sinipsun torstaisen onnen jaoin tänään.- vanha rempottava leikkurihan romutettiin viime syksynä. sunnuntaina kävimme ostamassa uuden. piti ostaa yhdenlainen tyrkkytarjoushinnalla mutta myöhässä me olimme, ei oota vaan myytiin. mutta melkein yhtä hyvä merkki oli sitten kympin kalliimmalla.
keräävähän se entinenkin oli, hirveä metelöijä ja painava ja haiseva. tämä uusi on kuin kehräävä kissa, kevyt (alle 20 kiloa) ja lähtee käyntiin kun toisella kädellä painaa isoa namiskaa ja toisella ottaa napakan otteen aisasta tai kädensijasta. jälki oli hyvää jopa minun kentturallani. hienosti silppusi kuivia lehtiä ja oksasilppua vaikka kevyt akkukäyttöinen onkin. en olisi ikinä uskonut ennen kuin koin…
Kaikki tarhakurjenmiekat ja päivänliljat on istutettu ja vino pino taimia siirtoistutettu. Palstalla on siivottu isoin lavakaulus ja istutettu siihen sipulit.
Kuulostaapa mun aikaansaannokseni vähäisiltä, vaikka ihan koko päivän tähän asti olen touhunnut.
Kaikki hyötärit on nyt maassa, sekä taimet että siemenet :), paitsi 4 tainta, jotka menevät kompostin päälle. Sinne on ensin roudattava multaa päälle, mutta se sujuu näppärämmin mieheltä eli odottelen, että palaa työmatkaltansa.
Hyötykasvit vievät näin toukokuussa niin paljon aikaa, että kahlailen täällä voikukissa ja rikkiksiä en paljoa kerkeä penkeistä perkaamaan, mutta on se niin nättiä nyt silti, kun yhtäkkiä on tullut kesä. Paljon jo kukkii. Ai että nautin taas tänä iltana tästä elosta. Tuomien tuoksu nyt illalla oli huumaava. Olen istuttanut 12 tuomea, joista kaikkein isoimman olen jo kaatanut pois, kun oli niin lähellä mäntyä. Ei noita tuomia muina aikoina edes muista, mutta nyt ei voi olla huomaamatta, kun ne kahden aistin kautta vahvasti vaikuttavat.
Jee, sain tänään muokattua, rajattua ja putsailtua viimeisestäkin rikkisten juurista ruusujen uuden istutusalueen 
Huomenna jos vielä kärräisi vähän lisää tavaraa sinne, pääsisi jo sitten lopultakin siirtämään pensaat omalle paikalleen. Sitä en kyllä tiedä, että millä räjäytän nuo vanhat puskat irti tuosta rinteestä, tars varmaan pyytää nuo talouden lihakset avuksi remppakiireiltään... Hakettakin pitäisi käydä hakemassa katteeksi, ja tuumasin että tartteehan ne ruusut vähän aluskasvillisuuttakin ainakin nyt alkuun. Mitähän siihen keksisi? Kurjenpolvia mietin, jotain matalampia semmoisia, ja ehkä lemmikkejäkin voisi kylvää, löytyis siemeniä niin valkoisista, vaaleanpunaisista kuin sinisistäkin. Ja jotain kevätkukkijoita varmaan sitten syksymmällä voisi istutella.
Heh, Miikku, minulla on niin päin, että ruusut ovat niitä rikkiksiä joita revin pois kukkamaasta! 
Nimittäin valamonruusu leviää villisti ympäri kenttää ja sitä tunkee maanalaisia juuria pitkin metrien päähän, ÄRSÄÄ!! Mitä oikein keksisi, että se estyisi? Pitäisikö emopensaan ympärille kaivaa maahan korkea peltisoiro esteeksi tms.
Tuomipihlaja, tuomet ovat kauniita kun ne kukkivat, mutta eivätkö ne muutu aavemaisiksi seittipuiksi kun koit valtaavat ne? Minua inhottaa se näky, puistattaa! 
