Selailin koko galleriasi läpi ja voi mitä kaikkea olette saaneet aikaan!! Ihanan reheviä ja näyttäviä istutusalueita. Olet onnistunut yhdistämään pensaita ja puita penkkien lomaan. Minusta se on jotenkin hankalaa vaikka lopputuloksen kannalta niin pitäisi tehdä. Muuripenkki on kyllä huikean hieno!
Jotenkin päällimmäiseksi tunteeksi jäi sellainen olo, että tuolla asuu onnellinen perhe ja pihaprojekti on kaikkien yhteinen . Hurmaavia pikkuapulaisia sinulla kyllä on 
Voiko kysyä mistä olet löytänyt sen puukelan joka on hiekkalaatikon yhteydessä?
Ihana piha, talo ja kauniita kuvia, lisää odotellen 
Iik! Kiitos kitikat ja Tintsi kauniista sanoistanne! 
Minä niin kovasti haluaisin oppia tekemään kauniita, harmonisia, kerroksellisia istutusalueita, mutta mielestäni olen onnistunut tekemään tähän mennessä vasta pari hyvin pientä havujuttua kohtalaisen näteiksi. Perennat ovat kaikki vielä kuin haulikolla ammuttuna.
Ensi kesän yhtenä projektina haluaisin kasvittaa omenapuiden aluset. Hiljattain juuri luin puutarhalehdestä kuinka haastateltu henkilö "ei ole juurikaan kaivellut maata vaan tehnyt kattamalla kohopenkkejä" ja "perennaryhmien keskeltä nousee vanhoja hedelmäpuita". Kertokaa nyt ihmeessä joku jos tiedätte miten tuo on mahdollista ilman että ne puut kuolee! 
Kyllä nuo isompien poikien pihahommat jäävät lähinnä mäenlaskuun multakasassa ja pienin taas on hiukan turhankin innokas, tehokas ja nopea 
ja joskus tuntuu että helpointa itselle ja mieluisinta pojille olisi Lemminkäisen musta nurmikko 
mutta onneksi he sentään näkyvät vielä kotinurkissa viihtyvän. Vallikivipenkin reunoista muodostui heti tuoreeltaan suosittu tasapainoilupaikka, varmaan on muutama tuhat rinkiä kierretty ympäri penkkiä välillä kolmeen ja välillä vähän useampaankin pekkaan.
Noita isonpuoleisia lankarullia on täällä päin yhdellä yrittäjällä myytävänä monen kokoisia. Teki mieli ostaa siihen ympärille kuusi pienempää kelaa tuoleiksi, mutta ajattelin sitten että niiden kanssa riehutaan, kaatuillaan ja sattuu. Ei niiden päällä ainakaan kukaan istuisi. 
Sinne ne nyt menivät lumihankeen, perennojen siemenet. Kyllä jännittää nouseeko sieltä oikeasti keväällä jotain elämää! 
Pikkuhiljaa, penkki kerrallaan. Tulee helposti sellainen vimma saada kaikki kerralla kuntoon mutta täytyy muistaa, että mihinkään ei ole kiire. Etenkin kun sinulla on nuo kolme vesseliä jotka varmasti osaavat täyttää päivät lahjakkaasti 
Tuohon kohopenkkiasiaan en osaa sanoa mitään. Tutkin itse isojen puiden alle tehtäviä istutusalueita ja siinä sanottiin näin:
Juurimatto eristeenä:
Puun alta kaivetaan maa-aines pois ja katkaistaan mahdolliset juuret. Sipulikukkien istutusalueelle tarvitaan kuohkeaa multaa vähintään 30 sentin syvyydeltä. Kaivettu kuoppa vuorataan juurimatolla ja täytetään kalkitulla, lannoitetulla maalla, jota on parannettu tarpeen mukaan hiekalla, mullalla ja turpeella. Sipulit istutetaan melko tiheään sopivaan syvyyteen. (Lähde Pellervo) En kyllä tiedä käykö hedelmäpuille? Joku siihen varmasti osaa vastata.
Olispa kyllä hienot nuo lankarulla-istuimet mutta ehkä ne tosiaan päätyisivät ihan muuhun käyttöön
Minäkin kävin savipeltohistoriikin alusta alkaen läpi ja hieno on loppu(tai väliaika-)tulos! Savipelto ei todellakaan ole enää ittensä näköinen. Upeita kuvia, kyllä niitä kelpasi kattella! Pitihän vielä jälkeenpäin lisätä että kirjoittelusikin oli hauskaa luettavaa.
