Ton takia ei tarvi huokailla sillä on ihan mukavat oltavat
Mun piti koulia valkoiset lupiinit tänään, mutta unohtuivat. Täytyy mennä ja hoitaa homma kun huomenna ei tule tehtyä mitään.
Anteeksi Lukinlilja, mutta purskahdin nauruun petuniatiheikkösi nähdessäni. Tih hih. Voi kun mulla olisi koulimattomia pikkupetunioita tuolla huru mykke, en raaskinut heitä vielä heittää pois, kun ovat niin topakoita, mutta itselleni olen saanut jo ihan tarpeeksi. Kai ne pitää työntää anopille, ei niitä voi ruveta lähettelemään minnekkään. Saisit kyllä.
Minä vielä hehkutan petunioistani lisää, kaikki kerrattukukkaiset petunianikin selvisivät koulimisesta, ja kasvavat kohisten! Se eka mönkään mennyt koulimissatsi taisi olla tosi huonoa tuuria!
Et ole Lukinlilja ainoa, mulla iti 3 kpl petunioita.
Kellarissa oli tällasia hyllynromiskoja kaksi kappaletta. Toinen vääntynyt ja ruosteinen, tämän sain suht siistiksi pesemällä. Nyt on taimilla kunnolla tilaa kasvaa 
Huomioikaa hienot suojat ruostuneiden, raapivien jalkojen alla 
Ja on siinä ikkunassa verhokin, rullaverho 
No Emo tuohan on loistavaa! Ja noihin jalkojen suojuksiin voi lorauttaa vettä jos sattuisi niin ikävästi et muurahaiset pyrkisivät taimien kimppuun. 
Pääasia: tilaa lisää.
Poppius nauraa ihan vapautuneesti vaan ;D Vähän itseäkin huvittaa, kun tuommoisia en osaa idättää. Me joudutaan iiris-kukan kanssa varmaan turvautumaan ostotaimiin. Ja minä kun ajattelin säästää vähän äitini rahoja, hän osti viime kesänä amppelissa petunioita, 20e maksoi yksi amppeli!
Niistä koristeportulakoista vielä. Kannattaa kylvää aika reilusti, koska tosi monet heittävät henkensä n. sentin pituisina. Koulin tuppaina purkkeihin. Ehkä puolet hengissä. Kun pääsevät ulos vahvistuvat aivan silmissä. Tämä aika sisällä on vaan tappavan pitkä…
Sarjassa: "näiden kanssa olen pulassa vielä" esittelyvuorossa höyhenheinät...
LukinLilja,sullahan on helppo toi koulinta.Lisäät vaan multaa purkkiin,kun petuniasi on vähän kasvanut,helppoa.Hih…ainakin pääset koulinnassa helpolla.
Kyllä sitä on höyrypää
Jo viime vuoden puolella ääneen mainitsin että tänä keväänä en laita kuin muutaman purkin itämään, ihan vain pari ikkunalaudalle. Sellaisia joita ehdin vauvanhoidon ohessa pitää hengissä (syntyi helmikuussa). No mitä vielä... aamusella kaivelin siemenlaatikkoa, että mitä ne muutamat olisi jotka voisin laittaa kasvamaan. Tietenkin varmuudeksi olin ostanut kaupasta pari siemenpussia jos vaikka kaapissa ei olekkaan mitään kivaa.
Tulos:Siemenlaatikon kaivelun jälkeen painelen varastoon katsomaan että minikasvari on käden ulottuvilla. Samalla kaivan esiin miehen töistä tuomat viili/jukurttitarjottimet jotka ovat oivia alustoja pienille poteille keväiseen ulos kuskaamiseen. Seuraavana pökkimään mies ylös ja ulos ja polkaisemaan tojota käyntiin, minä puen ipanat ja tuumaan samalla ostoslistaa.. multaa, toista multaa, turveruukkuja ja pieniä potteja.. onkohan lampussa hehku kunnossa?
