Nostin jouluruusin päällä ollutta suojusta ja siellä lihava myyrä köllötteli rauhassa. Sain sen nirtsattua ja luulin kaikkien nuppujen olavan entisiä. Yllätys, yllätys nuput oli jäljellä. Päälle oli vain kasattu sopivat pesäaineet. Ilmeisesti se ei kelpaa myyrille, vaikka kaikki muu kelpaakin.
Laitan tähän pari kuvaa Helleborus foetiduksesta. Sen kukat ovat aika mitättömän näköiset, mutta muuten kasvi on ihan näyttävä. Korkeutta tällä on noin 70 cm. Näitä on kaksi puskaa. Kukinnan jälkeen kukkineet kukkavarret kuolevat, mutta se kasvattaa kesän aikana juuresta uudet. Lähes kymmenen korkeaa kukkavartta oli toisessa puskassa nyt syksyllä ja niissä kukkanuput valmiina ensi kevättä varten. Tämä kuva on toisesta puskasta kukinnan aikaan.
Tervehdys Helleborus nigerin ystävät! Onko kenellekään kokemusta tämän kasvin talvehtimisesta Oulussa? Neuvosta kiittäen !
Peukaloinen taisi vaikuttaa IV-vyöhykkeellä. Vein viime kesänä yhden H. orientaliksen siementaimen "kesäsiirtolaani" samaiselle vyöhykkeelle (kuitenkin alueelle, jossa talven lumisuuden varaan ei voi enää laskea), saa nähdä kuinka pärjää. Kasvualusta ja -paikka ovat tosiaan varmaan vyöhykettä tärkeämpiä.
Siemenestä kasvattamiseen on hyviä vinkkejä jossain tämän ketjun alkupäässä, olivatkohan juuri Peukaloisen [ovat, tarkistin, sivulla 5]. Helpoimmin siemenet kylläkin itävät emokasvin juurelle. Joka siemenhyllystä ei tosiaan taida helleboruksia löytyä, vaan pitää melkein tilata. Taimia on varmaan nykyään aika hyvin puutarhamyymälöissä.
Omat helleborukseni ( <- esimerkki tuossa avattaressa) on muistaakseni aikoinaan myyty minulle H. orientaliksena, mutta jotain hybrideitähän ne todennäköisimmin ovat. Kyllä niissä kuitenkin on eniten orientaliksen näköä.
Tässä kuvassa näkyy itsesiementäneitä jouluruusujen taimia emokasvien ympärillä keväällä. Niitä oli joka puskan juurella ja aika paljon niistä meni uusiin koteihin kesän aikana.
Tässä kuvassa taimia hieman myöhemmin kesällä. Paljon niitä jäi vielä syksyllä penkkiin. 
Tuon siemenlisäyksen on hoitanut luonto omia aikojaan. Siihen ei ole tarvinnut itse tehdä mitään muuta kuin kasvattaa emokasvit. Pikkutaimista näkee jo pikkuisena, että minkä värisiä kukkia ne tekevät sitten isona. Punakukkaisilla on punaiset lehtien tyvet ja vaaleakukkaisilla vaaleat. Nyt talvella on vielä aikaa laittaa kuvasaastetta, jota kesällä ei tahdo olla. Silloin täytyy kuvata paljon pihalla, jotta voi sitten lumihankien aikaan muistella niitä kukkia, jotka uinailevat talviunia. Tässä vielä muutama lähikuva kasveista. Siementaimien jälkeläiset ovat lähes kaikki erinäköisiä, vaikka niitä olisi paljonkin.
Jotkut ovat hyvin tummakukkaisia, lähes mustia. Ne värit jäävät jotenkin piiloon mustaa multaa vasten. Enemmän itse tykkään noista vaaleakukkaisista, koska ne erottuvat paremmin taustasta. Kameralla tummakukkaisista on hankala saada oikeaa väriä esiin. Kuvaan ne tulevat liian punaisina. 
Joillakin vaaleakukkaisilla kukkkien väri muuttuu vanhetessaan vihertäväksi. Nämä kukat tavallaan kestävät syksyyn asti, keskelle muodostuu siemenet, mutta uloimmat laitalehdet jäävät paikoilleen. Ne vaan peittyvät lehtien sekaan kesällä. En tiedä, näkyykö kuvassa pienennyksen jälkeen maassa olevia siementaimia.
Ihania on Peukaloisen jouluruusut! Olin tosi yllättynyt kun viime keväänä maasta nousi noita siementaimia, en ensin tajunnut mitä ne on, mutta en onneksi nyppinyt poiskaan. Monta annoin uusiin koteihin, mutta jäi niitä tuonne kasvamaankin. Muutamassa oli kirjavia lehtiä, toivon kovasti että pysyisivät sellaisina, mutta saattaahan olla että kasvun myötä kirjavuus katoaa. Tumman punainen ‘Luua Pluum’ on parhaillaan isoilla nupuilla, tiedä sitten kuinka kestää kun pakkasta 15 astetta ja lunta ei ollenkaan. Türista ostin viime keväänä “mustan” jouluruusun, kukintaa en ole vielä nähnyt, saapas nähdä minkä värinen se sitten on. Jos siis sekään tästä talvesta selviää. 2007 Peukaloiselta saadut haisujouluruusun taimet on hyvässä kasvussa.