Pitäisi varmaan jonain keväänä jättää kaikki kylvöpuuhat ja uudet kasvihankinnat tekemättä ja keskittyä ainoastaan olemassa olevien kukkamaiden putsaukseen rikkaruohoista! Siis kyllä niin masentaa kun katsoo yhtäkin kukkamaata joka on täysin nyt vuohenputken valtaama! Ihankuin en olisi koskaan sitä kitkenyt!!! Kitken, ja se leviää vain kahta kauheammin! Toisaalla vuohenkello jatkaa yrittämistään, vaikka nypin ja nypin. Ja voikukat! Niitä on kaikkialla!! Nurmikotkin eivät ole mitään NURMEA vaan voikukakkoa ja muuta p*skaruohoa. Eturinne ulko-ovea vastapäätä on osalta aluetta pahasti heinittynyt. Joku voisi luulla, etten yhtään kitke rikkaruohoja, vaikka niitä olen jatkuvasti nyppimässä. Mikään ei riitä. Hitto, joskus tekee mieli heittää hanskat naulaan ja haistattaa kukille pitkät! 
Totta, hyötykasvit vaativat paljon aikaa, hanskat tekisi mieli heittää siihen mihin putoavat!
Rikkaruohot ja kaikki muukin hurahti kasvuun. Palstalla älysin kääntää ja harata maata aikaisemmin jo muutamaan kertaan, sinne paahtui monet pahikset, voikukat voi paksusti. Kylvin sokeri- ja taittoherneet, maissin kylvin suoraan valmiiksi muokattuun lavakaulukseen, jänisverkot päälle suojaksi. Istutin 10 kg perunoita ja 1 kg sipulia. Ihmettelin kun väki alkoi kaikota palstalta ja kas, kello kävi puoli kymmentä. Työpäivän jälkeen kotimatkalla ei palstalla ehdi paljon mitään.
Nuo rikkikset kyllä todella syövät naista! Minä kitkin viime keväänä järjettömän määrän voikukkaa nurmikosta, sinne ei taatusti montaa jäänyt jäljelle, mutta koska en suurista saanut juurta pois kokonaan, niin muutama viikkoa myöhemmin ne kasvoivat suorastaan rehevämpinä, iloisesti “jakantuneina”. Nyt kun nurtsia katselee, ei voisi kuvitellakan, millainen työ on vuosi sitten tehty. Ja löytyy sieltä sitten myös siankärsämöä, ratamoa, vuohenputkea, vuohenkelloa ym kivaa.
Vuohenputkesta alan kuitenkin mielestäni olla jo voiton puolella, etenkin kukkapenkeissä, niitä ei suuria määriä siellä enää kasva. Mutta tuo vuohenkello! Painajaismainen kasvi!
Ja siitä pääsemmekin tämän päivän pihapuuhiin, nimittäin vuohenkelloa tänään vähän nypin kukkapenkistä, jossa sitä oli ihan joka puolella. Jos sen saisi nyppimällä pidettyä edes jollain lailla kurissa. Lisäksi istuttelin poikien kanssa heidän puutarhalta ostamiaan kesäkukkia.
Kehtaankohan edes sanoakaan, että tuohon ruusupenkkiin on tulossa myös se pahamaineinen valamonruusu 
Tosin mietin kyllä että jos istuttaisin sen juurimatolla vuorattuun kuoppaan, siellähän sitten yrittäisi levitä. Tykkään sen muodosta ja vähän tummemmat kukkaset antavat kivan kontrastin noille hempukammille ruusuille. Tuo oma yksilö on vaan tällä hetkellä kovin surkeassa kuosissa, kun rusakko pentele päätti alkukeväästä että hei, kylläpäs maistaa hyvälle, syön koko puskan... Ja jätti jäljelle muutaman surkean tapin. No, onneksi on sitkeä pensas, jo kasvaa hyvin lehteä ja uutta haaraa
Vuohenputki aiheuttaa harmaita hiuksia täälläkin. Sitä on kaikki pensasaidan aluset pyöreänään, ja tuo rinnehän on kokonaan sen peitossa. Tosin pressuthan siinä on nyt päällä, mutta luulen että ne paholaiset varmaan luikertavat sielläkin kalmanvalkoisina, etsien tietä valoon... Yhdellä pienellä selkeärajaisella pätkällä olen päättänyt kokeilla, mitä tapahtuu, jos vaan nypin jokaisen kasvavan lehden pois. Kun alue on pieni, siihen ei montaa hetkeä päivässä mene, mielenkiinnolla odotan, että väsähtääkö se joskus vai porskuttaako edelleen. Nurmikollahan se ei niin hirveästi haittaa, sinnepä silppuuntuu eikä pääse kasvamaan. Ja mun ajatus nurmikosta on lähinnä se, että kunhan on vihreää, niin ei sillä koostumuksella muuten ole niin isoa väliä 
Siankärsämöä muuten kasvatan ihan tarkoituksella siihen samaiseen kohtaan, mistä yritän vuohenputkea kitkeä. Sitä kun sattui kasvamaan siinä jo ennestään, ja se on mukavan näköinen malvan seurassa kukkiessaan
Miikku…minä aloittelija - harrastelija ostin tossa 2012 syksyn alennusmyynnistä ruusupuskan ja laitoin sen myyrän suosimalle kulkureitille orapihlaja-aidan väliin ( kuollut puska välistä ).