Pihaan jää leijumaan pieni pakokaasupilvi, siellä se hullu taas menee... ja kohta se tulee yhtä lujaa kuin lähtiki. Autosta vyöryy multaa ja purkkeja, höyrypää höyryää kantamuksiaan sisälle ja mies jää seisomaan autolle sormi suussa kun ei tiedä pitäisikö lapset pelastaa sisälle vai olisiko sittenkin parempi vain kantaa se minikasvari varastosta ensin.
Että semmosia lupauksia
ihanaa, siitä ne lapset oppii pienestä pitäen, että puutarhanhoito on tärkeetä! Meillä mummi 
oli innoissaan kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi helmikuussa. Työnteli lastenvaunuja oikein innolla ystävättäriensä kanssa. Eräänä päivänä hoksasin ihmetellä, miksi reitti suuntautuu aina raviradan suuntaan? Paikallisen ruususeuran mummijaosto oli keksinyt kuljettaa pollenpalleroita kannellisessa muovisankossa lastenvaunujen alaosassa ja pitihän jokaisen ruusulannoitevesi varastot vuorollaan täydentää.
Summa summarum: lapseni jo päiväkodissa tiesivät kertoa kellä päikkärikaverilla on lemmikkiponi ja saa käydä puutarhalannotteita hakemassa. Ja lapset opastivat välittömästi uuden päiväkodin retkipaikkaan, puretun talon tontille jossa oli kaunis kukkapaikka!
Voi teitin kanssanne.
Tämä siemen, kasvi ja multa tauti on sellainen, että ei siittä pääse eroon vaikka kuinka vannoisi ainoastaan jos pakkopaitaan pujetaaan ja viedään ikkunamattomaan huoneeseen ettei tiedä mitään kuinka ulkona paistaa aurinko ja kevät tulla jolkuttaa
Otin jouluruusuni jääkaapista (en enää kestänyt odottaa, meni vain noin kuukausi kylmässä) ja sieltä on nyt nousemassa alkuja Voi, kun tulisi oikeiin monta! Värilliset jouluruusut ovat yksiä suosikeistani. Olen päättänyt saada niitä paljon varjopenkkiin.
Hostiat antavat odottaa itseään. Miten hostiat ja jouluruusut suhtautuvat toisiinsa? Haluaisin niitä samaan penkkiin.
Olen koulinut kaikki orvokit, värinokkoset, helokit ja neilikat, jotka istutin. Tästä hyvästä saan istuttaa lisää siemeniä illalla. Kamalan vaikea päättää mitkä menevät seuraavaksi multiin. Tila on rajoittava tekijä ja pitäisi päättää minkä on ehdottomasti aloitettava aikaisin. Onko olemassa jotain luetteloa, jossa käytäisiin kalenterinomaisesti läpi istutusaikataulu?
Ja taas tuosta kylmäkäsittelystä...... haittaako jos lämmöt laskee jopa -10 asteeseen? Mulla on kuistilla styroksilaatikon sisässä useita purkkeja ja mittari tietysti kans. Täällä meillä on ollut tälläkin viikolla melkeen 20:n asteen yöpakkasia 
Onko niin että muutama aste pakkasen puolella ei haittaa mutta tuo kymmenen astetta on jo ehkä vähän liikaa? No, on mulla onneksi tuolla tallissa vaivaiset 80 lajia kylvettynä ja siellä ne lämmöt (siis kylmät) pysyy suunnilleen nollassa asteessa.
Annetti, kylmäkäsittelyssähän ne on ulkona maassa olevat siemenetkin. Täysin ilmojen armoilla eivätkä ne siitä nokkiinsa ota 
No niinhän se tietysti on. Itsestä vaan tuntuu, että liika on liikaa 
kunnon lumipeitteen alla lämpötila taitaa kuitenkin olla melko tarkkaan juuri tuo annettin tallin lukema
Tässä mun taimeni. Ekassa pikkulootassa (dyno) vasemmalla chilejä, sitten lobeliat, seuraavassa kennostossa pikkupetunioita ja kerrattukukkaisia petunioita, seuraavassa lootassa muutama chili ja isosamettikukkia (joista osa on venähtänyt, osa tanakoita nättejä taimia), seuraavassa keijunmekkoja, ja viimeisessä pikkupetunioita.
