Kohta kukkivat nämäkin punaiset ja keltaiset. Onkos niitä muitakin värejä vielä?
Minulla näyttäisi olevan valkoista ja kelta-valkokirjavaa. Kuvaa ei nyt tähän hätään valitettavasti ole.
Hiukan olen ollut ihmekukkaan pettynyt. Puska on kyllä suuri ja rehevä, mutta kukat tosi vaatimattoman kokoisia ja melkein aina kiinni, kun niitä käy katsomassa. Ovat auki ilmeisesti vain aurinkoisella säällä, ja silloinkin vain osan aikaa päivästä.
Eikös se kuki aina iltaisin....ihmeellinen. Itsellä kanssa mukulat toista vuotta, ja kyllähän se ison puskan tekee, mutta kukat on kyllä vaatimattomia. Omissa ei vielä kukkia ole, mutta eiköhän ne pian ala kukkimaan. Ensi vuonna laitan kyllä johonkin surkeaan paikkaan, ja toivon että luonto tekee tehtävänsä. Luonnon omaa eutanasiaa..
Ai niin, teksti unohtui ihmekukasta pois, kun olin niin nopeasti siitä puolustuspuhetta laatimassa. Älkää nyt kyllästykö niihin ihmekukkiinne. Kyllä ne vuosi vuodelta komistuvat ja vaikka yksi kukka on pieni, niin kun kaikki latvat ovat täynnä niitä, niin se ON komea. Tämä kuva minulla viime kesältä. Viime talvena minun ihmekukan mukulaisena vähän kuivahtivat, joten tänä kesänä pitävät kukinnasta taukoa ja vahvistellaan vain mukulan vointia ja kasvatellaan varjoisassa penkissä mukulan kokoa.
Luonnon eutanasia on minullakin käynyt jo mielessä, mutta komea on kieltämättä, muajussin ihmekukka. Noita punaisia kukkia kun tulisi, niin siitä tulisi kummasti näyttävyyttä lisää. Ehkä sitten kuitenkin vielä pidättäydyn murhatuumista, ja kaivelen ne kiltisti syksyllä talteen.
Kysyn tässä nyt samalla, että miten se juurakko pitäisi talven yli säilyttää? Ei siis ainakaan ihan kuiviltaan?
Mä ainakin syksyllä heitin jöriinin juurakoiden kanssa samaan laatikkoon. Sieltä ne keväällä sitten iskin maahan, mokomat rötkäleet.
Kyllä mä tiedän. Yritän olla "kovis" ja murhauttaa kalliilla rahalla ostetut hollannin porkkanat, mutta enhän mä toki niistä voi luopua....viha-rakkaus suhde parhaimmillaan...ja olihan tuo muajussin kuva ihan kannustava...
Viime talvena sain itselleni todistettua, ettei kannata säilyttää edes kylmässä kellarissa mukuloita paljaaltaan, näkyvät vähän siitä loukkaantuvan. Edelliset talvet ovat jököttäneet daalian juurakoiden yms. kanssa ostoturpeessa. Ensi talveksi ajattelin kietaista heidät sanomalehteen ja eikun kellariin.
Mutta kun ei ole sitä kellaria. 
Mitäs nyt tehdään? Säilytänkö vaan jossain nurkassa ja annan olla omin nokkineen unholassa, vai? Ja lehdet poikki katkaistuna? Apuva, en tiedä!
Jos kasvin antaa lakastua syksyllä ihan itsekseen ja säilyttää ruukun kuivassa paikassa, eikö talvehtimisen pitäisi onnistua. Juurakkohan ei saa olla märkä talvella, jotta se ei homehdu, mutta mullasa se ei kuivuisikaan ihan korpuksi. Minulla ei siis ole kokemusta asiasta, mutta soveltaisin muiden talvetettavien ohjeita ihmekukkaankin.
Kiitokset taas hyvistä neuvoista!
Ei meilläkään ole niin jöriinin kuin ihmekukankaan juurakot kellarissa, vaan ihan lämpöisessä tilassa sisällä, ja hyvin ovat säilyneet. Syksyllä suurimmat mullat karistettu pois, ja muuten saavat olla koko talven rauhassa. Tokihan kellari olisi paras, mutta ainakaan meidän kellari ei ole sitten taas niin kuiva välttämättä, että ne siellä hyvin talvehtisi. Vanha, paha kellari.
Pirkko-Martta, jos sun ihmekukkasi kasvavat kukkapenkissä, kaiva ne vain ylös, jätä johonkin kuivumaan pariksi-kolmeksi viikoksi. Sen jälkeen, kun varret ovat kuivuneet tai kunnolla nahistuneet, katkaise ne vaikka 10 cm päästä juurakosta, karista enimmät kuivahtaneet mullat pois ja kääräise löyhästi sanomalehteen. Jos juurakko tai varsi on yhtään kostea, anna vielä kuivua kunnolla, jottei ala homehtua. Ja eikun johonkin kaapin nurkkaan kevättä odottamaan. Paljaaltaan pidettynä on aina vaarana, että juurakko kuivuu talven aikana liikaa. Itselläni melkein kävi niin viime talvena, kun olin laiskasti jättänyt ne paljaaltaan kellariin (kuiva ja +5 ... +13 asteiseen).
Laitoin ne kolmeen ruukkuun kasvamaan, ovat seinän vierustalla. Mitäs nyt!
No sitten itse tekisin näin: antaisin kasvien kuivua ruukuissaan multineen. Jos pakkanen ehtii nitistää varret, niin napsaisisin ne silloin poikki ja kuivattelisin vain mullat ruukkuineen päivineen pimeässä, jottei ala versoa uutta. Maaliskuussa sitten kiinnostus olisi jo ylipääsemätön, joten nakkaisin niskaansa vähän vettä, jotta näkisin, alkaako uusia silmuja nousta pinnalle.
Kiitokset ohjeeesta, teenpä sitten niin. Mutta muistanko enää syksyllä.
Minun ensimmäiset ihmekukkani availevat kukkiaan. Ainakin yksi varsi on sateessa mennyt poikki. Lehdet on myös kärsineet sateesta ja kylmästä.
Kiitos neuvoista! Taidan sitten kaivaa juurakot ylös, kuivatella pari viikkoa ja viedä ne sitten turvepedillä äidin kellariin. Eipä tuo kovin työläälle vaikuta, eli kannattanee kuitenkin vielä kokeilla. Jospa sitten ensi vuonna onnistuisin saamaan niitä punaisiakin kukkia
Tältä näyttää ihmekukka tänä iltana. En olisi uskonut, että kasvaa heti ensimmäisenä vuotena näin isoksi. (Korkeus aavistuksen yli metrin ja läpimittaa suurinpiirtein saman verran.)
Onpa komea puska sinulla Anita! Itsellä on kyllä jonkinmoinen puska, siemenestä kasvatettu, mutta ei pienintäkään tietoa kukista... Nooh, kateellisena pitää todeta että onhan sillä ihan kivat lehdetkin... 