Mä kans tartuin lakanaan 
Hieno on sekin, mutta toi vaaleanpunainen on vie sydämen, tahtootahtoo!! Mul on kääpiojapanilainen sinivalkoinen, valkoinen ja ihan pieniä viihtymättömiä reppanoita eikä edes niin nättejä.
Voi sinivuokko tule jo kertomaan mikä toi lakana on?
Akileija Green Applesilla taisi todella olla happamia vihreitä ne omenat, on siemenkodilla sen verran muikea ilme...
Kuinka korkeaksi Nora barlow kasvaa?
N. 70 cm?
Kiitos Anitalle
Onko tämä valkokukkainen matala akileijani japaninakileija?
Tipilintu ja muut sinivuokon lakanasta kiinnostuneet. Vastaus löytyy vuokon omasta kuvagalleriasta. Lakana on mattona kukkivaa patjarikkoa.
Onneksi näitä ei öttiäiset tuhonneet:
Tälläinen väriloisto kukkii vielä, muut on jo alkaneet keskittyä siementuotantoon 
Tästä siementuotannosta pitääkin kysyä. Sanotaan, että akileijat ristetytyvät innokkaasti ja niinpä odotin, että omista siemenistä kasvatetuissa väriakileijoissa olisi ollut edes yksi uudenvärinen, mutta ei. Kaikki uudet ovat samoja värejä kuin entiset (en tietysti tiedä, tuliko keltaisen siemenestä keltainen, kun olivat sekaisin). Mikä on muitten kokemus, pitävätkö akileijat värinsä siemenkasvatuksessa? Toinen juttu, jonka olen kuullut, on että akileijat "taantuvat". Mitä se tarkoittaa? Siementaimista tulee jotain lehtoakileijoja, vai? Tämmöistäkään ilmiöta en ole havainnut, miten muut? Pitäis osata kertoa, mitä siemenistä tulee ennenkuin antaa niitä pois, mutta kun en osaa. Kiitos tiedoista!
Akileijat kukkivat muuten yhä innokkaasti, viime vuonnakin kukkivat juhannuksesta syyskuulle, vaikken edes nyppinyt kukkineita pois. Siinä onkin yksi niiden viehätys, ei jää tyhjää tilaa perennapenkkiin.
Mulla ainakin lehtoakileijat näyttävät taantuvan, hailukan vaaleanpunainen väri alkaa dominoida siellä, missä ennen oli sinistä. Sehän on tietääkseni pölytykseen liittyvä juttu, mutta kuka muistaa paremmin miten? Tietyt värit ovat enemmän pölyttäjien mieleen. Kai risteytyminen on vähän kiinni siitä, miten lähellä toisiaan eri värit kasvavat. Sekakasvusto sekoittuu entisestään… Jaloakileijojen jälkeläistuotannosta mulla ei ole kokemuksia, tuntuu vain, että ne eivät kovin helposti lisäänny omia aikojaan.
Eli onko niin, että akileijan siementaimi on aina jommankumman emokasvin värinen? Silloinhan dominointiin riittäisi sekin että parhaiten lisääntyvän värin geeni olisi dominoiva, ja uudet värit olisivat aina aitoja mutaatioita, eivät uusia geenikombinaatioita. Mulla on kyllä jaloaksut ihan sekaisin, lehtoaksuja onkin vain sinisiä ja muutama valkoinen, mutta odottelen Emolta hänen kauniin vaaleanpunaisensa siemeniä. Saavat dominoida!
Tjaa…mitä sanoikaan lukion biologia…oliko kyse välimuotoisesta periytymisestä vai dominoivista ja resessiivisistä geeneistä. Eihän tumman ja vaaleahiuksisen ihmisenkään jälkeläinen ole välttämättä kummankaan värinen. Ne oli kyllä mielenkiintoisia aiheita mutta jätän akileijojen periytymisopin muille
Ansulla ihana akileija.
Minä vit…nuin omiini ja nakkelin hylkyalueelle kaikki puskat, sielläpähän toukilla on ruokaa. Mummolta saamani japaninakileijan istutin kyllä tuonne varaston taakse, aion ensi keväänä vahtia sitä myrkkypullon kanssa!
Äskeisellä reissulla mukaani tarttui ihan väkisin maassa makaavia akileijan siemenkotia, ja minä kun vannoin etten enää akileijoja haalaa pihaani…
Voi tuota valkoista! Se lähes musertaa sydämeni. Tilasin valkoisen appleblossomin, valkoinen ja hieman viherrystä. Kahdet siemenet kylvin. Mitään ei ole näkyville noussut.
Akileijan nuppunen...
> Välke: tiistai, 21.
heinäkuuta
2009 - klo 13.
15 (yli 206 vuorokautta sitten)
Onko tämä valkokukkainen matala akileijani japaninakileija?<
Ei näyttänyt vastausta olevan, mutta kyllä se on samannäköinen kuin minun valkoinen japaninakileijani:)
Kauniita akileijoja
, ja eihän enää mene kauaa kun nämä jo puutarhassa kasvaa. Tulisipa pian kesä ja kauniit poutapilvet. Syötävän ihana kuva Inki!
Ihana kuva tuosta valkoisesta kaunottaresta. Otin aikoinaan sen omani siemenet jostain siemenkirjeestä ja pussissa luki vain “valkoinen, matala akileija”