Uudenvuoden aaton iltana tehty jänis suli seuraavaan aamuun mennessä. Sen raunioille rakennettiin tammikuun viimeisenä päivänä tämmöinen.
Rajarinteelle lämmin kiitos! 
Kyllä vaan niin hirmu hyvä mieli tulee kaikesta kannustuksesta. 
Minulla ei ole piirto-ohjelmaa/taitoa millä tuohon luonnostelisin, mutta kirjaan haaveilun vaiheita: Ensin piti tulla puuvaja. Nyt vaja on haaveissamme muuttunut vanhan ajan aitaksi, jonka pääty on tänne kadulle päin ja koko pitkän sivun mitalta on katos, sellainen kapea katettu "terassi". Pihan puoleiseen päätyyn tulee polkupyöräkatos. Ja rakennuksen alle kellari. Kun vielä vähän aikaa haaveilemme, tuossa on kohta varmaan myös kanala ja kasvihuone. 
Talitintti hakkaa
jäistä talipakkaa.
Kylmä on, ei takkaa,
pakkanen ei lakkaa.
Talitintti hakkaa
jäistä talipakkaa,
veistää talven patsaan,
lastut lentää vatsaan.
(Taitaa olla sinitiaisia kyllä nuo.)
Kyllä Kotipuutarha-lehti vaan on ihmeellinen. 
Juuri pähkäilin sitä mullan lisäystä omenapuun juurille niin eikös helmikuun numerossa ole jo vastaus valmiina. 
--------------------------
Päivän päätteeksi vielä vähän murhemieltä. Hyvä ystäväni ja olkapääni 25 vuoden ajalta opetti minulle keväällä, miten kamerallani saa otettua makrokuvia. Pian tämän jälkeen hän sai aivoverenvuodon ja päälle infarktin ja makaa nyt halvaantuneena sairaalassa. Vasta nyt kävin häntä katsomassa ensimmäisen kerran ja surutyö alkoi kohdallani tavallaan alusta, kun omin silmin näin sen todellisuuden. Älykäs, viisas, vauhdikas, ihana ihminen, minua kolme vuotta nuorempi kahden alakoululaisen rokki-isä makaa siellä liikkumatta ja vieraan näköisenä, puhe on vaikeasti tuotettua ja tuskin ymmärrettävää, vain toisella silmällä näkee ja silläkin melko huonosti, nielemään ei pysty…
Ilman tätä ystävää asuisin ja työskentelisin jossain aivan muualla, tuskin olisin koskaan tavannut puolisoani ja saanut näitä lapsia ja tätä elämää joka minulla nyt on. Tuskin olisin kasvattanut kirsikkapuuta tai ottanut yhtäkään tällaista kuvaa.
Toipuminen on jossain määrin mahdollista. Se vaatii paljon aikaa ja hirveän paljon sisua, uskoa ja tahdonvoimaa.
Koetan muistaa iloita jokaisesta terveestä päivästäni, jaloista jotka kantavat, käsistä jotka toimivat, siitä että pystyn hengittämään, näkemään, kuulemaan, tuntemaan, puhumaan.
Hassunhauskoja ja mukavia teidän talviset lumieläimet ja -ukot :)Ja muutenkin oli kiva taas lukea jutusteluasi suunnitelmistasi ja muustakin.
Enpä ole mikään asiantuntija kohopenkeissä puiden alle, mutta kerronpa sinulle, miten itse olen toiminut. Sanomalehteä halutulle alueelle puun alle. Multaa sanomalehden päälle (kerroksen paksuus riippuu siitä, mitä aikoo istuttaa). Ihan hirveän paksusti on hankala jo kasvavien puiden alle laittaa. Joten ensin voi kasvattaa kasveja joiden juuret eivät mene kauhean syvään. Sitten myöhemmin, kun sanomalehti ja päällä oleva multakerros on jo tehnyt tehtävänsä alla olevan nurmen tappamiseksi, niin voi jo istuttaa sellaisiakin kasveja, jotka vaativat syvemmänkin maan. Kaikkienkin kasvien juuret hakeutuvat sitten vähitellen niin syvälle kuin haluavat, kun ei ole juuriestettä estämässä. Eikä tarvitse niin kastella kunhan ekasta kesästä selviävät. Lähellä puun tyveä olen tehnyt erikoisjärjestelyjä. Puun juurenniska ei saisi joutua mullan alle. Eli mullan pitää laskea kohti puun tyveä, niin että tyvelle ei tule juurikaan lisämultaa. Omenapuut eivät käsittääkseni ole ollenkaan puista herkimpiä juuriensa päälle tulevan mullan suhteen. Esim. mänty on herkempi. Pari vuotta sitten tein omppupuun alle tällaisen penkin. Sen verran syvästi sain kuitenkin multaa laitettua, että monia erilaisa perennoja sain hyvin istutettua ja yhden pienen pensaankin.