Mietin että kun ruusu oli todella halpa…teen kokeen ja istutin sen isompaan purkkiin josta sahasin pohjan pois. Ja se sydeemi sitten multaan ja valkosipulin kynsiä sivustoille ja kanankakkaa …
Ruusu kasvaa ja kukoisti viime kesänä ja tuntuu olevan hengissä vieläkin. Hyvä asia ruukkuun istutuksessa on ettei vielä ainakaan ole levinnyt eikä myyrä syönyt suihinsa 
Bluesky ! Voikukkia olen kanssa tuhonnut pikkuleikkurillani määrättömästi…en voi kaivaa sitä määrää polvillani ( polvet sököt ).
Aika tuhoon tuomittua kun naapurimme on sitä mieltä ettei kannata tuhota ja sitten niit siemenii leijailee tuhatmäärin meille kaikille…
Kiusaan itseäni ja otan aina leikkurillani pienen alueen kerrallaan, leikkaan niin läheltä maata kuin mahdollista. Isäntä silppuaa jätökset sitten ruohonleikkurilla.
Miikku, kannatan valamonruusun eristämistä ympäristöstään. Minulla emopensasta vaivaa jokin tuholainen, joka syö joka kesä lehdet rumiksi ruskeiksi kurtuiksi, epäilen hakutietojen perusteella ruusuetanaista, vaikka en omasta pensaasta olekaan onnistunut tuholaista näkemään. Mikä se sitten onkin, epäilen että se talvehtii puskan juurissa ja tulee sieltä joka kesä uudestaan syömään pensaan uudet lehdet. Terveenä se olisikin kaunis komea ruusu! En tiedä, miten hävittäisin tuholaisen.
IrisFinlandica, meidän täällä asuessamme (21 v) olen seuraillut, että ehkä kolme kertaa tuomenkehrääjäkoit ovat syöneet tuomet aivan lehdettömiksi tuolla Sipoonjoen rannoilla noin kymmenen kilsan päästä meiltä. Mutta meillä ei jostain syystä ole tuota tapahtunut kertaakaan. Viime kesänä koita oli jonkin verran, mutta eivät saaneet juurikaan tuhoa aikaiseksi.
Aika mielenkiintoinen ötykkähän se on, kun tuohon pystyy, eikä jälkeä kauniiksi voi sanoa, mutta kun tilanne on ohi ja toukat taas aikuistuneet, niin uudet kauniit lehdet kasvaa tuomiin. Olen ajatellut, että jos noin käy niin sitten käy, kun yleensä ovat kumminkin ihan kauniita. Olen kuullut, että kovalla paineella vettä ruiskuttamalla saa tuhon kuriin, mutta en saanut aikaiseksi ruiskutella viime kesänäkään.
Vaikka täällä nyt voikukissa kahlaan, niin ei mulla niistä sen suurempaa stressiä ole. Pian aletaan ajamaan nurtsia. Mulle on kanssa ihan sama, mitä nurtsissa kasvaa, kunhan on vihreetä ja myös sammal kelpaa oikein hyvin.
Arno Kasvi opettaa, että voikukka on heikoimmillaan, kun se on siirtymässä siemenvaiheeseen. Hänen mukaansa eka nurtsin leikkaus kannattaa ajoittaa vasta siihen, kun pihan ensimmäiset siemenpallot ovat kehittyneet. Joiltakin osin nurmikkoa lykkään nurtsin leikkuuta vieläkin pidemmälle, jotta nurtsilla kasvavat sinne itsestään levinneet valkovuokot, kevätesikot ja scillat selviäisivät. Noilta kohdin katkaisen voikukkia trimmerillä, jotta eivät ihan hirveesti siemeniään levittelisi.
