Multa loppuivat nyt voimat, niin fyysiset, kuin henkiset ;) Yrttimaa on uusittu ja paljon muuta siivottu, mutta nyt kauhea helle vie lapionti-innon ja epätoivoinen projekti kaiken muun. Likka toivoisi, että hänen ikkunastaan näkyisi myös kaunista puutarhaa, mutta se on vaikeaa, niin vaikeaa. Meillä on nimittäin talo ihan muutaman metrin päässä pellosta. eikä siihen kapeaan suikaleeseen talon pohjoispuolelle ole mitään laitettu. Seinän vieressä on nauhuksia, mutta muualla juolavehnää ja nokkosia, eikä edes maa ole tasainen, eikä sinne pääse ruohonleikkurilla, ellei nostele sitä esteitten yli. Lisäksi alueen katkaisee koira-aita. Mulla olisi multaa ja paperisia viljasäkkejä, kuusaman, luumun ja mongolianvaahteran taimia ja usempi koditon perenna, mutta voimat on näköjään käytössä vaan etupihalla.
Mutta takapihalla olisi varjoa. Kahvia koneeseen nyt.
Kreeta-Eulaalia niin tuttua, aika toivottomalle tuntuu täälläkin. Pitiköhän alkaakaan uudestaan tätä hörhöilyä, näköjään piti - mutta missä on mun voimani? Jaksoin niin hyvin tehdä tuota remppaa, että luulin leikiten tulevan tämän pihanlaiton, mutta eipäs tullutkaan. Paikat jumissa ja voimat kateissa ja toivottomalle näyttää koko urakka ja olenkin reippaasti alkanut luopua haaveistani ihanasta pihasta, mutta edes jonkunlainen tästä nyt on väkisin pakerrettava.
Pieni alue kerrallaan vaan Turha sitä on väkisin tehdä. Mullakin on nyt muutama aika epätoivoiselta näyttävä penkki mut pala kerrallaan vaikka tuskastuttavan hidasta onkin. Samalla kun teen koko penkkiä uudestaan niin suunnittelen uusia kasveja ja yhdistelmiä ja haikailen mielessäni miltä näyttää valmiina Lopputulos on luultavasti hyvin erilainen Negatiivinen asenne ei ainakaan tuota mitään hyvää
Näinpä, mulla on aika raskas työ tehtaalla ja vapaa-ajalta kaipaan sopuisaa ja kivaa tekemistä ja oloa.
Ja vaikka puutarhan hoito ei aina ihan kevyttä ole, niin mulle se on hermolepoa.
Mutta kun se sen lisäksi ainakin mulle on ihan vaan harrastus, niin sen ei saisi antaa stressata, eikä tuottaa ahdistusta.
Olin aikoinaan innokas koiraharrastaja pelastuskoira ja palveluskoira puolella, mutta kun koiraporukat tahtoo olla niin riitaisia ja muutenkin homma alkoi tuottaa usein enemmän kiukkua kuin iloa, niin tein päätöksen, että mun koirat harrastaa retkeilyä, leikkimistä, uimista ja kotitottista, eipä nuo tunnu kärsivän.
Itse kärsin tuosta kimppatreenailusta, koska se oli vaan jotenkin painostavaa, pakko oli osallistua, tai seuraavaksi oli kauheat napinat ja jos olit poissa, seuraavaksi olit viimeinen treenivuorossa, jne.
Silloinkin mulla oli hyvin raskas työ, niin en halunnut vapaa-ajan harrastuksista ottaa stressiä ja parempi fiilis on nykyisin.
Varsinkin kun nuo kimppatreenit tahtoo olla sitä, että koira odotaa autossa, tai liekassa jossain puun alla.
Nyt nuo toki jo on niin iällä, että eläkeläisiä olisivat muutenkin, mutta jatkossakin varmaan mun koirat saa toimittaa seuralaisen virkaa.
Minä heitin itteni hetkeksi vaakatasoon kun sain ruoan tehtyä, jatkan tuolla maalla kun olen hetken huilannut. Kissa on tuossa rinnan päällä ja kuonolla pukkii mua naamaan, että pidä hyvästä.