Pilvikirsikan alle tein penkin samalla metodilla, mutta siinä laitoin haketta puun tyvelle, ehkä puoli metriä suuntaansa ja sitten vasta alkoi multa.
Lisäys: Sillä välin kun tätä hitaasti kirjoittelin, niin olitkin nopsana jo löytänyt asiantuntevat neuvot :))
Voi, kunpa tuo rokki-isä toipuisi. Voimia hänelle toivon.
Kiitos Tuomipihlaja! 
Meidän omenapuiden alla ei ole nurmikkoa, ainoastaan sekalaisia rikkaruohoja ja savea. Hirveästi olen pelännyt että tapan puuparat jos alan niiden alle multaa lisätä, mutta nyt olen rohkaistunut puutarhalehden ja sinun neuvoista niin että uskallan noin 20 senttiä laittaa. Ja tosiaan, ei tyvelle asti, vaan siihen rungon ympärille pitää jättää maan pinta entiselle korkeudelle.
Jes! Alkaa omenapuun aluset näyttää ensi kesänä ihan muulta kuin tähän asti. 
Ja sekin hyvä, että saan paikan johon istuttaa kaikki ne lukuisat rehevät ja elinvoimaiset perennantaimet joita hankikylvöistäni kohta pukkaa.
Voihan sitä sanomalehteä rikkaruohojen ja savenkin päälle yhtälailla laittaa 
Omenapuun alta en kuorisi maata pois. Vai mitenkäs puutarhalehti neuvoi?
Kauniisti kirjoitit ystävästäsi - kumpa meistä itse kukin huomaisi iloita omasta ja läheisten terveydestä ja jättäisi sen turhan jokapäiväisen rutinan vähemmälle…
Kuntoutuksella saadaan nykyään yllättävän paljon tulosta aikaan. Menetelmät kehittyneet valtavasti. Aikaa toki vie kuntoutumisprosessi. Toivotaan, että ystävällesi kuntoutus tuo mahdollisimman paljon parannusta nykytilanteeseen.
Kiitos annujoki ja Tosikko!
Puutarhalehti lähti jo naapuriin luettavaksi mutta ulkoa muistan sen verran, että jos enintään 20 senttiä lisää multaa niin ei tarvii erikoistoimia, jos lisää enemmän niin on syytä laittaa salaojaputkea ja lekasoraa. Ja tyven ympäriltä pitää jättää halkaisijaltaan 60-100 cm ympyrän verran vapaaksi, voi rajata vaikka turveharkoilla. Nuoret puut ovat sopeutuvaisempia kuin vanhat, juuristo yltää aina laajemmalle alalle kuin latvus (mulle täysin uusi tieto, oon luullut että ovat yhtä laajat) ja… no nyt unohtui loput kun keittiöstä alkoi kuulua ryminää… 
Oli siinä jotain myös yksittäisten kasvien kaivelusta ja tulin mäkin kärhöjä sinne juurten väliin viime kesänä kaivaneeksi. Mutta eiköhän mulle tuo 20 cm enimmäkseen riitä.
Tämä kuva ei liity mitenkään aiheeseen, mutta tällaisesta liikenneympyrästä ajellaan aina silloin tällöin ja eilen sattui olemaan kamera mukana:
Ansarikukat
Ku klux klan. 
Tuijat noiden XL-huppujen alla ovat noin 20-senttisiä. Tarviskohan tuo peikonpähkinäkin hupun?
Ensimmäiset kuusi fakiiripaprikaa pääsivät tänään multaan.
Noiden astioiden päällehän on kissojen hyvä asetella tassunsa
Joo, saattaa olla että paprikoille tulee äkkilähtö mummun huoneeseen, mut kokeillaan nyt tossa ensin. Meinaan huhti-toukokuussa saattaa mummulla tulla ahdasta jos ei olkkarin puolella voi kasvattaa mitään. Poikien huonetta en lähtis kokeilemaan 
ja muut ikkunat ovat pohjoisen puolella. Toisaalta kissat kävivät ekaa kertaa ulkona tänään (oikein varovasti tassujaan nostellen terassilla) että voihan olla etteivät ulkoilevina sitten enää ole niin aktiivisia kukkaikkunalla. Voihan?
2008
2012