Minullakin on onni asua lähellä hevosia, vaikka omia ei olekaan. Eilen kävimme isännän kanssa hakemassa peräkärryllisen lantaa lähitalilta. Onnistuimme saamaan sellaista kuivaa ja valmiiksi maatunutta tavaraa. Hajukin oli aivan mitätön. Sellaisen tavaran voi levittää suoraan maahan. Arvostan sen verran hevon p:tä, että en muuta lannoitetta juuri käytäkään ulkona.
Komppaan Ritterinaa. Pelkkä lanta ja turve on liian tiivistä, jotta se kompostoituisi ilman kääntämisiä. Tästä syystä jalostin kuivikevalintojani siten, että lisäsin n. 20% kutteria käytettyyn kuivikkeeseen. Kutteri jotenkin ilmastoi lantakasan niin, että tarvitaan vain yksi kääntäminen. Kääntämiseksi piisaa varhain keväällä lantalan siirto traktorin kauhalla pellon laitaan. Siinä se on paremmin käsillä jatkotoimia varten. Parin viikon päästä “jälkipoltto” on valmis ja kasa jäähtyy → lanta on valmista multaa.
Lieroja tulee vähemmän pelkkään turvelantaan joka tapauksessa. Ehkä sen valtava happamuus ei ole lieroille mieleen?
Paljonkos kalkkia pitäisi sekoittaa turvelannan joukkoon esim per/säkki sellaiseen suht koht mutasäkillisen kokoiseen määrään, mutu menetelmällä olen sekoitellut mutta olisiko muilla parempia mittoja ?
Mutulla minäkin pelaan, en niinkään kalkin mutta tuhkan kanssa, enkä ole onnistunut mitään vielä tappamaan.
Epäilisin että pH-mittari olisi kova sana. Varsinkin kun lannan happamuutta ei voi tietää, eikä sitä mihin sitä sekoitetaan.
Minulla on pH:n mittaukseen tarvittavia liuskoja mutta arvatkaa olenko saanut ajalliseksi? No en.
Mistä ihmeestä niitä ph liuskoja oikein saa, olen kysellyt puutarhakaupat ja apteekit läpi ja niitä parin pakkauksen koeputki systeemejä kyllä on mutta siivottoman kalliita yli vitosen maksavat per paketti vai etsinkö nyt sellaista, mitä ei ole olemassakaan.
ite ostin ph liuskoja akvaarioliikkeestä.Joissain myydään"metritavarana" tai rullissa.Tulee halvemmaks kun valmiiksi pätkityt. Ja nyt meinaan hommata multasormesta ph-mittarin.Maksaa n.14e,ja sillä mittailee kauan!
Kiitos vinkistä
akvaario kauppa onkin väliin jäänyt, siis suunta sinne seuraavaksi.
Lissu85, sama suunnitelma minullakin että menen katsomaan ainakin sitä mittaria. Jos senkin kanssa pitää kovasti harrastaa askartelua ja ympäristöoppia (lotrataan tislatun veden kanssa) niin epäilen että käyttämättä jää sekin…
No entäs kun tarjolla semmoisia munkkiläjiä jotka ovat ponin tarhassa kasautuneet koko talven. Milloinkas niitä voi käyttää ja miten/mihin? Jotenkin tuntuu että ei ole järkevä sekoittaa niitä palleroita semmoiseen kutteri&sonta kasaan..
Typpi niistä munkkiloista lie haihtunut jo taivaan tuuliin, mutta omakohtaisesti käytän tarhansiivousmunkkeja turpeeseen sekoitettuna kuten muutakin paksaa. Turve itsessään jo sisältää jonkin verran typpeä. Joskus kerään sitä päivänpolttamaa munkkirouhetta katteeksi pensaitten alle.
Mulla on ph-mittari enkä ole siihen ollenkaan tyytyväinen. Ei toimi kunnolla, ei.
Olen käyttänyt "koeputki"testereitä milloin olen mittaustuloksia oikeasti halunnut, harvoin sitä ph:ta kuitenkaan mitata tarvitsee.
Kiitos vinkistä akvaariokauppojen ph-liuskamyynnistä. Apteekit kun eivät niitä enää nykyään myy.