…eli onko niin Peukaloinen, että värillisten jouluruusujen värit sekottuvat ja taantuvat ihan parissakin vuodessa, kasvi on niin kuin “itsejalostuva”? Mielenkiintoista! Pitää myöntää, että parin kesän takaiset pionivuokot tuottivat viimekesänä aivan ihania värimuutoksia, olin niistä ihan haltioissani. Ihastuttavaa!
Tarkoitin, että siementaimien jälkeläisistä saattaa tulla eri näköisiä kuin emokasvit. Varsinkin, kun eri värisiä kasvaa noin lähekkäin toisiaan. Pölyttäjät kulkevat kukasta kukkaan ja helposti kahden eri värisen siitepölyä kulkeutuu toiseen kasviin.Emokasvien värit pysyvät kyllä vuodesta toiseen samoina. Kukkien vanhetessa vaan värit haalistuvat, eivät kuitenkaan taannu. Seuraavana keväänä kukkivat taas samannäköisinä kuin edellisenäkin kesänä.
Fellow, jos “must lumeroosin” olet ostanut, se on vaaleajouluruusu.
Muistelen että siinä myyjän lapussa luki jotain tyyliin “must juulroos”, mitä sitten lienee tarkoittanut. Ne jäljellä olleet “laitalehdet” oli hyvin tummat, ei sellaiset vaalean vihreät kuin vaaleajouluruusussa on. Olettaisin sen olevan jonkun tumman punaisen, tiiä sitten. Sittenhän se näkee jos joskus suostuu kukkimaan.
kokeilepa tällä http://www.ut.ee/taimenimed/
Minun jouluruusut viime kesänä olivat tämän näköiset:
Viimevuotiset, laikkutautiset lehdet ovat aika masentava näky eikä niistä ole juuri suojaksikaan, kun retkottavat maata pitkin. 
Naps pois ja kerros lehtimultaa ympärille, niin jo näyttää paljon paremmalta.
Tämän noin 10-vuotiaan kasvuston halkaisija on 20-25 cm. Kuten edellisestä kuvasta näkyy, on kasvin leveys jopa yli 60 cm, kun vanhat lehdet oikein retkottavat. Koska jouluruusu ei hirveästi pidä siirtelystä, pidän istutusvälinä vähintään 40 cm. Nuori taimi ei tietenkään vie niin paljon tilaa, mutta väliin voi laittaa vaikka kesäkukkia.
Tarhajouluruusu on helppohoitoinen perenna sikälikin, että sitä ei tarvitse jakaa siksi, että kasvin keskusta alkaisi puutua ja kukinta alkaisi sitä myötä heiketä. En ole kuvan kasvia jakanut (paitsi pari vuotta sitten jouduin nostamaan sen pois tieltä, kun penkistä piti hävittää kaiken valtaava bambu. Oli muuten valtava juuripaakku jouluruusulla).
Tässä ketjussa on muuten aistittavissa aivan käsin kosketeltava jouluruusukuume. 
Luin muuten hiljattain isäni "vanhasta" (70-80-luvun) kasvikirjasta, ettei tarhajouluruusu muka menestyisi Suomessa lainkaan. Ja Peukaloinenkin vaan kasvattaa IV-vyöhykkeellä tuollaisia ihanuuksia!
Meillä päin myydään jouluruusun taimia enimmäkseen keväällä (ja H. nigeriä tietysti myös joulun alla), kukinnan aikaan, silloinhan ostaja helpoimmin tuotteeseen tarttuu kun kasvi on kukassa ja parhaimmillaan. Eri asia sitten, milloin juurtumisen kannalta olisi paras aika istuttaa.
Lueskelin vanhaa puutarhalehteä (Garden Answers March 2005), jonka mukaan jouluruusu ei tosiaan pidä eikä hyödy jakamisesta kuin vasta 50 vuoden iässä. 
Silloinkin se saattaa jakamisen jälkeen murjottaa pari vuotta kukkimatta.
Olisipa tosiaan mielenkiintoista nähdä, minkä kokoisiksi omat jouluruusuni kasvaisivatkaan (jos muuten hengissä pysyvät) 40 vuodessa... mutta tuskinpa olen sitä ainakaan tässä puutarhassa näkemässä.
Samassa artikkelissa oli juttua hybridien jalostajista, mm. Ashwood ja Harveys. On varmaan pakko tilata taimia keväämmällä... 
Tällainen piti ostaa, kun sai marketista halvalla... kolmeysiysi ja parikymmentä nuppua. 
Enää arviolta 48v. niin päästään jakohommiin… Eikun lapiota teroittamaan! jouluruusutilaukseen voisin sortuakkin!