Ensimmäiset rantakäärmeet on bongattu, ja niitäpä oli monta! Ainakin kahdeksan laskettiin yhdestä kasasta, mutta ilmeisesti häiriintyivät sen verran katselusta että päättivät poistua paikalta. Myöhemmin käydessämme samalla paikalla katsomassa oli kolme käärmettä taas ilmestynyt. Lienivätkö samoja vai ihan uusia kärmehiä?
Tultiin tänään alkuillan hämärässä ja pienessä sumussa kotiin Helsingistä. Ajeltiin loppupään uudella, mutta aika kiharaisella tiellä. Sen 15 kilometrin matkalla lopetin laskemisen kun olin bongannut 60 peuraa ja kaksi hirveä. Hyvä puoli oli siinä että ajettiin kuuttakymppiä ja sai ihan rauhassa ihailla maisemia kun katse etsi metsän eläimiä. En varmaan edes kaikkia huomannut, mutta koskaan en ole niitä noin paljoa nähnyt. Monet peurat oli siellä kylällä ihan pihapiirissä jopa talon ja pihalla olevan auton välissä. Avonaisessa peltokohdassa pysähdyttiin parinkymmenen metrin päähän vasansa kanssa iltasyönnillä olevan hirven luo. Vilkuteltiin valoja, mutta hirvet ei liikahtaneetkaan. Lopulta ohitettiin kävelyvauhtia. Upea näky.
Miksi mennä safarille Keniaan kun voi olla villieläinten keskellä ihan lähellä kotiaan!
Niinpä! Varmaan hieno tunne. Minä seurasin aamulla kun (sepel)kyyhky toimitti jotain meidän korkeassa pihamännyssä. Lensi mäntyyn ja sieltä hetken päästä metsänreunaan ja taas takaisin mäntyyn…
Tänä aamuna töihin mennessä näin teerikukon soitimella. Lienee sama kaveri kuin viime keväänä tepsutteli samassa paikassa kekellä kylvettyä peltoa.
Minkä kutua mahtaa olla nämä ? Järven rantavedessä.
(sattumaltä löytyi kun poikkesin rantaveteen huuhtomaan koirankakkaa
pois saappaistani 
)
tässä kaksi tuommoista isoa kutuklönttiä ja ympärillä muutama lisää
Tavallisen sammakon. Viitasammakkokin toki on mahdollinen. Kai sieltä on iltaisin jotakin kuulunut. Viitasammakon ääni on kuin kaukaa kuuluvaa pystykorvan haukuntaa tai ilman kuplimista pullosta.
Sammakon kuduksi tuota ajattelinkin mutta kun nuo mustat eivät näytä niiltä nuijapäiltä niin epäilin. Rantaan on meiltä matkaa ja ollaan kutakuinkin kaupunkialueella joten muuta melua on niin ettei sammakon äänet eroitu
.
Sammakonkudun mustat möykyt ovat ensin palloja, sitten muuttuvat soikeammiksi ja sitten nujapäiksi.
Ahaa, täytyykin täst´edes käydä seurailemassa noitten kehitystä
.
Tänä aamuna meidän pihassa oli tällainen mussuttaja. Siinä sai kyytiä vähäiset jo kasvun aloittaneet kukkaset. Vappuksiko lie valkea puku jäänyt päälle.
Tosiaan, minäkin ihmettelin eilen oikein ääneen Tarzanilleni, että vieläkö puput ovat valkoisia, kun moottoritiellä oli vain ja ainoastaan valkoisia raatoja. (kaupunkilaisen ainut tapa tavata eläimiä: raadot tiellä
)
Jäniksen takinvaihto sujuu kalenterin mukaan. Lumi suli aikaisin, joten orpoja ovat puput nyt. Niin olivat syksylläkin, kun olivat jo valkoisia, vaikka maa oli musta.
Kasvimaareisulla pari päivää sitten bongasin taas kyykäärmeenkin. Karkuun paineli minkä jaloitta kerkisi.
Valkohäntäpeuran vasa tuli pihaan keskellä päivää. Emä vain odotteli rauhallisesti kauempana.Onkohan kukkapenkit vaarassa?
Hoitomäyräkoirat kyllä tekivät selväksi, että nyt ollaan ihan liian tuttavallisesti ruokailemassa. Häätö tuli.
Ovat kuulemma muuttaneet nimen valkohäntäkauriiksi, mutta vaikea sitä on muistaa.
Eikös ole mukavaa kun bambi käy kylässä? Tykkäävät perunoista ja porkkanoista kovasti. Meillä ruokitaan koko talvi valkohäntäkaurislaumaa kauralla ja eräältä perunaviljelijältä saamme kakkosluokan perunaa joka on kauriiden mielestä aivan ykköstä.
Eilen meidän pojat löysivät pellola kauriin sarven, muuten
Olihan tuo upea eläin. Rauhassa seurailtiin ikkunasta kunnes koirat vaistosivat, että nyt on jotain jännitystä ilmassa. Ehdin juuri kysyä, että onhan ulko-ovi kunnolla kiinni kun kaksi mäyräkoiraa lähti ja kuonot rullalla oven läpi ja sitten ryskäs metikkö kun kaikki neljä lähti ja vauhdilla. Minä perässä kumisaappaissa kun en ole tottunut ajaviin koiriin, säikähdin siis, että noinkohan ne eksyy. Onneksi ajo loppui lyhyeen ja kumpikin suht ehjin nahoin tallella. Pienemmän mahan alla pieniä naarmuja. Ja kaksi onnellista, väsynyttä kaupunkilaiskoiraa kieli pitkällä
Jonkinverran säikähdin eilen, kun olin siivoamassa tulevan paraatipenkin paikkaa suuren siirtolohkareen ympäriltä. Kiven alta tupsahti kärppä ja jäi tuijottamaan minuu äkäisen näköisenä, tais tulla tarkistamaan etten vaan suunnittele hänen pääsisänkäyntinsä eteen mitään rumia istutuksia. 
Eikä tietenkään ollut kameraa kädessä...
Tuollaiset tilanteet olisi aina mukavaa saada tallennettua kuvina ja siksi olen nyt itselleni tehnyt vyöllä roikkuvan kamerakotelon ja kamera on aina mukana puutarhahommissakin. Tuossakin olisi ehkä saanut kuvan otettua jos kamera olisi ollut taskussa, mutta ei kärppä jää odottelemaan, että haet kameran sisältä.
Juuri tuo mukana kuljetettavuus on tärkeä asia ja siksi en ole oikein tosissani järkkärin hankkimista edes ajatellut - eihän sitä ja kaikkia lisäputkia voi aina mukana pitää.
Vai on nimi valkohäntäkauris, pitääpä opetella tämäkin. Tätini muinoin kertoi uimasta tullessaan nähneensä naapurin bokserin, oli töllöttänyt häntä laiturin vierestä valkoinen naama loistae. Vasta tädin silmälasit laitettua bokseri muuttu valhohäntäKAURIIKSI, maiskutteli horsmia pusikosta.
Tuo valtsun bokserijuttu oli kyllä yksi päivänpelastaja :D