Paulastiina: voinkohan heti käyttää jos turpeeseen sekoitan sitä paksaa sieltä tarhasta??
Siis jos kerta ne typet on haihtunut.
Heti vaan, mitä sitä enää säästelemään tuonnemmaksi…
Ne tarhamunkit ovat mahtavaa eloperäistä maanparannusainetta semmoiseen multaan joka on ollut tehohoidossa; ts. sitä on perattu hyvin ja lannoitettu apulannalla, ja talven jälkeen röhnät on siivottu tarkasti pois. Mutta on se muuhunkin multaan mahtava lisä.
En paheksu ollenkaan tarhapalleroita. Typpeä niissä ei ole juurikaan, mutta laimeampaan maanparannukseen, kattamiseen jne se kelpaa oivallisesti. Muita ravinteita löytyy kyllä.
Olen mitannut ph-liuskoilla lantalan happamuutta. Pelkällä turpeella ph on 5,5, kutterinsekaisessa 6,0. Itse käytän tuhkaa kalkitsemaan. Kalkitsen ihan näppituntumalla, harvoin mittailen enää maaperästä ph:ta. Yleensä pyrin kalkitsemaan runsaasti, sillä joesta ottamani kasteluvesi on hieman hapanta sekin. Mitattu on sekin 
Ehkä paras mittari on kasvien hyvinvointi. Kun kukat kukkivat ja satoa tulee riskisti, niin kaikki on suurin piirtein hyvin. Yleensä kasvit viihtyvät aika laajalla happamuusskaalalla, joten mitään hyperventilointia en ole harjoittanut asian parista. Rhodot istutin hyvin happamaan, ja kukkimaan ne alkoivat vasta kun lisäilin tuhkaakin sinne…
Motto: “joka vuosi pskaa ja tuhkaa” - suhteilla ei ole niin hirveetä merkitystä. Pääasia on että kasvavat vahvoina ja terveinä.
No näinhän se Titamiini menee; Mittaillaan jos näkyy ongelmia. Se on niin mahtava ero mitä kasveissa näkyy kun saavat hevonpeetä - aiemmin olivat kuin anorektisia huippumalleja, nykyään pulleita ja pyöreitä kuin iloiset maatuskat. Typpeäkään kun ei liikaa saa olla, kukinta hukkuu kasvin lehteämiseen.
Ai kun kiva juttu. Mulla tuo poni on niin fiksu että tekee aina pariin tiettyyn paikkaan sontansa. Läjät on nyt oikein näppärästi kärrättävissä parempiin paikkoihin 
joskus vuosia sitten valittelin, että ongelma syntyy kun tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa toisiaan. nyt olemme kohdallamme päässeet tilanteeseen, että ongelma on ratkaistu. - puolitoista viikkoa sitten kylälle tuodut kärrylliset hevonhyvää ovat tasaisesti levinneet kylän pihoille ja yhteisille istutuksille.
tallinpitäjä on kertonut, että hän parin viikon sisään aloittaa hyvän levittämisen omille pelloilleen. ylijäämä tulee sitten sekin meille.
paulastiina sinulla on kaksi pollea, titamiini sinulla kaksi pikkuista, temskukka sinulla yksi, eikö. ja teilläkin hyvää riittää ainakin omiksi tarpeiksi ja paulastiinan olen huomannut kuljettaneen pakettiautossaan ystävillekin. - eilen vasta kuulin, että tuolla ko tallilla on kolmisenkymmentä hevosta (omia ja hoito- yhteensä). onko ihme, että tuotosta syntyy?
Olen sattumalta päässyt paikallisen pollenpotkun toimittajan sisäpiiriin, syksyin -keväin hän soittelee ovikelloa ja tarjoaa säkkitavaraa, ja minä ostan, kun pihaan asti rahdataan. Tämän kevään saalis yhdeksän säkkiä, joista jäljellä enää kaksi, osan jätän ihan varmuusvarastoksi kesään ja alkusyksyyn. Kyllä mun nyt kelpaaa. 
mai-lee - ihan juuri ja juuri riittää omiksi tarpeiksi. Pitäis olla isommat hepat, niin riittäis reilummin lantakin
Puhuttelen poneja tuttavallisesti pikakompostoreiksi.