Ihan uutta maantietoa, tuollaista Uusi Blegia -juttua en ole tiennytkään. (OT: mä kuvittelen joskun, minkälainen luonto on ollut jonkin kaupungin paikalla muinoin. Tai toisaalta, miltä mahtaa jokin tuttu kotiseudun luontoympäristö näyttää tulevaisuudessa, sitten kun Megalopoli-Turku on levittäytynyt meidän maaseutumme yli)
Miikoksen asterin sini puuttuu meidän pihasta, hiano.
Miten saan syysasterit hävitetyksi kukkapenkistä? En tietämättömyyttäni piitannut varoituksista ja nyt korkeaa lilakukkaista syysasteria tunkee joka kolosta. Olisi pitänyt ämpäriin istuttaa eikä tällätä keskelle kukkapenkkiä… Nättihän se on mutta aivan liian tunkeilevainen.
Minä sain asterin siirrettyä kun kääntelin maata harasin ja keräsin kaikki löytämäni juurenpalat pois. Voi tietty olla hankalaa kun on muiden keskellä, minulla ei ollut kuin kuin yksi pensas jonka juurien lomasta yritin saada kaikki asterin juuret pois.
Ahdekaunokki, mulla oli sama juttu. Kaivoin pääkasvin, ja koska multa on kevyttä ja hiekkapitoista, aika pitkiä sivuversoja vetelin siinä mukana ylös. Sen jälkeen tupsahteli uusia alkuja ainakin vuoden ja aika kaukana pääkasvista. Silloin poistin niitä viimeisiä.
Jos nyt on kuitenkin tullut hankkineeksi asterin, ja saanut sen myös poistettua, niin MIHIN se oikein kannattaisi istuttaa? Kysyy nimimerkki ´Mikä on taloon tuotu, se myös pysyy`…
Sokkelimuovista tai multasäkkien mustasta muovista (hieno uusiokäyttövinkki täältä Pentistä) voi kaivella rajat asterialueelleen kukkapenkkiin. Pysyy rajojen sisällä, jos rajat ehkä 20 -25 senttiä mullan sisällä. Rajat ei siis näy mullan yläpuolelle. Syysasterialue tuppaa kyllä keskeltä kaljuuntumaan, kun aina yrittävät hakea uusia kasvupaikkoja. Täytyy rajauksen reunoilta sitten vaan aina joskus siirtää keskemmälle takaisin. Mutta kaljuuntuminen tapahtuu kyllä ilmankin rajauksia.
Juu, ne sivujuuret on mukavasti aika pinnassa, ettei mene suojuksen alta. Ja ilmeisesti saa olla varsin aurinkoinen paikka, että ehtii kukkia näillä korkeuksilla…
Kylläpäs tämä asteri näyttää kuvassa siniseltä vaikka luonnossa on violetti.
Lysin ihan matalan asterin kaupasta. Vaan 25cm korkea. Lajike Woods Purple.
Oiskohan niitä ollut kahta? 
Samaan sarjaan kuuluvat myös Aster Wood’s Blue ja Wood’s Pink.
Kivoja nuo matalat asterit. Mitenköhän talvenkestävyyden laita?
Keväällähän sen näkee. Ei luulisi kaikkein arimpia olevan.
Emo, haen siulle huomenna jos siellä vielä on.
Minäkin näin kaupassa purkkeja, joissa oli kauniisti kukkivia matalia kerrottuja astereita, sinisiä ja vispipuuron punaisia.Nimi oli vain syysasteri, ei edes sanottu että oliko perenna vai ruukkukukka. Tosin en katsonut, lukiko purkkien kyljissä vielä jotakin. Olisin vienyt äidille maalle, siellä olisi ollut sopivasti vapautunutta tilaa kohdassa, josta on poistettu lumimarjapensaat ja tilalle laitettu muutama ruusunalku, mutta tietenkään astereita ei löytynyt silloin kuin olisi tarvittu. Ehkä asterin voisi talvettaa kylmäkellarissa, jos sattuisi tulemaan jotain raaskuja vielä vastaan? Tuleeko niihin helposti tuholaisia? Kovasti leviävä sitkeä kasvi olisi äidille hyvä, kun kukaan ei jaksa oikein hoidella. Penkin rajaus tapahtuu ruohonleikkurilla siltä puolelta, jolla asialla on jotain väliä, joten väärään suuntaan hivuttautuminen ei olisi ongelma. Vaikka nuo asterit olisi käsitelty jollain kasvunsääteellä, tuskin ne metrin korkuisia ruusupuskia hukuttaisivat alleen.
Kiitti, kurppa.
S-kaupoissa ainakin täälläpäin noita myynnissä. En ole ostanut…vielä.
Minä lykkäsin viime syksynä ostamani matalat valeeseen talveksi ja hyvin menivät talven yli. Toki korkeutta niillä nyt moninkertaisesti kun ei kasvunsäädeaineet enää vaikuta.
Muoks. muutin termin
Ehditkin ensin tuosta kasvunsäädöistä kertoa. Sitä tosiaan käytetään yleisesti noissa markettien astereissa.
Tänään katsoin Prisman asteripurkkeja tarkemmin. Laji oli tanskalainen Victoria ja kotona sain selville, että se voi kasvaa melkein metrin korkuiseksi, eli ei ehkä sittenkään ruusujen eteen kannata istuttaa. Myöskään vispipuuronpunaisia ei nyt ollut vaan valkoisia ja pari siniviolettia. Nättejä silti.
Yhtenä syksynä ostin noita astereita ja talvehtivat kyllä hyvin. Seuraavana kesänä petyin pahasti, kun kasvoivat metriä korkeaksi pehkoksi, eivätkä ehtineet edes kukkia.