Varmaan täsmälleen sama kuin mun formosalainen. Nytkö vasta aloitti kasvun? Mulla on jo uusi puikko piirua vaille valmis, ja ensimmäiset keikisilmut ikinä yhdessä vanhassa puikossa.
Mulla kasvurytmi on aina mennyt sillee, et kasvaa synkimpään kaamosaikaan, ei tee mitään keväällä ja sitten lopulta heinä-elokuussa kukkii.
Googletin kuvia, tuo on ihana! Vaatiiko jotain erityistä?
Tämä minun D. Formosa Star on omaksunut rytmin: lepoa talvella, nuppuja ja kukinta kevättalvella TOOOODELLA kauan, sitten kasvua koko kevään ja kesän. Se viettää kesän parvekkeella ja nauttii kosteasta ja viileästä suunnattomasti. Syksyyn mennessä se on tosi tanakka ja pirteä.
Siis kukkahan on aivan MAHTAVA! Kaiken kukkuraksi itse kasvikin on koristeellinen, kun pitää lehtensä koko puikkojen pituudelta todella pitkään. Ja täysin vaivaton: kasvaa ja kukkii kuin kello.
Pidetään tasakosteana, versojen valmistuttua neuvotaan hiukan kuivempaa kautta, mutta mun mielestä aika turhaa hienosäätöö. Lepokautta ei ole. Pärjää yhtä lailla huoneoloissa kuin viileässä, ajoittain jopa kylmässä: en saanut tuota tapettua, vaikka joutui kerran pariksi tunniksi –2,5 asteeseen. Vierekkäisistä puikoista toinen palellutti lehtensä, toinen ei ollut millänsäkään, mikä sinänsä on aika mielenkiintoista…
Rehun sanotaan suosivan täyttä aurinkoa, mutta olen käräyttänyt omani jo keväällä itäikkunalla, johon lakkasi paistamasta jo aamupäivällä. Ulkona voi laittaa huoletta täysaurinkoon. Toisaalta kukki hyvin myös täällä nykyisen asunnon partsilla, joka on koivujen varjostama. Kasvaa rehottaa ihan tyytyväisenä keinovalossakin – mulla kun tuo, kuten sanottu, kasvattaa versonsa aina synkimmän kaamoksen aikaan.
Suosittelen tätä joka käänteessä kaikille: ihana kukka, kukkii varmasti, kukat kestää melkein kaksi kuukautta, kaunis kasvi, helppo kuin mikä.
Samoin kuin Ruukkutarhuri suosittelen tätä "formosalaista" kaikille, jotka haluavat helpon ja upean valkokukkaisen oranssinieluisen orkidean. Ja lisänä on tuo kiva karvapeite puikoissa. Sen ja kukkien takia tämän orkidean valitsinkin muiden Dendrobiumien joukosta. Tänä talvena sitten vasta kolmen vuoden jälkeen orkidea pudotteli lehtiään puikoista, joten se säilyy pitkään vihreänä eikä kaljuunnu niin nopeasti.
Eipä voi tätäkään tilata yhteistilauksessa …
Ai ei voi, onpas harmi 
Tuollaista 'Formosa Star’ia en onnistu nopealla vilkaisulla löytämään mistään, mistäköhän olette löytäneet omanne? Srn sijaan D.formosum giganteumia näyttää olevan Akernella ja Wilhelm Hennisillä. Ei hassumpi sekään.
Tuo Formosan tähti taitaa löytyä paremmin marketeista, eikös vaan?
Käyn vissiin väärissä marketeissa 
Mun löyty Backaksen puutarhalta, jota ei oo enää olemassakaan (ainakaan Backaksessa, eikös se muuttanut jonnekin huitsiin?).