Mä olen unohtanut taas yhden tärkeän pihapuuhan, nimittäin paikoillaan istumisen. Vähän aikaan kun istuu yhdessä pihan kulmassa, ja sitten toisessa, niin alkaa kummasti kirkastumaan. Eihän tässä mitään epätoivoista olekaan. Lykkään sinne juolavehnien keskelle tietysti nuo lupiinit, jotka ajattelin ajaa leikkurilla yli. Ne eivät meidän savimaalla mitenkään riehaannu, mutta pitävät hyvin paikkansa ja leviävät hitaasti. Kaveriksi menee niin ikään ruohojen joukossa kasvavat kotkansiivet ja valamonruusut, ja pari muuta ruusupuskaa, joiden nykyinen paikka on jäämässä tammen varjoon, joten ongelman voi siirtää hiljalleen muualle. Eiköhän noilla sitten jo saa nätimpää, kuin heinikko. Mä olen aika suuripiirteinen puutarhuri ;)
Mulla oli tänään samat puuhat kuin Kurpalla. Lisäksi vielä pikku saniaisten taimia siirtelin “paraatipenkistä” toiseen paikkaan. Etenee nämä pihapuuhat hieman hitaasti tänä keväänä, kun pikkumiehestä on kuoriutunut oikea maailmanmatkaaja ja aina on karkaamassa kylille kun vähääkään silmä välttää. Päätin olla ressaamatta tilanteesta ja nyt tarkotus olis keskittyä enimmäkseen pohjien tekoon, jos vaikka ens vuonna olis sitten istutusalueet istutusta vaille valmiita.
Lämpötila +25, aurinko porottaa, onneksi sentään vähän tuulee. Sain sentään jonkun verran hävitettyä rikkaruohoja ja vielä illalla käytin lapiota kovaan savimaahan ja kaivoin kultatyräkkiä ja tummakujenpolvea vaihtoa varten. Muuten vaan haahuilin ja ihailin , kun kirsikka, saskatoon ja ´Härkätien herkku" sekä yks luumupuu kukkivat.. Omenapuut aloittelee kukintaansa.
Kävin vähän pällistelemässä kartanolla, päivällä kannoin jo vettä penkkeihin ja istutuksille. Hyvin puskee itua paikasta jos toisestakin - just laskin “roskapöntönkin” idut; kaikki gladiolukset on lähteneet kasvuun! Jee!
Patiolla istuessa ja pihaa katsellessa sain sen kuningasideoiden äidin: Ens kesänä teen pihan toiselle laidalle ruusupenkin! Erilaisia ruusuja, korkeita ja matalia ja sekaan sellaisia perennoja, joita ei vielä pihassa kasva mm. pionia. Oi joi… Hieno idea, vaikka itse sanonkin.
Päivällä +24 varjossa. Viimeisetkin lumen rippeet häipyneet. Tuntuu että on taas oikein elossa, kun saa röytää niin että lapionvarsi ruskaa. Hahmottelen jatkoa takapihan penkereeseen. Perunat on maassa harson alla, vähän pelottaa lannoitinko liikaa. Jäniksen rökäle istuu taas kukkapenkissä vaikka olen siihen kantanut kahvinperiä ja kanankakkaa. Posket sillä vaan leviää.
Ulkopuuhia ihan liikaa tälle päivälle hellesäässä auringon porotuksessa. Ensin työn puolesta ulkoilupäivässä järjestäjänä, melkein koko päivä ulkona ja sitten kotiin päästyä heti pihapuuhiin joita riittää päivästä toiseen eikä loppua näy. Kaikki pitäis saada nyt samantien heti kuntoon, kasvimaa ja kasvihuoneet ja istutukset niihin.
Taas jotain sain tehtyä valmiiksi, huomenna sitten jatkuu. Saa nähdä montako viikkoa tässä menee ennenkuin kaikki on valmiina ja päästään kakkosvaiheeseen eli kitkemiseen
Avasin äsken oluen, on sellanen fiilis että se on ansaittu.
JOOOO!!!Raakasti vaan,jänikset ovat ei toivottuja vieraita.Mulla ovat käyneet monena vuonna jyrsimässä kulleron nuput kiun ovat alle kymmensenttisiä.Käynpä nyt muistin aikana kanankakkaa ripsauttamassa juurelle kun ovat vielä säästyneet.
Ei pelkää kanankakkaa. Istua losotti keskellä penkkiä ja leuka jauhoi topakasti, vaikka eilen levitin ison säkillisen kanankakkaa pihaan niin että henkeä salpaa. Rönsyleimun nuput on kadonneet parempiin suihin.
Eilen illalla seurasin kun se pisteli apilan rönsyjä, veteli niinkuin lapset spagettia ja tuijotti ikkunan läpi minua silmiin. Hauskahan se silloin oli.
Miks muuten naisten pitää ansaita se iltaolut? Mites miehet, voivatko ottaa sen muuten vaan? (itellä ei kokemusta kun en tykkää oluesta, eikä mieskään sitä juo)
Turha sitä on väkisin tehdä. Mullakin on nyt muutama aika epätoivoiselta näyttävä penkki mut pala kerrallaan vaikka tuskastuttavan hidasta onkin. Samalla kun teen koko penkkiä uudestaan niin suunnittelen uusia kasveja ja yhdistelmiä ja haikailen mielessäni miltä näyttää valmiina 
Lopputulos on luultavasti hyvin erilainen 
Negatiivinen asenne ei ainakaan tuota mitään hyvää 