa se tulee olemaan oiva mauste! Täytyy siirtää se ensi keväänä yrttitarhaan.
Kyllä se melko nopsaan leviää kun pääsee siementämään.
Karhunlaukka on ihana yrtti keväällä tuoreena. Kun se on parhaimmillaan, kannattaa syödä reilusti. Voisin kuvitella, että kuivattuna menettää makuaan, mutta en tiedä, kun en ole koskaan kuivannut.
Samaa mieltä Tuomipihlajan kanssa, ihana yrtti!! Kuivasin sitä yrttisekoitukseen, ja kyllä se minun mielestäni hyvin maistuu siinäkin. Sellainen sopiva valkosipulinen aromi. Mutta toki paljon voimakkaampi maku tuoreena. Ahhhh, kunhan ensi keväänä taas saa tuorepestoa karhunlaukasta, njammmm. 
Odotan mielenkiinnolla ensi kevättä, josko karhunlaukasta raskisi jo silloin nyppiä makupaloja. Tänä vuonna laukantaimi vietti täällä vasta toista vuottaan, enkä tohtinut verottaa sitä yhtään. Kukinta kyllä oli sievä ja leviäminen pääsi toivottavasti alkuun.
Tänään maistoin tuota vuorenkilpiteetä. Muutaman kuivan lehden kävin kaivamassa samantien kun valtsu tästä vinkkas. Odotukset ei ollu korkeella, ainakaan maun puolesta 
. Yllätys, paljon parempaa kun odotin. Ja mikä parasta: Ei väsytä, ei vaikka viimeyön unet jäi olemattomiks 
. Eikä tullu mahakaan kipeeks.
Nyt on kaikki vuorenkilpien aluset käyty läpi ja kunnon pläjä pestynä valumassa.
Paljonkohan tuota uskaltaa päivän mittään juoda 
.
Galambosi korostaa, että Siperian tee täytyy valmistaa ohjeen mukaan. Ensin kerätään vuorenkilven ruskeita lehtiä ja huuhdotaan ne roskista. Sitten ne kuivataan ja murskataan. Kaksi ruokalusikallista jauhetta ja 3 desilitraa vettä keitetään 10 minuuttia. Sen jälkeen annetaaan teen seisoa puoli vuorokautta, jonka jälkeen se siivilöidään. 2-3 teelusikallista uutetta sekoitetaan desilitraan vettä ja juodaan. Teetä voi juoda joka päivä niin kauan kun tarvetta on, Galambosi sanoo.
Kohta ollaan niin pirteitä että heikkoja hirvittää! Minullakin on hiilinkoukun varressa lehtiä kuivumassa.