Tuntui tosi kivalta saada sympatiaa platonilta tuossa tiiliasiassa. Siis iki-ihastuttavat keraamiset tuotteet, vaalean kellanoranssit - tienpohjaksi ! Tänään muuten Puutarhaunelmissa tulee vinkkejä siitä mitä kaikkea tiilistä voi rakentaa puutarhassa. On kuin veistä vääntäisi haavassa. Uudet kaupasta ostetut tiilet eivät mielestäni ole yhtä kauniita, enkä pidä niin paljoa betonisistakaan, joita minulla kyllä itsellänikin on käytetty etupihalla.
Kun on vihdoin hetken aikaa satamatta, pitää leikata nurmikko. Sitten vois touhuta kompostin kanssa ja silputa oksia. Ja miettiä miksi minun krassini ei kuki kunnolla. Pitääköhän krassia jotenkin kiusata että kukkisi? Sitten voisi asetella kivitasannetta vesihanan kohdalle seinänvierelle.
Ensinnä haketin navetan edestä läjän omenapuun oksia (kädet täräjää vieläkin), sitten leikkelin etupihan nurmea (ruohonleikkurista on veto pois, pakko itse työntää), sitten laittelin ruokaa (isosälli pakotti minutkin syömään, vaikka ei olisi huvittanut) , mutta kaksi kottikärryllistä tuli, jotka sulloin mustaan jätesäkkiin odottamaan jotain), siis haketta (voiko kostea hake muuten itsellään syttyä palamaan?). Istutun yrttiruutuun jotain (teurikat, preerianvärimintut, jättipietarin, loistosalvian ja mahdollisesti jotain muuta (ja harmittelin matoja, jotka ei vieläkään osaa väistellä istutuslapiota). Jaa juu ja härmesalvian (jossa on kiva kaksivärinen kukinto - valkoista ja sinistä, mutta ei tod.näk. talvehdi). Ja nyyh. Ranskalaisesta rakuunasta on maanpäälliset osat kadonneet 
Mutta kivaa oli muuten.
Myöhään eilen illalla huomasin, että hyvänen aika:Jaloangervojen kukinnothan tuoksuvat mesiangervolle!! Tuvassa nopeasti vaihdoin olkkarissa toiseen ikkunaan hyttysverkon, että leijuisi vahingossa se hyvä tuoksu sisäänkin.