Hei, kellä on kokemusta jenkinsiistä tai vastaavista? Mulla ensimmäistä talvea, ja just huomasin, et piru vie, siellähän on uusi verso kasvussa, kun tässä piti kukintaa odotella! Olen pitänyt joulukuun alusta ihan rutikuivana (aikaisemmin ei pystynyt, kun koko ajan oli joku verso puolitekoinen, ja sittenkin jäi pari vielä täysin kehittymättä, ja pudottivat lehtensä), nyt tämän vuoden puolella ripauttanut pikkuisen vettä päälle ihan sekunnin ja heti kuivumaan – olix sekin jo liikaa?
Jenkinsiistä en tiedä mitään, mutta minun pieni rääpäleeni on ottanut myös kunnon varaslähdön kevääseen.
Tämä on ilmeisesti todella elinvoimaista sorttia, sillä se sai kylmää syksyllä kaupasta tuodessa (+5 astetta, kova tuuli, ohut paketti ja 15 min pyörämatka) ja odottelin alkuun sen heittävän henkensä tykkänään. Mutta ehkä salaisuus onkin se, että se on tullut Eedenistä! Olivia joskus mainitsee kasvin poistuneen Eedeniin, ja minua huvitti, kun huomasin tämän lapussa lukevan Eden collection. Toivon saavani nähdä taas pirteät, kirkkaan magentan väriset kukat, kunhan tuo uusi verso kasvaa isoksi. Eilen annoin sille jo lannoitettakin.
Tällainen Dendrobium jenkinsii löytyy.
Ollut kolmisen vuotta - eikä ole kukkinut. Ensimmäisenä talvena en raaskinut sitä viedä viileään, edellistalvena oli kuivassa olkkarin ikkunan lähellä (kuten D. lindleyi). Nyt on viileämmässä huoneessa ja lähes kuiviltaan. Katsotaan, mitä se nyt meinaa. Ollut vasta tammikuun alkupuolelta. D. lindleyi sentään otti opiksi ja on kukkinut kahtena vuonna.
Teenjuoja, hyvinpä ne siellä Eedenissä noita hoitelevatkin - tosin en muista sinne just tuollaista missään vaiheessa lähettäneeni 
Olivia, sun jenkinsii on ihan erin näköinen kuin mulla – onkohan näissä nyt liput ja laput oikein?
Vai kasvaako sulla aina keinovalon alla? Sikäli kuin olen tästä rehusta mitään ymmärtänyt, se vaatii rankkaa auringonpaistetta ja ehdottoman kuivan kauden – ei näköjään siis edes vesitippoja! Joltain foorumilta tavasin, että tällä pitää olla ehdottomasti lämmintä, ei viileää.
Kun sain sen, bulbit olivat pulskemmat ja lehdet lyhyemmät ja ehkä myös pyöreämmät. Se oli saanut viikottaisen upotuksen lasikon kosteuden lisäksi, mitä herkkua sille ei nykyään suoda. Ei ollut koskaan kukkinut kuitenkaan.
Eräältä italialaisen tarhan sivulta löytyy aika lailla sama, jollainen oli tullessaan.
Vielä: ei mitenkään ylettömässä valossa kasva, ehkä siksi nuo lehdet venyvät pidemmiksi.
No toi näytti jo ihan samalta! :o)
Piti vielä kaivaa Howard. P. Woodin tiiliskivi esille. Siinä sanotaan, että kasvaa 700-1500 metrin korkeudella, Intia, Bhutan, Myanmar, Thaimaa, Kiinan Yunnan. Ja kasvatuksesta: with high light and winter drying, best on block. "This species is native to the terai or foothills zone, where I have collected it in Myanmar, but it is not a warm-grover."
Puupponen kertoo lähes samalla alueella ja samoissa oloissa (500-1300) kasvavasta tämän isona veljenä pidetyn D. lindleyin sääoloista: tammi-helmikuussa viileää ja kuivaa, maalis-huhtikuussa lämmintä ja kuivaa, touko-syyskuu lämmin ja runsassateinen, loka-joulukuussa on kuivakausi.
Oiskohan tuo löytämäsi saitti puhunut tuosta lämpimästä kasvukaudesta, ei lepokaudesta?
Tästä linkistä löytyy kapealehtinen malli