Jos aika riittäisi niin penkkejä kyllä kitkisin näin toukokuussa enemmän.
Vielä ruusuetanaisesta: se tekee ruusun lehtiin sellaista läpikuultavaa aluetta. Pyretriinillä voi ruiskuttaa heti kun ekat läpikuultavat laikut ilmenee.
Kävin tänään marttojen taimivaihdossa. Sen verran myöhään pääsin liikkeelle, että kyynärpäät olivat jo kolisseet, ja pöytä melko tyhjä. Mukaan tarttui kuitenkin esikkoja, lipstikkaa ja valkosipuleja.
Esikot kävin jo istuttamassa omien esikoiden kaveriksi. Yllätys sitten aikanaan, miltä he näyttävät 
Valkosipuleista martta sanoi, että eivät tälle vuodelle ehdi enää tuottaa satoa. Tökin nämä ensimmäiset valkosipulini kuitenkin lootaan, kai ne versoa ainakin kasvavat? Vai mitä noille tapahtunee?
Lipstikka vähän vielä miettii paikkaansa. Tuon kanssa emmin tovin, otanko vai en, mutta houkutus oli liian suuri. Eiköhän sekin paikkansa jostain kasvimaan nurkalta löydä, höykytän sitten kovalla kädellä, jos meinaa pienessä pihassa ihan riehaantua.
voi,elämän kevät kun sitä vuohenputkea on vaan täälläkin vaikka kuinka,ison tynnyrin täytin tänään ääriään myöten ja kyllä sen jaloissaan tuntee,et on kyykkinyt koko päivän.
ihana ilma ollut ei liian kuuma,kaikenmaailman tuoksujakin leijaalee ilmassa,siitepölyn lisäksi.
Tulipahan tehtyä ruukkuistutuksia, lähinnä pelakuita, mutta oli siinä muitakin, eikä ne taimet ees vielä loppuneet.
Käväistiin tytön kanssa vapaapäivän kunniaksi kävelyllä turun kasvitieteellisessä puutarhassa.
Olikin todella ihana ilma ulkoiluun ja paljon jo monenmoista kukkaa näkysällä.
Siellä taimilavalla ei ollut mitään kivaa myynnissä, vaikka sitä kovin toivoimme, siispä oli pakko vielä ajella kotimatkalla vakka-taimen kautta.
Muutama mukava kukkakin taas tarttui mukaan.
Nyt on valmisteltuihin penkkeihin istutettu kaikki Latvian löydöt ja aiemmat hankinnat. Ja ette ikinä usko: mulla jäi tyhjiä koloja! Muutama kasvi on vielä istuttamatta, mutta ne vaatii taas siirtoistutteluja. Yhdelle ihanalle idänunikolle en vielä ole keksinyt paikkaa.
Kokopäivän olen tuppassut tuolla ulkosalla enkä oikein tiedä mitä tein.
Miten voikaan päivä mennä näin.
Kylvin minä sentään kurkun ja ruusupavun siemenet.Joitain tyhjiä aukkoja paikkailin kesäkukkien siemenillä ja jakotaimia juoksuttelin sinne tänne.
Rikkaruohotkin saivat minut jonkun kerran kumartumaan.
Miten minusta tuntuu että kaikki varsinainen tekeminen jäi kuitenkin huomiseen.
Sain lantut, lehtikaalit ja parsakaalit viimein maahan. En laittanut sitä muovitunnelia kaalien päälle, ku arvelin, että tulee liian kuuma. Harsojen alle ne peittelin kirppojen pelossa :))
Kylvin tillin, persiljan ja salaatit.
Kesäkukkia en ole ainuttakaan vielä saanut ruukkuihin 
Kasvihuoneiden seutuvilla on hirveä sekasotku, ihan pikkusen ärsyttää…
Mutta onhan päivä vielä huomennakin 
Aamusta iltaan mekin puuhastelimme pihalla. Tytär tuli käymään ja kitki innolla rikkaruohoja. Hänen kanssaan istutettiin kasvimaalle punajuuret, punasipulit ja herneenpalot. Mies kärräsi varjopenkkiin multaa ja kitki rikkaruohoja. Rajasin kasvimaan laattakivillä sepelistä. Selkä sattuu, mutta tulostakin syntyi.